Illuusio paljastuu: Minne katosivat Syyrian ''vallankumoukselliset''?
	Vapaan Syyrian Armeijan (FSA) yhtäkkinen katoaminen on osoittanut siihen uskoneille, että kyseessä oli pelkkä kuvitelma. Geneve 2 -konferenssin lähestyessä amerikkalaisilla puuhamiehillä ei ole jäljellä enää yhtäkään sätkynukkea edustamaan Syyrian vallankumouksellisia.  Alkuperäinen: Thierry Meyssan, Voltaire Network Käännös: Ville Kyrönlahti 5.1.2013, Verkkomedia.org    Illuusio paljastuu: Minne katosivat Syyrian ''vallankumoukselliset''? Syyria ei kohdannut kansan suosiota nauttivaa vallankumousta, vaan miljardeilla dollareilla rahoitetun lavastetun intervention. Vapaan Syyrian Armeijan (FSA) delegaatio liittoutui Syyrian kansallisen koalition (SNC) kanssa marraskuun 29. päivänä 2011. Teoriassa näytti siltä, että oppositio oli saanut aseellinen ja poliittisen siiven. Todellisuudessa molemmat olivat teennäisiä NATO:n luomuksia. Vapaan Syyrian Armeija sekä Syyrian kansallinen koalitio muodostuivat kokonaan palkkasotilaista, siksi ne eivät saaneet kentällä lainkaan todellista kannatusta. Geneve 2 -konferenssia järjestelevät tahot etsivät nyt kuumeisesti edustajaa Syyrian aseelliselle oppositiolle. Länsimaiden mukaan [Syyrian] konfliktin tarkoitus on vastustaa kansaansa hirvittävästi kohtelevaa diktaattoria. Oli miten oli, niin siitä huolimatta Syyriaa tuhoavat aseelliset joukkiot, aina Islamilaisesta rintamasta Al-Qaedaan, kehottavat ulkomaisia taistelijoita liittymään mukaan sotaan. Tästä huolimatta länsimaat väittävät sodan olevan vain Syyrian sisäinen.  Ulkomaisten taistelijoiden kutsuminen merkitsee oikeastaan samaa kuin myöntäminen, että Syyria ei ole koskaan kohdannut todellista vallankumousta, vaan ainoastaan ulkoisen aggression.     Vapaan Syyrian Armeija, jonka ilmoitettiin vielä muutama viikko sitten käsittävän 40 000 miestä, on kadonnut. Palkkasotilaiden hyökättyä sen päämajaan ja ryöstettyä kaikki aseet, Vapaan Syyrian Armeijan johtaja Salim Idriss pakeni Turkin kautta Qatariin saatuaan sieltä turvapaikan. FSA:n perustamisen yhteydessä sille asetettiin ainoastaan yksi tavoite: syrjäyttää presidenttiBashar al-Assad. Vapaan Syyrian Armeija ei ole koskaan esittänyt tarkalleen onko sen tavoitteena maallinen vai islamilainen hallinto. Se ei ole myöskään ottanut poliittista kantaa oikeutta, koulutusta, kulttuuria, taloutta, työväestöä tai ympäristöä koskien. Vapaan Syyrian Armeijalla ei ole ollut lainkaan poliittista ohjelmaa. Meille on kerrottu, että Vapaan Syyrian Armeijan muodostivat Syyrian arabiarmeijasta loikanneet sotilaat. On totta, että loikkaamisia tapahtui vuoden 2011 toisella puoliskolla, mutta niiden kokonaismäärä ei noussut neljää prosenttia suuremmaksi. Koko maa huomioiden loikkaamiset olivat merkityksettömiä. FSA ei tarvinnut poliittista ohjelmaa, koska sillä oli Ranskan siirtomaavaltaa kuvaava lippu. Syyrian kuuluessa Ranskan mandaattiin sekä vielä Syyrian itsenäisyyden alkuvuosina, lippu symbolisoi Sykes-Picot'n sopimusta, jonka mukaan Syyria jaettiin pääosin etnisiin ja tunnustuksellisiin alueisiin. Jokainen syyrialainen tietää tämä tuhoon tuomitun lipun, jonka kuului olla läsnä lähinnä Ranskan miehitystä tukevien maanpettureiden toimistoissa.     FSA:n ensimmäinen johtaja, kenraali Riad al-Assad, on kadonnut historian roskakoriin. Hänet valittiin ainoastaan nimen vuoksi, joka kirjoitetaan eri tavalla arabiaksi mutta lausutaan samalla tavoin kuin Euroopan kielissä, kuten Bashar al-Assad. Persianlahden kuningaskuntien näkökulmasta ainoa ero näiden kahden miehen välillä on se, että ensimmäinen on sunni ja toinen alaviitti. Vapaan Syyrian Armeija on todellisuudessa ranskalais-brittiläinen luomus, aivan kuten ”Benghazin vallankumoukselliset” Libyassa (jotka olivat valinneet brittimiehityksen yhteistyökumppanin, kuningas Idris I:n, lipun). NATO:n aseellisena käsikassarana, tarkoituksenaan vallata presidentin linna Atlantin liiton [NATO] ilmapommitusten jälkeen, FSA on tuottanut länsimaisille tukijoilleen sekä Persianlahden yhteistyöneuvostolle niin onnistuneita suunnitelmia kuin onnistuneita epäonnistumisia. Tullessaan toista kertaa esitellyksi maanpaossa elävän opposition aseelliseksi siiveksi, ensin mainittu [FSA] ei hyväksynyt viimeksi mainitun [SNC] arvovaltaa, vaan pysyi uskollisena ranskalais-brittiläisille työnantajilleen. Viime kädessä FSA voisi menestyä vain NATO:n suoralla avustuksella. Majoittihan Turkin armeija heitä tukikohdissaan.     Ensimmäinen (helmikuu 2011-kesäkuu 2012) ja toinen (heinäkuu 2012 - tammikuu 2014) Syyrian sota Neljännen sukupolven sodankäynnin puitteissa perustettu FSA epäonnistui sopeutumaan Nicaragua-tyyppiseen, toiseen Syyrian sotaan. Ensimmäinen sota (NATO:n tapaamisesta Kairossa helmikuussa 2011 aina kesäkuun 2012 Geneve -konferenssiin saakka) oli median lavastusta pyrkiä epälegitimoimaan valta, jotta se putoaisi NATO:n käsiin kuin kypsä hedelmä. Sotilaalliset operaatiot toteutettiin eri ryhmittymien toimesta, jotka saivat käskynsä suoraan [Atlantin] liitolta. Kaiken muun [uutisoinnin] yläpuolelle nousseilla mediavalheilla luotiin mielikuvaa laajamittaisesta kansannoususta. William Lindin ja Martin Van Creveldin teorioiden mukaan FSA oli vain kaikkien ryhmittymien symboli, jolla ei ollut lainkaan omaa hierarkiaa. Sen sijaan toinen sota (”Syyrian ystävien” tapaamisesta Pariisissa heinäkuussa 2012 tulevaan Geneve II -konferenssiin tammikuussa 2014) on näännytyssotaa, jolla maa ”vuodatetaan” kuiviin kunnes se antautuu. Saavuttaakseen tavoitteensa FSA:n olisi pitänyt perustaa kuriin ja järjestykseen perustuva todellinen armeija, johon se ei kuitenkaan pystynyt. FSA:n loppu on ollut käsillä Turkin ja Iranin suhteiden lähentymisestä lähtien. Se on kuitenkin ilmoittanut mahdollisesta osallistumisesta Geneve II -konferenssiin esittämällä täysin epärealistisia vaatimuksia. FSA:n osalta kaikki on kuitenkin myöhäistä. Tämän NATO:n näytelmän todellisen luonteen paljastivat lopulta Saudi-Arabian rahoittamat palkkasotilaat. Jokaisen on mahdollista nähdä karu totuus: Syyriassa ei koskaan syntynyt vallankumousta.