Mustasukkaiset vallankumoukset
Kulttuuriamme voidaan kutsua myös kumousten maailmaksi. Eräs uuden ajan
tärkeimpiä vallankumouksia oli kristinusko. Raamatun kertoman mukaan
Jumala syntyi ihmiseksi ja esitti varhaisen kommunistisen manifestin,
Jeesuksen Kristuksen julistuksen ihmisten tasa-arvosta ja kohtasi
sitten paljain päin sovituskuoleman.
Vuosisatojen kuluessa kristinoppi rapistui ja siitä tuli osa julmaa
katolista sortokoneistoa. Vuonna 1517 Martti Luther naulasi 95
väitöslauselmaansa linnankirkon oveen ja siitä käynnistyi seuraava
suuri kumous. Yhä tänä päivänä nämä kaksi ovat tukkanuottasilla.
Arabien ja Islamin osalta löytyy hieman samanlainen kuvio.
Seuraavassa vaiheessa väki lähti laajoin joukoin sortoa karkuun
Amerikan mantereille. Amerikan vallankumous toimi esikuvana Ranskalle,
joka yhä juhlii omaansa kansallispäivänä. Eipä aikaakaan, kun Venäjän
keisarikunnan sorretut kansat ottivat oppia ja tekivät oman
kumouksensa.
Tätä uusinta vastaan koottiin voimat laajalta säteeltä. Kylmässä
sodassa edelliset vallankumoukset liittoutuivat yhteen estääkseen
ihmiskunnan uudelleenjärjestäytymisen. He epäonnistuivat ja
vallankumous levisi kaikille mantereille. Valitettavasti Neuvostoliitto
ja kommunistinen Kiina ajautuivat välirikkoon.
Toisin kuin muut suuret vallankumoukset, jotka sortuivat siinä määrin
rappioon, että muuttuivat alkuperäisten ihanteiden irvikuviksi,
neuvostoliittolaisilla oli järkeä purkaa tasavaltojen liitto siinä
vaiheessa, kun sitä ei voitu enää ylläpitää sen aidossa radikaalissa
muodossaan.
Sosialistisen järjestelmän todellinen arvo ymmärrettiin uudestaan
vasta, kun voitiin nähdä mitä sen puuttuminen todella merkitsee. Uusi
elämä on tuonut mukanaan katkeruuden ja paluun 1800-luvun
muukalaisvihaan. Mielipidetiedustelu toisensa jälkeen osoittaa, että
sosialismin aikaa pidetään lähes jokaisessa entisessä
neuvostotasavallassa parempana kuin nykyistä.
Järjestelmän purkaminen johti yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen
romahdukseen, mutta sillä oli myös hyvä puolensa, koska me voimme nyt
selkeästi nähdä kahden järjestelmän väliset erot. Neuvostoliiton
kommunistiselle puolueelle ei käynyt niin kuin Yhdysvaltojen
republikaaneille, jotka tätä nykyä ovat koko maailmassa julmuuden ja
harvainvallan tunnetuimmat edustajat.
On mielenkiintoista huomata näiden lähes 25 vuoden jälkeen kuinka
Yhdysvaltojen johtama liittoutuma katsoo edelleen tarpeelliseksi
mustamaalata Neuvostoliiton historiaa. Joku syy siihenkin täytyy olla.
Ehkä me kuulemme vielä kommunismista?
Tauno Auer 3.1.2014
Kulttuuriamme voidaan kutsua myös kumousten maailmaksi. Eräs uuden ajan
tärkeimpiä vallankumouksia oli kristinusko. Raamatun kertoman mukaan
Jumala syntyi ihmiseksi ja esitti varhaisen kommunistisen manifestin,
Jeesuksen Kristuksen julistuksen ihmisten tasa-arvosta ja kohtasi
sitten paljain päin sovituskuoleman.
Vuosisatojen kuluessa kristinoppi rapistui ja siitä tuli osa julmaa
katolista sortokoneistoa. Vuonna 1517 Martti Luther naulasi 95
väitöslauselmaansa linnankirkon oveen ja siitä käynnistyi seuraava
suuri kumous. Yhä tänä päivänä nämä kaksi ovat tukkanuottasilla.
Arabien ja Islamin osalta löytyy hieman samanlainen kuvio.
Seuraavassa vaiheessa väki lähti laajoin joukoin sortoa karkuun
Amerikan mantereille. Amerikan vallankumous toimi esikuvana Ranskalle,
joka yhä juhlii omaansa kansallispäivänä. Eipä aikaakaan, kun Venäjän
keisarikunnan sorretut kansat ottivat oppia ja tekivät oman
kumouksensa.
Tätä uusinta vastaan koottiin voimat laajalta säteeltä. Kylmässä
sodassa edelliset vallankumoukset liittoutuivat yhteen estääkseen
ihmiskunnan uudelleenjärjestäytymisen. He epäonnistuivat ja
vallankumous levisi kaikille mantereille. Valitettavasti Neuvostoliitto
ja kommunistinen Kiina ajautuivat välirikkoon.
Toisin kuin muut suuret vallankumoukset, jotka sortuivat siinä määrin
rappioon, että muuttuivat alkuperäisten ihanteiden irvikuviksi,
neuvostoliittolaisilla oli järkeä purkaa tasavaltojen liitto siinä
vaiheessa, kun sitä ei voitu enää ylläpitää sen aidossa radikaalissa
muodossaan.
Sosialistisen järjestelmän todellinen arvo ymmärrettiin uudestaan
vasta, kun voitiin nähdä mitä sen puuttuminen todella merkitsee. Uusi
elämä on tuonut mukanaan katkeruuden ja paluun 1800-luvun
muukalaisvihaan. Mielipidetiedustelu toisensa jälkeen osoittaa, että
sosialismin aikaa pidetään lähes jokaisessa entisessä
neuvostotasavallassa parempana kuin nykyistä.
Järjestelmän purkaminen johti yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen
romahdukseen, mutta sillä oli myös hyvä puolensa, koska me voimme nyt
selkeästi nähdä kahden järjestelmän väliset erot. Neuvostoliiton
kommunistiselle puolueelle ei käynyt niin kuin Yhdysvaltojen
republikaaneille, jotka tätä nykyä ovat koko maailmassa julmuuden ja
harvainvallan tunnetuimmat edustajat.
On mielenkiintoista huomata näiden lähes 25 vuoden jälkeen kuinka
Yhdysvaltojen johtama liittoutuma katsoo edelleen tarpeelliseksi
mustamaalata Neuvostoliiton historiaa. Joku syy siihenkin täytyy olla.
Ehkä me kuulemme vielä kommunismista?
Tauno Auer 3.1.2014
__._,_.___
| Reply via web post | Reply to sender | Reply to group | Start a New Topic | Messages in this topic (1) |
.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti