Vaiettu kolmannen maailmansodan geopolitiikka

Myrsky on noussut, kuten sen saapumisesta on pitkään varoiteltu valtamedioiden ulkopuolella. Kansojen olisikin vihdoin herättävä ja ymmärrettävä missä mennään. Geopolitiikka ohjaa ihmiskunnan kohtaloa ja ikävä kyllä, sen suunta on kurssilla, joka on johtamassa tuhoon ja kärsimykseen – kolmanteen maailmansotaan.

Toimittaja: Janus Putkonen
Pääasiallinen lähde: SCG News
15.9.2014, Verkkkomedia.org

Vaiettu kolmannen maailmansodan geopolitiikka

SCG News on toimittanut jo hyvän aikaa laadukasta dokumentti- ja uutismateriaalia siitä missä todellisuudessa mennään. Jokainen dokumenttiesitys on tavoittanut "pointin" rakentaen osaltaan kokonaiskuvaa eteenpäin – herättäen näkemään todellisuuden propagandan verhojen takaa. Koska näitä dokumetteja ei lännen eliitin hallitsemissa kaapeli- ja televisioverkoissa esitetä, Verkkomedian kaltaisten kansalaismedioiden velvollisuus on levittää tätä sanomaa eteenpäin.

Aivan kuten me Verkkomediassa olemme ajankohtaisella uutisoinnilla kyenneet osoittamaan, että geopoliittisen myrskyn nostattaminen on johdonmukaisen tapahtumaketjun tulosta, SCG:n dokumetit osoittavat, ettei geopolitiikassa ole sattumaa: "Its all about money & geopolitics."

Kolmas maailmansota on jo ovella. Myrskytuuli puhaltaa ja jopa Paavi Vatikaanissa varoittilauantaina 13.9., että olemme saapuneet kolmannen maailmansodan aikaan. Vaikutusvaltainen sionisti-globalisti Henry Kissinger paljasti lännen suunnitelmat julkaisemalla kirjan "World Order".

On siis geopoliittisia agendoja, ja lukuisat määrät niitä edistäviä lännen asiamiehiä, joille mm. Naton sotilaallinen laajentaminen kohti itää Venäjän vastaisten sotilastoimien alla on velvollisuus. Valtamedia on valjastettu demonisoimaan lännen geopoliittisten tavoitteiden viholliset ja tasoittamaan tietä maailmansodan sytyttämiselle. Suomi on osaltaan jälleen etulinjassa.

Kuten olemme kurjasti nähneet, valtaväestö on mahdollista tuudittaa itselleen vahingolliseen unitilaan ja orjuuttaa velkavankeuteen, mutta lännen valtaliiton agendan vaikutusvallan ulkopuolella on yhä enemmän myös heitä, jotka näkevät geopoliittisten agendojen olemassaolon ja jotka taistelevat rahan valhetta vastaan.

Ne kansalaisista, jotka istuvat valtamedian valmiiksi pureskeleman aterian ääressä ja puolustavat sen agendaa omana etunaan – syyttäen haastajia salaliittojen vainoharhasta – ovat todellisuudessa sovittaneet päähänsä ahdasmielisen "foliopipon", joka estää heitä näkemästä ajatusmallin syöttäneitä valtaliittoja.

Sanansaattajan ampuminen johtaakin laukaukseen omaan nilkkaan, sillä äärettömän harva meistä todella hyötyy kolmannesta maailmansodasta. Meidän on tarkoituskin menettää kaikki, jotta ottaisimme riemuiten vastaan "almun", joka tarjoillaan "maailmanrauhana" sodan jälkeen, kuin jonkin kaipaamamme lahjan: Fasistisen Uuden Maailmanjärjestyksen.

Kieltäymykseen kuuluu, että siitä mihin itse syllistytään, syytetään aina muita. Narsismi onkin varsin helppo mielensairaus ruokkia aivosaasteella, ja massapsykologia on geopoliittisia agendoja hallitseva tieteenlaji. Näyttää siltä, että tuhosta valta-asemansa kasvua tavoitteleva länsieliitti on sairastunut psykopatiaan ja heidän asiamiehensä omakohtaisen ajattelun kyvyttömyyteen.

Mutta ei kaikki ole lainkaan niin synkkää, koska nähtävissä on myös kasvavaa vastarintaa. Patriotismi ja kaipuu itsenäisyyteen haastaa yhä enemmän globalismin ja ylikansallisen vallankäytön. Lännen eliitti myös tietää, että sen hallintakyky on monella tapaa loppumassa.

Lännessäkin on alkanut nousta jälleen valtiomiehiä, jotka pyrkivät rohkeasti osoittamaan, että kapean talouseliitin ohjailema geopolitiikan suunta on kansoille äärimmäisen vaarallinen. Politiikassa eliitin intressejä palvelevat asiamiehet ja kansojen etua ajattelevat valtiomiehet ovat jakaantumassa leireihin. Ja kuten olemme karvaasti saaneet kotimaassa kokea, Suomessa ovat olleet vallassa lännen eliitin asiamiehet jo 80-luvun lopusta lähtien.

Lännessä kansalaismediat varoittavat valtamedian tuhoisista agendoista, koska tiedetään, että korporaatioiden intresseissä on geopoliittisen myrskyn lietsominen lännen ja idän välille – viholliskuvien luominen ja samalla kansalaisten aseistaminen. Myös lännen yleisradiot on yhtiöitetty ja kaapattu nimeämällä poliittiset hallintoneuvostot ohjelmatoiminnan määrittäjiksi. Mediaa, jota ei ohjaa sen toimitustyö, ohjaa jokin poliittinen agenda.

Valtamedian ja geopolittisen agendan suhde toisiinsa on erottamaton: Pankkiirit omistavat korporaatiot ja korporaatiot omistavat mediat, joita puolestaan johtaa heidän asiamiehensä. Kaiken taustalla toimii agendaohjaus: Ongelma–Reaktio–Ratkaisu. Ja viimeisen he päättävät näistä aina ensimmäisenä. Ongelmat ovat siis keinotekoisia, reaktiot lietsotun kaltaisia, ja ratkaisut osa geopoliittisia tavoitteita.

Korporaatiomediat pyrkivät demonisoimaan propagandaksi valitut kansalliset mediat ja kansalaismediat, kuten esim. Iranin, Syyrian, Venäjän, Kuuban tai Kiinan uutisvälineet. Lännessä riippumattomat SCG-newsin tai Verkkomedian kaltaiset kansalaismedian lähteet leimataan – naurunalaistetaan – ja agendasta vapaa tiedonvälitys vaietaan. Tieto, joka ei ole uutisagendoja määrittävien ajatushautomoiden strategien vallassa, leimataan AP/REUTERS-medioissa vahingolliseksi. Kyse on informaatiosodasta, jossa taistellaan sinun ratkaisevasta mielipiteestäsi.

Kuten tulet artikkelissa pian huomaamaan, lännen valtamediat pyrkivät sytyttämään kolmannen maailmansodan lietsomalla käyntiin geopoliittista myrskyä ja saamaan sille sinunkin tukesi. He vaikenevat oleellisesta ja väittävät epäoleellista, aina tarpeen mukaan. Onko tämä mielestäsi kansoille hyväksi? Haluatko siis seurata heidän agendaansa kohti tuhoasi vai ymmärtää missä mennään, ja alkaa myös toimimaan sen mukaan?

On tullut aika herättää myös ystävät ja muut perheenjäsenet vallitsevaan todellisuuteen.

Kolmannen maailmansodan geopolitiikka

Yleisesti kuvitellaan, että kansainvälinen politiikka ohjautuisi moraalisilla syillä, mutta todellisuudessa se muotoutuu rahan ja geopolitiikan yhteisvaikutuksesta. Jokaisen tulisikin aina nähdessään jonkun demonisoivan jotain ulkomaata kysyä: kuka hyötyy, mitä tässä todellisuudessa on suunnitelmana ja mitä on sen panoksena?

Jo jonkin aikaa lännen tähtäimessä ovat olleet erityisesti Venäjä, Kiina, Iran ja Syyria. Kun ymmärrät miksi näin on tapahtuu, maailman tapahtumat alkavat saamaan huomattavasti enemmän järkeä. Totuus vapauttaa meidät epätietoisuuden ahdistavista kahleista.

Yhdysvaltain dollari on ainutlaatuinen valuutta. Tosiasia on, että nykyisellään sen vaikutus maailman geopolitiikkaan on huomattavampi kuin millään muulla valuutalla historiassa. Se, että dollari on ollut maailman reservivaluutta vuodesta 1945, ei vielä tee siitä ainutlaatuista. Monet valuutat ovat omanneet reservivaluutan aseman vuosisatojen kuluessa.

Mutta 1970-luvun alusta dollari on ollut muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta ainoa valuutta, jota on käytetty öljyn ostamisessa ja myynnissä maailmanmarkkinoilla. Dollarista on tullut kiinteä osa geopolitiikkaa.

Ennen vuotta 1971 USA:n dollari oli ainakin virallisesti sidottu kultakantaan. Todellisuudessa jovuonna 1966 Kansainvälinen valuuttarahasto IMF raportoi, että Yhdysvalloilla on ainoastaan 3,2 miljardin arvosta kultavarantoja takaamassa ulkomaisia omistuksia, mutta silti ulkomaisilla keskuspankeilla oli 14 miljardin dollarin arvosta USA:n dollareita. Toisin sanoen jo tuolloin USA:n yksityisomisteinen keskuspankki FED painoi enemmän seteleitä kuin se kykeni takaamaan. Tuloksena oli nopeasti kiihtynyt inflaatio, ja dollareista pyrittiin eroon.

Vuonna 1971 USA:n presidentti Nixon poisti dollarilta sidonnaisuuden kultakantaan. Tämä johti siihen, että dollarista tuli velkarahaan perustuva valuutta. Noin 70 % kierrosta olevasta rahasta luodaan tavallisissa pankeissa, joiden sallitaan lainata enemmän rahaa kuin niillä on tileillään. Loput luodaan FED:n toimesta, joka lainaa rahaa jota heillä ei ole, enimmäkseen hallitukselle.

Yksityisomisteisen FED:n sallitaan siis kirjoittaa korolla katteettomia shekkejä, mutta tämä on laillista pankeille. Pankkiirien itsensä omistaman keskuspankin väitetään valvovan järjestelmää, jolla on kuitenkin lakien yläpuolella oleva asema, jossa yksikään Yhdysvaltain valtiollinen toimija ei kykene sen toimintaa valvomaan.

Vastaava yksityinen instituutio on myös Euroopassa, johon Yhdysvaltain keskuspankki on osaltaan sidoksissa. Keskuspankkien keskuspankiksi nimetty BIS (Bank of International Settlements) operoi Baselissa, ja tämä kansakuntien kohtalosta päättävä instituutio on vastaavasti kaikkien lakien yläpuolella. Näin pankkiirit, jotka luovat käyttämämme rahan, määräävät salatuista instituutioistaan käsin taloudellisilla perusteilla ohjautuvan politiikan. He siis määrittävät epädemokraattisesti ja harvainvaltaisesti lännen intressit ja geopoliittiset agendat.

Velkavaluutoissa on sisällään vaarallinen ansa, koska kaikki raha, jonka nämä pankkiirit luovat tyhjästä, lainataan aina korkoa vastaan, mutta korkoa vastaavaa rahaa ei ole mukana järjestelmässä. Tämän seurauksena velkaa on aina enemmän kuin kierrossa olevaa rahaa, joten pysyäkseen pystyssä talouden on jatkettava kasvamista. Tämä ei tietenkään ole kestävää.

Voidaan sanoa, että nykyinen läntinen rahajärjestelmä on valtava pyramidihuijaus. Mutta miten sen on onnistunut pysyä pystyssä yli 40 vuoden ajan? Tässä tulemme geopolitiikkaan.

Vuonna 1973 luodun öljykriisin varjoissa Nixonin hallinto aloitti salaiset neuvottelut Saudi-Arabian kanssa luodakseen öljydollarin kiertojärjestelmän. Laaditun toimintamallin mukaan Saudi-Arabia sitoutui myymään öljyä ainoastaan USA:n dollaria vastaan ja sijoittamaan suurimman osan öljytuloistaan Yhdysvaltain pankkeihin sekä pääomamarkkinoille.

Tätä rahaa IMF käyttää lainatakseen dollareita öljyä tarvitseville, joilla on vaikeuksia maksaa kasvaneita hintoja tarvitsemastaan öljystä. Korkojen maksaminen veloista on luonnollisesti vahvistanut dollarin asemaa. Tämä järjestelmä konkretisoitui USA:n ja Saudi-Arabian muodostettuatalousyhteistyön toimintaa ohjaavan komitean, jonka perusti Nixonin ulkoministerinä toiminutHenry Kissinger tasan 40 vuotta sitten, vuonna 1974.

Geopolitiikkaa ohjaavasta öljydollarista tuli totta kun loput OPEC-öljyntuottajamaat liittyivät järjestelmään vuoteen 1975 mennessä.

New World Order – geopoliittinen pyrkimys maailmanvaltaan

Henry Kissinger paljasti suunnitelman Uudesta Maailmanjärjestyksestä

Geopolitiikan pitkäaikainen ja merkittävä vaikuttaja Henry Kissinger on siis pitänyt asemansa lännen Uuden Maailmanjärjestys -tavoitteen (NWO) johtavassa roolissa yli 40 vuotta. Ei liene sattumaa, että hänen kirjansa "World Order" on julkaistu 40 vuotta Saudi-Arabian kanssa solmitun öljysopimuksen laatimisesta 9. syyskuuta 2014: "Kontrolloi öljyä, ja kontrolloit valtioita. Kontrolloi ruokaa, ja kontrolloit ihmisiä", Henry Kissinger on sanonut.

Kissinger kertoo tuoreessa kirjassaan askeleista, joita Uuden Maailmanjärjestyksen luomiseksi on otettu, ja joita se on vaatinut toteutuakseen. Hänen mukaansa Kiina ja Venäjä ovat luvanneet yhteistyötä, mutta toimivatkin nyt kansallisia etuja ajaakseen.

Kissingerin mukaan nykyiset kriisit ovat muuttamassa maailmanjärjestystä, jonka ovat tavoitteena määritelleet toistaiseksi lähes yksinomaan läntiset yhteisöt. Kissingerin mukaan kriisi Ukrainassa ja jännitteet Etelä-Kiinan merellä tulevat luomaan käännekohdan koko lännelle.

Kissinger näkee nykyisen maailmanjärjestyksen olevan epäonnistunut, koska suuret vallat eivät ole kyenneet luomaan tarpeeksi tehokkaita mekanismeja konsultoidakseen ja tehdäkseen yhteistyötä kaikkein tärkeimmissä aiheissa. Hän ei kuitenkaan odota maailmansotaa, vaikkakin pitää valtiollisia sotia alueellisesti mahdollisina. Hän näkee, että vastassa on uskontojen välisiä sotia, jotka ovat vieläkin tuhoisampia kuin valtioiden väliset sodat.

Kissingerin mukaan Uuden maailmanjärjestyksen tavoittaminen tulee vaatimaan yhtenäisen strategian, joka tulee luoda yhdessä eri uskontojen kanssa, ja sitten yhdistää nämä alueellisten valtojen kanssa maailmanjärjestyksen yhdistymisen mahdollistamiseksi. Pyrkimys Uuteen Maailmanjärjestykseen tulee näin ollen pysymään lännen valtaliiton tavoitteena, myös sen käännehetkellä.

Askeleet yhden maailmanhallituksen luomiseksi – alueelliset hallinnot, kuten Euroopan unioni – ovat jo tavoitettuja askeleita ylikansallisten hallitusten luomiseksi.

Vapaakauppasopimukset (mm. TTIP) ovat rikkoneet kansalliset rajat kasvattaen kansainvälisen järjestelmän vaikutusvaltaa. Monikansalliset yhtiöt ovat puskeneet yhä laajemmille markkinoille, mikä on tapahtunut yksilöiden ja kansallisten toimijoiden kustannuksella. Tavoitteena on lännen hegemonia yli kaikkien kansallisvaltioiden – The New World Order.

Lue myös: Maailmanherruuspyrkimykset tuhoavat Moskovan ja Washingtonin suhteet

Kissingerin ja muiden tunnettujen lännen globalistien vaikutusvalta näkyy globalistien instituutioissa, jotka ovat kaapanneet valtiollisilta instituutioilta niille aiemmin kuuluneet poliittiset ohjaustehtävät, kuten Council of Foreign Relations, Trilateral Comission ja Bilderberg-ryhmä. Suomessa erityisesti Ulkopoliittinen instituutti (UPI). Näiden globalistien halitsemien instituutioiden toiminta ylittää kansalliset ja demokraattiset instituutiot lännen valtaliiton alueella ja niistä käsin ohjataan myös valtamedian geopoliittista sisältöä.

Lännen voimatekijäksi jatkuva öljynkulutuksen kasvu

Irrottautuminen kultakannasta ja öljydollarin perustaminen poisti Yhdysvaltain keskuspankilta sillä aimmin olleen rajoitteen rahanpainamisessa. Öljyn kysynnän jatkuva kasvu on taannut dollarin kysynnän pysymisen korkealla, samalla kun tuhoisa inflaatio on aiheuttanut valtavia seurauksia kaikkialla maailmassa. Dollarista tulikin Yhdysvaltain suurin vientituote.

Samalla kun öljyn kysynnän kasvu on pitänyt dollarin arvossaan ja fossiilisten polttoaineiden osuus on lisääntynyt kaikilla elämän osa-alueilla, Yhdysvallat on kyennyt velkaantumaan kerassaan järisyttävällä tavalla. Yhdysvalloille öljydollari on ollut hyvä järjestelmä, eikä sen ole käytännössä tarvinut tuottaa mitään pitääkseen valtavan kulutuksen käynnissä.

Muulle maailmalle USA:n dollarin hallitseva asema maailmanmarkkinoilla on kuitenkin ollut vähintäänkin hankala. Koska Washington hallitsee dollaria, se on antanut talouspakotteiden avulla Yhdysvalloille voimakkan taloussodan aseen geopolitiikassa. Suurin osa isoista dollarisiirroista pakotetaan tapahtumaan Yhdysvaltojen kautta.

Öljydollari-järjestelmä toimi ilman haastajia aina syyskuuhun 2000 saakka, kun Irakin presidenttiSaddam Hussein ilmoitti päätöksestään muuttaa Irakin öljykauppa pois dollarista ja ilmoitti siirtymisestä euron käyttöön maan öljykaupassa. Tämä oli suora hyökkäys dollaria vastaan, ja vaikka tämän olisi luullut olleen tärkein geopoliittinen tapahtuma koko vuoden aikana, ainoastaan yhdessä lännen valtamedian uutisessa oli maininta asiasta.

Samassa kuussa kun Irak ilmoitti haastavansa dollarin, organisaatio nimeltä "The Project for New American Century" (PNAC), jossa varapresidentti Dick Cheney oli jäsenenä, julkaisi asiakirjan nimeltä "USA:n puolustuksen uudelleen rakentaminen" (Rebuilding America's Defences), jossa määritettiin nykyisen vuosisadan strategiat, asevoimat ja resurssit. Asiakirjassa vaadittiin valtavia lisäyksiä USA:n sotilaalliseen varustautumiseen ja aiempaa huomattavasti aggressiivisempaa ulkopolitiikkaa, jolla USA:n hallintaa voidaan kasvattaa kaikkialla maailmassa.

Asiakirjassa (yllä) todettiin, että tavoitteiden toteutuminen "veisi todennäköisesti pitkän ajan, ellei sitten tapahtuisi jotain katastrofaalista ja katalyyttistä – kuten uusi Pearl Harbor".

Vain vuosi myöhemmin toive toteutui ja syyskuun 9/11-päivän terrori-iskut mahdollistivat Yhdysvalloille sotilasmenojen moninkertaistamisen. Syytökset iskuista johtivat Bushin hallinon invaasioihin Afganistanissa ja Irakissa. Yhdysvalloissa kavennettiin huimasti amerikkalaisten ihmisoikeuksia asettamalla voimaan Patriot Act lähes täysin ilman vastustusta.

Lue myös: 9/11: tuoreita lakiesityksiä, salailun historiaa ja kansalaisaktivismia

Ei ollut mitään Irakin joukkotuhoaseita, eikä kyseessä ollut huono tiedustelutieto. Kyseessä oli laskelmoitu valehtelu, ja päätös invaasiosta tehtiin tietoisena siitä mikä hävitys ja kaaos siitä tulee seuraamaan.

Lue myös: ''Valtiot ja terrorismi'' – yksi aikamme merkittävistä kirjoista ladattavissa ja luettavissa netistä

Kun Irakin öljykentät olivat Yhdysvaltain kontrollissa, maan öljykaupat siirtyivät takaisin dollariin. Tehtävä oli suoritettu, vaikka Irakin katastrofi olikin vasta alkanut. Tiedettiin, että Saddamin kaatamisesta seuraisi alueellinen katastrofi, mutta dollarin aseman puolustaminen arvioitiin sen arvoiseksi.

Pian Irakiin hyökkäämisen jälkeen Bushin halinto yritti laajentaa sotaa Iraniin ja esitti väitteitä, ettäIran pyrkisi saamaan ydinaseen. Irakissa tapahtuneen fiaskon jälkeen Washingtonin uskottavuus oli kuitenkin pohjalukemissa, eikä Iranin vastaiseen kampanjaan saatu enää kansainvälisen yhteisön tukea. Lisäksi lännen tiedustelupalvelut (CIA/Mossad) paljastivat julkisuuteen, ettei Iranissa ole koskaan edes suunniteltu ydinaseiden valmistamista, mutta tätä valhekampanjaa on jatkettu aina näihin päiviin saakka myös Barack Obaman presidenttikaudella.

Miksi näin on tapahtunut?

Vuodesta 2004 lähtien Iran on pyrkinyt luomaan itsenäisen öljykauppaan keskittyneen pörssin. He siis luovat järjestelmää, joka toimii ilman dollarin vaikutusta. Ensimmäiset kaupat ja toimitukset tapahtuivat Iranin oman öljypörssin kautta heinäkuussa 2011.

Koska USA ei saanut sotaa Iranin kanssa aikaiseksi, se ryhtyi pakotetoimiin ja käyttää Teherania vastaan taloussodan keinoja, kaatakseen maan hallituksen. Yhdysvaltojen onnistui ajaa YK:ssa läpi Iranin vastaisia pakotteita, mutta yrityksistä huolimatta pakotteet eivät ole onnistuneet aikaansaamaan Iranissa maan hallituksen kaatumista. Tämä on johtunut pitkälti siitä, että Venäjä on avustanut Irania kiertämän USA:n ja lännen asettamia pankkitoiminnan pakotteita.

Helmikuussa vuonna 2009 Muammar Gaddafi astui Afrikan unionin puheenjohtajaksi. Hän ehdotti välittömästi noustuaan johtoasemaan, että Afrikka muodostaisi yhtenevän alueen, jolla olisi oma valuutta. Tämän luonteinen ehdotus tulikin jo pian johtamaan hänen raakaan murhaamiseensa osana lännen masinoimaa vallankaappausta Libyassa.

Gaddafin suunnitelma pyrki luomaan Afrikan maille itsenäisen keskuspankin, joka perustaisi valuuttansa kultakantaan. Vuoteen 2011 mennessä CIA oli siirtynyt Libyaan ja tuki aseistettuja militantteja kampanjaan Gaddafin kaatamiseksi. Yhdysvallat ja NATO tukivat terroristien hyökkäystä Tripoliin väärinkäyttämällä YK:lta saamansa mandaatin lentokieltoalueen perustamisesta. Siitä, että USA:n tuella valtaan tulivat Al-Qaedan terroristiryhmittymät, vaiettiin.

Libya, kuten Irak ja Iran, ovat kaikki syyllistyneet anteeksiantamattomaan rikokseen haastaessaan USA:n dollarin aseman.

Siinä missä operaatio Libyan hallituksen kaatamiseksi aseistettujen militanttien voimalla onnistui, operaatio Syyriassa presidentti Assadin ja samalla Iranin tärkeimmän liittolaisen kaatamiseksi ei ole onnistunut. Eivät edes valtavat määrät terroristeja, Libyan aseet ja lännen jatkuvat ponnistelut satoine miljoonine dollareineen ole onnistuneet kaatamaan Damaskosta.

Vuonna 2012 lännen ulkopolitiikan ohjausryhmä Council on Foreign Relations (CFR) julkaisinäkemyksensä, että Syyrian vapaa armeija (FSA) tarvitsee äärimielisten al-Qaedan terroristien apua päästäkseen tavoitteeseensa.

Toteutettiin IS/ISIS/ISIL -terroristijärjestön perustaminen – Yhdysvaltain johdolla:

Vuonna 2013 nämä samat Al-Qaedaan kytköksissä olevat Syyrian terroristit suorittivat kaksi suurta sariinikaasuiskua, joiden tavoitteena oli lavastaa presidentti Assad ja maan armeija, jotta kansainvälinen yhteisö antaisi tukensa sotilaalliselle interventiolle Syyriaa vastaan. Onneksi YK paljasti totuuden iskuista ja Venäjä puuttui tapahtumiin voimallisesti yhdessä Kiinan kanssa.

Venäjä pakotti lännen neuvottelupöytään, ja pitkälle viety aikomus ilmapommitusten aloittamisesta Syyriassa kariutui. Venäjä mahdollisti lännelle "kunniallisen vetäytymisen" neuvottelemalla tilanteeseen diplomaattisen ratkaisun.

Lännessä kampanjat hallitusten vaihtamiseksi Syyriassa ja Libyassa on esitelty ihmisoikeuksien edistämisenä. Ankaralla terrorismilla toteutetuissa kampanjoissa tämä ei tietenkään ole mikään todellinen syy.

Vuonna 2009 Qatar ehdotti maakaasuputken rakentamista Syyrian läpi Turkkiin, josta se olisi jatkunut Eurooppaan. Presidentti Assad hylkäsi ajatuksen ja kannatti suunnitelmaa, jossa Irakista ja Iranista rakennettaisiin kaasuputki, joka ohittaisi täydellisesti Qatarin ja Saudi-Arabian. Ei olekaan yllätys, että Syyrian sodassa juuri Turkki, Qatar ja Saudi-Arabia ovat olleet kiivaimmat liittolaiset lännen rinnalla maan hallituksen kaatamiseksi.

Syyrian, Iranin ja Irakin yhteinen kaasuputki oli uhka Yhdysvaltain hegemonisen aseman menettämiselle. Yksikään sen arabiliittolainen ei olisi hyötynyt hankkeesta. Syyria on Iranin tärkein liittolainen, joten sen kaataminen heikentäisi Teherania.

On kuitenkin muistettava, etä Syyrialla ja Iranilla on ollut vuodesta 2006 lähtien keskinäiset turvatakuut, joten USA:n aikoma interventio Syyriassa saattaa sytyttää sodan myös Iranin kanssa, mikä tarkoittaisi suursotaa koko Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan alueella.

Lue myös: Lännen ristiretken tappio Syyriassa häämöttää – on aika kirjoittaa vaiettua historiaa

Mitä sinulle ei ole kerrottu Syyrian sodasta?

Operaatio Ukraina – kohteena Venäjä

Syyriassa tapahtunut epäonnistuminen ja Venäjän vaikutuskyky Välimeren tilanteisiin liittolaistensa tukemiseksi perustuu Sevastopolin laivastotukikohdan toimintakykyyn. Operaatiolla Ukrainassa onkin useita geopoliittisia aspekteja, mutta tärkein niistä on Venäjän vaikutusvallan estäminen.

Venäjä on maailman toiseksi suurin öljynviejä, eikä Moskova ole ainoastaan eriytynyt Washingtonista diplomaattisesti. Venäjä on myös avannut oman energiapörssinsä vuonna 2008, jossa kaupankäyntiä harjoitetaan ruplilla ja kullalla. Tätä hanketta on toteutettu vuodesta 2006 lähtien. Samalla Venäjä ja Kiina ovat edenneet nopein harppauksin hylätäkseen dollarin kahdenvälisessä kaupassaan kokonaan.

Venäjä on lisäksi luonut Euraasian talousunionia, johon sisältyy yhteisvaluutan käyttöönoton valmistelu, ja unionilla on kaavailuissa myös itsenäinen energiatuotteiden kaupankäynti.

Poliittinen kriisi Ukrainassa pohjustettiin ukaasilla, jossa Ukrainan presidentti Janukovich pakotettiin valitsemaan EU:n assosiaatiosopimuksen ja Euraasian unionin väliltä. Samalla kun Bryssel painosti Ukrainaa pakkovalintaan syksyllä 2013, Venäjä ilmoitti, ettei vastaavaa pakkoa ole nähtävissä Moskovan taholta. Presidentti Janukovich valitsi yhteistyön Venäjän kanssa.

Vastauksena USA:n sotakone teki sen minkä se osaa parhaiten: masinoi vallanvaihdon. Kiovassa valtaan astui Washingtonin valitsema nukkehallinto aseistetun äärioikeiston tukemana.

Alla olevasta videosta voit katsoa kattavan dokumentaation totuudesta Ukrainassa, jota sinun ei ole haluttu tietävän:

Epäonnistuminen Ukrainassa – kaikki peliin kaikilla rintamilla?

Alkuun vallankaappaus Ukrainassa näytti tuottavan sille asetetut geopoliittiset tavoitteet, mutta Krimin autonominen tasavalta käänsi tilanteen nopeasti lännen kannalta päälaelleen. Se itsenäistyi nopeassa tahdissa ja ilmoitti järjestävänsä kansanäänestyksen alueen liittämisestä Venäjän yhteyteen. Krimi perusti aluejoukot loikanneista viranomaisista ja turvasi alueellisen koskemattomuutensa Venäjän antaessa sivustatukea Sevastopolin tukikohdasta.

Alueen kansalaiset antoivat ehdottoman enemmistön tuen palaamiselle Venäjän yhteyteen, ja perustuslain vastaisesti vallan Kiovassa ottanut hallinto hylättiin. Kukaan ei kuollut ja vallanvaihto sujui rauhallisesti, mutta siitä huolimatta länsi valitsi näkemyksekseen, että Krimillä tapahtui Venäjän aggressio. Tätä mantraa onkin toistettu tauotta, vaikka kaikille on ollut samalla täysin selvää, että Krimin niemimaalla sijaitseva Sevastopolin tukikohta on ollut pysyvästi Venäjän elintärkeää intressialuetta, eikä siitä ole kauaa kun alue kuului Venäjään.

Yhdysvallat on ajanut Ukrainaa jo vuosia NATO:n jäseneksi. Tämä toisi USA:n joukot suoraan Venäjän rajoille, ja mikäli Krimi olisi osa Ukrainaa, maan NATO-jäsenyys uhkaisi suoraan Krimin laivastotukikohdan jatkuvuutta. On helppo nähdä, miksi Venäjä hyväksyi välittömästi Krimin esittämän pyynnön pääsystä osaksi Venäjän federaatiota.

Samaa kehitystä ei siis nähty Itä-Ukrainassa, jossa Donetsk ja Lugansk päättivät hakeutua itsenäisyyteen Kiovan vallan alta. 6.4. Berkut-poliisien tukimielenosoituksen jälkeen ja luottamuspulan eskaloiduttua aiheettomien Maidanin salamurhasyytösten takia alueet julistautuivat itsenäiseksi. Kuten Krimillä, alueen viranomaiset muodostivat aluejoukot, mutta Venäjän asema on ollut toinen. Suoraa apua ei ole joukoille annettu, vaikka selkeä enemmistö äänesti itsenäisen Novorossian perustamisen puolesta.

Kiova vastasi itsenäisyysvaatimuksiin käynnistämällä huhtikuun toisella viikolla ns. "terrorismin vastaisen operaation", joka on johtanut tuhansiin siviiliuhreihin ja alueen kaupunkien massiivisiin pommituksiin. Noin miljoona ukrainalaista on hakenut huhtikuun jälkeen turvapaikkaa Venäjältä. Siviilien tappamista ei ole kuitenkaan tuomittu lännessä. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF päin vastoin varoitti, että mikäli Kiovan hallinto ei kykene taltuttamaan kansannousua Itä-Ukrainassa, 17 miljardin dollarin avustuspaketti olisi vaarassa.

Lue myös: Ukrainan informaatiosota ja aseellisen konfliktin tausta

Ukrainan operaatio ei ole toteuttanut sille asetettuja tavoitteita, kuten Venäjän sotilaallista puuttumista alueen tapahtumiin tai sen käsien sitomista lähialueilleen, mutta se on silti antanut tekosyyn käynnistää pakotekampanja ja kiivas demonisointi Venäjää vastaan. Lännen propagandakone on ylikierroksilla.

Kyseessä ei kuitenkaan ole kovinkaan hyvä strategia, koska lännen pakotteet ovat vain kiihdyttäneet Kiinan ja Venäjän yhdistymistä ja dollarin vastaista taistelua. Mikään ei viittaa siihen, että länsi onnistuisi tavoitteessaan "eristää Venäjä". Länsi onkin ainoastaan eristämässä itseään Venäjästä, josta vakuutena on syventynyt BRICS-yhteistyö ja menestykseen päätynyt SCO-huipukokous.

Kiinan ja Venäjän johdolla rakentuu uusi keskuspankkien keskuspankki, joka haastaa suoraan lännen FED:n, BIS:n, Maailmanpankin ja IMF:n. Kiina on kärjessä kun tavoitteena on laatia kokonaan uusi Euraasian turvallisuusjärjestö, johon kuuluvat Venäjä ja Iran.

Kyseessä ei siis ole mikään kylmän sodan versio 2.0, vaan maailmansodan versio 3.0. Suuret massat eivät ole sitä vielä ymmärtäneet, mutta näin tämä tullaan historiassa muistamaan. Liittoumat ovat jo muodostuneet, ja kiivasta sodankäyntiä nähdään jo monella rintamalla. On ainoastaan ajan kysymys milloin suuret toimijat kohtaavat toisensa taistelukentällä, ja se onkin täydellisen tuhon resepti.

Tiellä kolmanteen maailmansotaan:

Toimittajan kommentti: Miksei tätä kerrota valtamediassa?

Valtamedian tehtävä mielipiteen muokkauksessa on ratkaisevan tärkeä. Sen tehtävänä ei ole kertoa miten meillä todellisuudessa menee, koska "voittajat kirjoittavat historian", kuten sanotaan. Monelta osin tehtävä on myös pelkojen ja paniikin hallinta. Jotta agendat saavat eskaloitua rauhassa, ihmiset on pidettävä unessa.

Näyttää kaikkien paljastusten valossa siltä, että kolmannen maailmansodan faktisena tavoitteena on tuhota uskonnot ja pohjustaa näännytyksen ja kansallisvaltioiden tuhoamisen avulla yhden maailmanhallituksen perustaminen. Eliitti on valmistellut itselleen pakopaikat.

On muistettava, että massoille mielipiteitä ohjaava sionisti-globalistien propaganda on tavoitteen mukaista tiedottamista, eikä sillä tarvitse olla mitään yhteyttä totuuteen ollakseen onnistunutta. Tavoite ja sen saavuttaminen: se ratkaisee tiedotuksen onnistumisen tai epäonnistumisen. Propaganda on näin ollen voittanut, jos kolmas maailmansota päästetään syttymään.

Kyllä, totuudestakin varoittaminen voi olla siinä mielessä propagandaa, että sekin pyrkii tavoitteeseen, mutta niin kauan kuin totuudesta kertominen pohjaa dokumentoituun ja avoimesti lähteistettyyn tietoon ilman tavoitetta muokata todellisuutta, se on uutisointia.

Raja tiedottamisella ja uutisoinnilla on häilyväinen ja se antaa geopoliittisen myrskyn lietsojille aseet leimata totuus, sivuuttaa dokumentaatiot ja irroittaa tapahtumat asiayhteyksistään. Valheet ovat vaarallisia, koska niistä jäädään kiinni, joten valtamediassa viihteelistämisellä kevennetään vaikeat aiheet ja loput vastenmielisistä aiheista vaietaan. Vaikenemisen propaganda onkin tehokkain tapa häivyttää totuudet yleisestä tietoisuudesta.

Valheet peitetään kiivailla ja jatkuvilla väitteillä (kuten väitös Venäjän osallisuudesta Ukrainan konfliktiin), jotta valheet muuttuisivat totuudeksi. On kuitenkin muistettava, että todisteeton väite ei ole tietoa, vaan pelkkä mielipide: totta tai valhetta.

Lue myös: Kuinka lännen valtamedia väärentää ja jättää lukijat uutispimentoon?

Instituutiot palvelevat väitteitä, koska lähteistämällä valheen sille voidaan kerryttää harhauttavalla tavalla paljonkin yleistä uskottavuutta. Viranomaiset, asiantuntijajärjestöt, kansalaisjärjestöt, oppilaitokset ja kansalliset instituutiot toimivatkin yhä äänekkäämmin erilaisten väittämien puolesta. Mitä suurempi valhe, sen uskottavampaa valehtelijaa etsitään.

Propagandan ja uutistyön rajan hämärtäminen on tieteellisesti toteutettua median hasbaraa. Syytetään siis demonisoinnin kohdetta siitä, mitä itse harjoitetaan. Näin musta muuttuu valkoiseksi ja valheista tulee totuuksia. Loputuloksena on tosin kansallinen mielisairaus.

Tahdoton tiedotteiden julkaiseminen ja vastuun siirtäminen uutistyöstä ulkoisille lähteille on lisääntynyt valtavasti 2000-luvulla. Tämä ei ole sattumaa, koska jo 1990-luvulla aloitettiin Suomessakin uutishuoneiden ja tutkivan journalismin alasajo. APP/STT/REUTERS-tuuttauksesta on tullut laajamittaista arkea, ja samalla yksipuolisesti ja kyseenalaistamatta välitetty sisältö on muuttunut päivittäiseksi propagandaksi. Asioista ei keskustella, niitä vain tolkutetaan.

Ilman laajamittaista mielipiteen hallintaa maailmansotaan johtavat geopoliittiset agendat eivät kykenisi toteutumaan.

Siinä on syy siihen miksi ainoastaan valtamediaa seuraavat eivät pysty näkemään ilmeistäkään totuutta, eivätkä "virallisessa valheessa" elävät kykene ennakoimaan tulevaa. Jos he kykenisivät näkemään sen mitä korporaatioiden ulkopuolella kerrotaan näiden tavoitteista, he vetäisivät tukensa lännen valtaliitolta ja sen pientä vähemmistöä palvelevilta agendoilta.

Harva meistä haluaa uutta maailmansotaa, mutta sokea massa rummuttaa sen puolesta ja pieni pankkiirieliiti määrittää marssin tahtiaskeleet.

Artikkelin kirjoittaja Janus Putkonen on Verkkomedian päätoimittaja.

Lähteet mm: