Irti EU:n pakkopaidasta-demokraattisen yhteistyön Eurooppaan EU-parlamenttivaalien lähestyessä valtaeliitti ja -media pyrkivät luomaan asetelmaa, jonka mukaan EU:ssa on valittava kahden vaihtoehdon välillä: joko ”tervejärkinen”, yhä syvenevän integraation EU-myönteinen tie tai sitten ”itseensä käpertyjien” ahdasmielinen, muukalaiskammoinen tie. Äärioikeistolaiset, puolifasistiset populistipuolueet esitetään ainoana EU-kriittisenä ja -vastaisena vaihtoehtona. Valtakoneisto yrittää porvarillisen median avustuksella vaieta täydellisesti edistyksellisen vasemmiston Euroopan tulevaisuuden suuntaa koskevista tavoitteista.  Tilannetta ei helpota se, että sosialidemokraattinen vasemmisto kautta Euroopan on myynyt periaatteensa ja arvonsa, kun se on mukautunut pääoman valtaa vahvistavaan uusliberalistiseen politiikkaan. Se on tehnyt näin säilyttääkseen omat valta-asemansa ja etuoikeutensa reaalisosialismin romahduksen jälkeisessä maailmassa. Sosialidemokraattisen vasemmiston mukautuminen uusliberalismiin on johtanut tilanteeseen, jossa näyttää siltä, ettei nykyisenkaltaiselle kapitalismille ole uskottavaa vaihtoehtoa.  Todellisuudessa nykyiselle kapitalismille löytyy vaihtoehtoja. Nykytilanne suorastaan huutaa vaihtoehtoista talousjärjestelmää, kun on käynyt selväksi, että nykyinen järjestelmä palvelee lähinnä etuoikeutettuja ja rikkaita. Suomi ei tänä päivänä ole ainoastaan luokkayhteiskunta, vaan äärimmäisen jyrkkä ja epäoikeudenmukainen luokkayhteiskunta. Kansalaisten oikeustajua on koeteltu viime aikoina, kun on paljastunut, että yhteiskunnan eliitti elää aivan omassa todellisuudessaan.  Köyhiä kyykytetään – eliitti juhlii  Tämä eliitti nauttii palkoista ja eduista, joista tavallinen kansalainen voi vain uneksia. Monen tavallisen työntekijän muutaman vuoden palkkaa vastaavat kuukausiansiot, yli miljoonan asuntoedut sekä ökyautot – näitä on kansalaisten vaikea ymmärtää, kun samaan aikaan karsitaan peruspalveluita. Samat henkilöt, jotka kahmivat itselleen ja kavereilleen täysin kohtuuttomia etuisuuksia muun muassa eläkeyh­tiöissä, ovat kunnanvaltuustoissa ja eduskunnassa ensimmäisenä karsimassa hyvinvointipalveluita tietenkin rahapulaan vedoten.  Toimeentulosta kamppailevia vähävaraisia juoksutetaan puolestaan sosiaaliluukulta toiselle ja heiltä vaaditaan jos jonkinlaista todistusta muutaman tukiroposen takia. Leipäjonot ovat jääneet pysyväksi ilmiöksi, mikä on todellinen yhteiskunnan häpeäpilkku. Valtiovalta on ulkoistanut sille kuuluvan heikompiosaisista kansalaisista huolehtimisen vapaaehtoisjärjestöille, seurakunnille jne.  Tälle menolle on viimeistään nyt pantava stoppi. Päättäjät puhuvat kauniisti yhteisistä talkoista ”Suomen pelastamiseksi”. Talkoot koskevat kuitenkin vain osaa kansalaisista. Erityisen paljon ”Suomen pelastamiseksi” joutuvat ponnistelemaan työttömät ja muut vähävaraiset. Myös pienipalkkaisten työntekijöiden on uhrauduttava ”yhteisen hyvän” eteen. Poliittista- ja talouselämän eliittiä eivät nämä talkoot näytä koskevan lainkaan.  EU on demokratian vastainen suurpääoman projekti  Suomi on kaulaansa myöten EU-suossa. Maamme on monin sopimuksin ja muin sitein sidottu EU:n kuristuspolitiikkaan. Hiljattain EU-komissio huomautti Kataisen hallituksen budjettiesityksen olevan liian­ helläkätinen. Kansalaisia kurittavien rakenneuudistusten toteutuksesta ei kuulemma ole riittävää varmuutta. Komission tehtävänä on valvoa fundamentalistisen kapitalismin toteutumista unionissa, ja tarvittaessa jakaa harhautuneille sanktioita. Suomen hallituksen kova, oikeistolainen politiikka ei ilmeisesti ole tarpeeksi radikaalia EU-komission makuun.  Kansainvälistä yhteistyötä tarvitaan nykymaailmassa. Yhteistyötä voidaan toteuttaa monella tavalla, joista EU:n tyly, epädemokraattinen sanelupolitiikka on yhteistyön tekemisen tavoista kaikkein kehnoimmasta päästä. Oi­keastaan sanelupolitiikkaa ei edes voi kutsua yhteistyöksi.  Kohti solidaarista kansainvälisyyttä  Vasemmisto on aina historiansa aikana painottanut kansainvälisyyden merkitystä. Työväenliike on syvimmältä olemukseltaan internationaalinen. Hyvä esimerkki tästä on Latinalainen Amerikka, missä on monin paikoin hylätty IMF:n ja USA:n pakkovalta ja siirrytty toisenlaiselle tielle. Muun muassa Venezuela, Bolivia, Ecuador ja Nicaragua ovat ottaneet askeleita sosia­lismin suuntaan. Kuuba on tietysti vallankumouksen majakka alueella. Näiden maiden yhteistyö vaikkapa ALBA:n puitteissa on innoittava esimerkki toisenlaisesta, veljeyteen, solidaarisuuteen ja osapuolien kaikkinaiseen tasavertaisuuteen pohjautuvasta, maiden rajat ylittävästä yhteistoiminnasta. Kuuban järjestämä kehitysmaiden lääkäreiden maksuton koulutus on malliesimerkki aidosta sosialistisesta internationalismista.  EU puolestaan on alusta saakka ollut suurpääoman luomus. Sen tehtävänä on ajaa kapitalistien - tänä päivänä lähinnä Saksan - etua Euroopassa, mistä syystä se on perusolemukseltaan jyrkästi demokratian vastainen. EU-komissio on unionin anti-demokraattisuuden ruumiillistuma. Kourallinen kapitalistien käskynhaltijana toimivia byrokraatteja sanelee yksinvaltaisesti, kuinka EU-alueen puolen miljardin ihmisen tulee elää. Ero ei voisi olla jyrkempi Latinalaisen Amerikan maiden väliselle edistykselliselle yhteistyölle. Eurooppa on vapautettava EU:n pakkopaidasta. On otettava suunta kohti itsenäisten val­tioiden väliseen tasavertaisuuteen ja solidaarisuuteen perustuvaa demokraattista yhteistyötä.  Tommi Lievemaa , STP:n ehdokas toukokuun 2014 EU-parlamentin vaaleissa.   Kansan ääni, 6/2013

__._,_.___

Reply via web post

Reply to sender

Reply to group

Start a New Topic

Messages in this topic (1)

RECENT ACTIVITY:

Visit Your Group