Neljän meren strategia - presidentti Assadin visio Lähi-idän strategisesta yhdentymisestä

Syyrian presidentti Bashar al-Assad toi vuonna 2009 julki ns. neljän meren strategiana tunnetun suunnitelman. Sen pohja oli vahvasti energiageopoliittinen. Lännen vastaus Assadin kaavailemaan alueelliseen vakauteen oli aseistettu vallankumous ja presidentin demonisointi. Toimittaja: Ville Kyrönlahti 25.9.2014, Verkkomedia.org Neljän meren strategia - presidentti Assadin visio Lähi-idän strategisesta yhdentymisestä  Puhuessaan Turkin presidentti Abdullah Gulin vieraana toukokuussa 2009, Assad sanoi: ”kun Syyrian, Turkin, Iranin ja Irakin suhteet tiivistyvät, voimme yhdistää Välimeren, Mustanmeren, Kaspianmeren sekä Persianlahden... Emme tule olemaan merkityksellisiä ainoastaan Lähi-idälle... Yhdistämällä neljä merta tulemme välttämättömäksi risteysalueeksi koko maailmalle investointien, kuljetuksen ja monen muun osalta.” Myöhemmin samana vuonna Syyrian ulkoministeri Walid Muallem viittasi presidentin esittämään ajatukseen seuraavasti: ”näiden strategisten suhteiden [Turkin ja Syyrian välillä] muodostaman ytimen ympärille tulee pian liittymään myös Libanon, Jordania ja Irak.” Presidentti Assad keskusteli suunnitelmasta Venäjän presidentin Dimitri Medvedevin kanssa keväällä 2010. Iranin ajatollah Ali Khamenei hyväksyi strategiasuunnitelman jo loppukesästä 2009. Huhtikuussa 2013 turkkilaisen Ulusal TV:n haastattelemaa Assadia pyydettiin kertomaan Turkin kansalle, mitä ”poliittisen ja taloudellisen yhdentymisen” strategia todella piti sisällään ja millä tavoin alue siitä hyötyisi. Presidentti sanoi, että tässä ajassa täytyy pyrkiä yhdentymään, kuten esimerkiksi BRICS-maat tekevät. Kyseessä on ajan trendi, joten miksi Lähi-idän pitäisi kulkea päinvastaiseen suuntaan? Neljän meren rajaama alue muodostaa äärimmäisen tärkeän strategisen kokonaisuuden, joten alueen maiden kannattaa tehdä yhteistyötä yhteisten intressien eteen. Alueelle voidaan rakentaa rautateitä ja yleisesti parantaa maakulkuyhteyksiä sekä rakentaa öljy- ja maakaasuinfrastruktuuria. Yhteistyönä tehdyt investoinnit tuottaisivat alueelle ulkopuolisia investointeja, jotka lisäisivät vaurautta. Sen myötä neljän meren alueen valtiot ja kansat kykenisivät puolustautumaan ulkoisia uhkia ja vihollisia vastaan. Visio edellyttää alueen valtioilta kuitenkin vahvaa tahtoa ja itsenäistä päätöksentekoa. Useimmilla länsimailla ei ole, eikä koskaan tule olemaan minkäänlaisia intressiä vastaavia Lähi-idän hankkeita kohtaan. Onnistuakseen neljän meren strategia vaatii osakseen myös alueellista vakautta ja turvallisuutta. Näin ollen tämä ei ole otollisin aika hankkeen toteuttamiseen, koska niin Syyrialla, Irakilla kuin Libanonillakin on omat sisäiset ongelmansa. Amerikkalaisen tohtori Christina Lin tekemän selvityksen mukaan Assadin luonnosteleman strategian keskeinen tarkoitus on muodostaa Välimeren, Kaspianmeren, Mustanmeren ja Persianlahden (Arabianmeren) reunustamalle alueelle pääasiassa maakaasun ja öljyn vientiin perustuva kauppakäyntiverkosto. Tavoitteen saavuttamiseksi presidentti Assad piti yllä hyviä suhteita erityisesti Turkkiin, Iraniin ja Azerbaidzhaniin. Joidenkin analyytikkojen mukaan strategian ytimen olisivat muodostaneet kolmenkeskiset suhteet Syyrian, Turkin ja Iranin välillä. Suunnitelman onnistuessa Syyriasta tulisi muodostumaan strateginen risteysasema neljän meren alueen muodostamalle maakaasu- ja öljyputkiverkostolle. Toisin sanoen, Syyriasta tulisi merkittävä Lähi-idästä Euroopan markkinoille virtaavan energian kauttakulkureitti. Oikeastaan voisi sanoa, että strategian toteuttamisessa päästiin jo alkuun, sillä kevätkesällä 2011 Iran, Irak ja Syyria allekirjoittivat alustavan sopimuksen Lähi-idän suurimman maakaasuputken rakentamiseksi. Sopimusmaat nimesivät sen Ystävyysputkeksi (Friendship pipeline), kun lännessä se alettiin kutsua Islamilaiseksi putkeksi (Islamic pipeline). Myöhemmässä vaiheessa putken rakentamista tultaisiin jatkamaan myös Libanoniin. Tällä hetkellä Syyriaan kulkee ainoastaan ns. Arab Gas Pipeline (AGP). Se lähtee Egyptistä ja kulkee Jordanian kautta Damaskokseen ja Homsiin, josta se haarautuu Välimeren rannalle Latakian alueelle Baniasiin ja Tripoliin Libanonissa. Syyria ja Turkki sopivat jo vuonna 2009 AGP:n jatkorakentamisesta ja liittämisestä suunniteltuun Nabucco-putkistoon. Venäjän valtion kaasuyhtiö Gazprom oli myös kiinnostunut AGP:n ja Nabuccon yhdistämishankkeesta, jonka piti valmistua vuonna 2011 tuoden paljon kaivattua kaasua Pohjois-Syyriaan. Vuonna 2009 presidentti Assad vieraili Azerbaidzhanissa, jossa hän allekirjoitti 19 eri yhteistyösopimusta ja peruskirjan yhteisymmärryksestä talouden, politiikan ja kaupan kysymyksistä. Yksi sopimuksista käsitti mm. azerbaidzhanilaisen maakaasun myyntiä Syyriaan vuoden 2011 puolivälistä lähtien. Kaasua oli tarkoitus maahantuoda Turkin kautta. Syyrian pitkän tähtäimen tavoite on tulla egyptiläisen, irakilaisen, iranilaisen ja azerbaidzhanilaisen maakaasun kauttakulkureitiksi. Ville Kyrönlahti Lähteet: http://www.globalresearch.ca/the-geopolitics-of-gas-and-the-syrian-crisis-syrian-opposition-armed-to-thwart-construction-of-iran-iraq-syria-gas-pipeline/5337452 http://www.washingtoninstitute.org/uploads/Documents/pubs/PolicyFocus109.pdf http://www.aljazeera.com/indepth/opinion/2012/08/201285133440424621.html http://www.alarabiya.net/articles/2013/02/20/267257.html Presidentti Bashar al-Assad Ulusal TV:n haastattelussa 5.4.2013: Lue myös: Venäjä, Eurooppa ja energiageopolitiikka Syyriasta Sotshiin ja Puolasta Pussy Riotiin, diplomaattiset ja geopoliittiset ristiriidat Venäjän ja lännen välillä hallitsevat uutisotsikoita. Kysymysten takana piilee perustavanlaatuinen taloudellinen kilpailu. Kaikki analyysit - politiikkaa ja osapuolten vuorovaikutusta koskien - tulisi asettaa tähän viitekehykseen.