Ukrainan informaatiosota ja aseellisen konfliktin tausta | |||||
 |
Repikööt russofobit vapaasti verkkareitaan, koska nyt puhutaan aiheesta ja taas pintaa syvemmältä. Itä-Ukrainan konflikti on jatkunut kuumana ja tilanne on syytä pitää otsikoissa. Uutisia ja raportteja riittää käsiteltäväksi, jotka osoittavat kiistatta tapahtumien taustat ja totuuden.
Pääkirjoitus: Janus Putkonen, päätoimittaja
20.6.2014, Verkkomedia.org
Jatkoa pääkirjoitukseen: Länsimedian vaikenema koko totuus konfliktista Itä-Ukrainassa
Ukrainan informaatiosota ja aseellisen konfliktin tausta
Tilanne Itä-Ukrainan sotilaallisessa kampanjassa on käynyt yhtä kuumana kuin poliittinenkin vääntö jatkuvien sotatoimien taustalla. Lännen tukemana Kiovan hallinto koittaa vierittää syyllisyyden yhä kaikin keinoin Venäjän niskoille ja tilanne maiden välisellä rajalla on Kiovan käynnistämien sekä yksipuolisten "demarkaatiotoimien" takia nopeasti kiristymässä. Rajan on annettu olla rauhassa, tähän päivään saakka.
Perjantaina Kiovasta lupailtu aselepo Itä-Ukrainaan tulisi yli kaksi viikkoa jatkuneen kiivaan tuhoamistyön jälkeen enemmän kuin tarpeeseen, jotta tilanne ei eskaloidu hallinnasta, mutta Kiovan julistukset ovat osoittaneet lähinnä täydellisen epäluotettavuutensa. Yksipuoleisilla toimilla kun on harvoin kahdensuuntaisia tuloksia.
Venäjä kokee Rostovin alueelle saapuvat pakolaiset kasvavana ongelmana ja poliittiset paineet maan hallinnolle puuttua ukrainanvenäläisten kokemiin kärsimyksiin lisääntyvät pommitusten moukaroidessa Itä-Ukrainaa, varsinkin piiritettyä Slavianskin kaupunkia. Venäjän armeija ilmoittaa olevansa valmis kaikkiin tehtäviin, jotka armeijan ylipäällikkö sille määrää.
On muistettava, että tilanne Venäjän julkisessa sanassa ja yleisessä mielipiteessä konfliktista Itä-Ukrainassa on hyvin erilainen kuin Suomessa, jossa Itä-Ukrainan konfliktista - etnisestä kansanmurhasta - vallitsee lähinnä uutispimento ja hiljaisuus, jota rikkoo aika-ajoin Natoa hymistelevän pullakahviseuran laukomat ylimielisyydet tilanteen vakavuuden vähättelemiseksi tai sen vääristelemiseksi. Mistä ei puhuta, on Oikeisto Sektorin fasistit suorittamassa hyökkäystä Itä-Ukrainan siviiliväestöä vastaan.
Venäläisille välitetään kuitenkin katkeamattomana virtana tietoa ja raportteja, illasta toiseen, niin kattavaa analyysia kuin traagista kirjeenvaihtajien välittämää materiaalia itäukrainalaisten kärsimyksistä, eikä Kiovan toimet ole näyttäytyneet venäläisille millään tapaa positiivisesti. Ajankohtaisissa analyyseissa on pureuduttu lännen valtaliiton syvimpiin rakenteisiin ja Venäjää vastaan Itä-Ukrainassa kohdistettu kriisitilanne nähdään jo lohduttomana historian toisintona - epäsivistyksenä - palkkatappajien suorittamalta operaatiolta, koko vihamielisen lännen toimesta.
Samalla kun karu yleistilanne on venäläisille tiedossa, Moskova on ollut ihmeissään siitä, ettei kasvavaa pakolaisongelmaa huomioida lainkaan kansainvälisissä järjestöissä ja esimerkiksi YK:ssa. Vain salaliiton suuruus on se mikä puhuttaa, eikä se, onko sellainen toteutunut.
Itä-Ukrainan konflikti on Venäjää stressaava, vaikka äänekkäimmät vaatimukset voimatoimista itäukrainalaisten auttamiseksi ovat toistaiseksi pysyneet aisoissa sen kasvaneen luottamuksen ansiosta, jota venäläiset ovat osoittaneet Ukrainan kriisin ajan maan korkeinta poliittista johtoa kohtaan. Venäläisellä kansalla näyttää olevan yhä poikkeuksellisia kykyjä yhdistyä aikojen kovetessa ja Putinin aseman vahvuus on nähty Itä-Ukrainan konfliktissa toistaiseksi suuressa pidättyvyydessä provokaatioiden edessä.
Tämän luottamuksen taustavoimaksi voidaan nähdä laaja ja jatkuva julkinen keskustelu kaikesta mitä Ukrainassa on tapahtunut. Venäläiset tietävät tarkalleen, toisin kuin suomalaiset, kuinka ukrainanvenäläisten teurastus on pelkkää provokaatiota, jotta tilanne saadaan kulkemaan lännen strategisesti toivomilla tavoilla - koko Venäjää vastaan. Jokainen itäukrainalainen vuodataa kuitenkin venäläistä verta.
Tiimalasi kuluu siis väistämättä kohti pohjaa, jossa vaatimuksena on myös kovia ratkaisuja - idän karhun on jossain vaiheessa pakko nostaa tassunsa estääkseen maanmiestensä verilöylyn ja silloin alkaa tapahtumaan - nopeasti, ja paljon. Aika alueellisille poliittisille ja rauhanomaisille ratkaisuille vähenee nyt uhkaavasti.
Uusimmassa raportissaan Itä-Ukrainasta tänään perjantaina RT News kertoo kuinka äiti ja hänen viisivuotias poikansa saivat surmansa Kiovan tykistön keskityksessä kohti Slavianskin kaupunkia. Jokainen näistä äärimmäisistä provokaatioista onkin nyt nauloja niin alueellisen kuin kenties koko Euroopan kattavan rauhantilanteen arkkuun.
Länsimaalaisten olisikin korkea aika herätä todellisuuteen ja ymmärtää myös informaatiosodan vaarallinen - mielenkiinnon turruttava luonne.
On aivan turha kuvitella, että yli kahden viikon ajan päivittäin mm. asuintaloihin osuneet Kiovan joukkojen tykistökeskitykset olisivat vahinkoa tai sattumaa - niillä pyritään provosoimaan Ukrainan rajoilla oleva Venäjän armeija keskeyttämään käynnissä oleva ukrainanvenäläisten kansanmurha. Kuva tänään perjantaina tapahtuneesta tykistöiskusta piiritettyyn Slavianskin kaupunkiin.
Vaikeutuva yleistilanne
Tilannetta ei ole lainkaan helpottanut se, että Kiova on jättänyt miljardien arvoiset kaasulaskut maksamatta, joka aiheutti viime maanantaina kaasuhanojen katkeamisen samalla kun muut vakavat tapahtumat, kuten Gazpromin pääkaasuputken räjäyttäminen heti perään tiistaina sekä Venäjän lähestystöä vastaan suoritetut vahingonteot ja diplomaattinen halventaminen viikonloppuna osoittivat, ettei Kiovan hallinto todella välitä venäläisistä tai heidän intresseistään.
Kun satoja siviilejä kuolee viikoissa ja tuhannet ovat menettäneet jo kotinsa, kysymys nousee pintaan: "Missä on Putin?"
On selvää, ettei vain jalkaväen aseilla varustautunut Donbassin ukrainanvenäläinen aluejoukko kykene ikuisesti pidättelemään Ukrainan armeijan raskailla aseilla varustettua ja kaikkien aselajien yhteishyökkäystä - panssariprikaateja vastaan pitäisi olla asettaa panssariprikaateja tai ainakin tulitukea antavia aselajeja.
Jos aluejoukkojen puolustusrenkaat pettävät ja äärimielisten Oikeisto sektorin kansalliskaartien osastot vyöryisivät Slavianskin kaduille, mikä painajainen siitä seuraisi tänään kellareissaan kyyhöttäville siviileille? Fasistien aluevaltauksista on historiasta kylmääviä muistoja aivan samalta alueelta vain reilut 70 vuotta sitten. Osa kellareisssa elävistä vanhuksista muistanee edelliset hakaristeillä varustautuneet tankit kaupunkiensa kaduilta pelottavan elävästi.
Meidän on siis ymmärrettävä Itä-Ukrainan konflikti erityisesti heidän, omien poikiensa muodostaman puolustusketjun kestämisen puolesta rukoilevien ukrainalaisvanhusten silmin, jotta voimme miettiä totuuden olemusta ja toteuttaa sitä kunnioittavaa suhtautumista tämän päivän tapahtumia kohtaan Itä-Ukrainassa.
Ei siis olekaan mikään ihme, että kymmenet tuhannet pakolaiset ovat paenneet, vaikka vaarallisia reittejä saartorenkaiden lävitse, Venäjälle Rostovin alueelle ja Krimin niemimaalle. Nyt viilletään pintaa syvemmältä kohti totuutta kun toteamme, että Venäjän puna-armeija ja partisaanit olivat silloinkin Donetskin alueen asukkaiden ainoat pelastajat. Kysyn nyt uudestaan, mikä onkaan tänään Putinille langennut vastuu ja millaiseen vastenmieliseen asemaan länsimaat ovat hänet Kiovan junttaa tukevalla politiikalla asettaneet?
Toistaiseksi yhtään puolustusketjua ei ole murtunut kaupunkien ympäriltä, mutta päivittäisen uutisseurannan perusteella voimme olettaa aluejoukkojen toimivan jo kestokykynsä rajoilla Kiovan suurhyökkäyksen jatkuttua pian kolmen viikon ajan. Kuinka kauan Moskova voi luottaa puolustajien taisteluonneen ylivoimaa vastaan?
Ilmeisesti estääkseen pakolaisongelman paisumisen ja mahdollisesti suorittaakseen odotettavissa olleen "false flag" valehyökkäyksen Venäjän rajalla, Kiova on sulkemassa rajan selittäen tekosyyksi sen, että Venäjä olisi varustanut aseellisesti Itä-Ukrainassa taistelevia aluejoukkoja. Mitään todisteita Kiovan ja lännen koville väitöksille ei ole esitetty - tutuksi tulleen tavan mukaan.
Ymmärtäkäämme nyt, että BBC:n levittämät suttuiset satelliittikuvat spekuloiden mahdollisella sotilasjoneuvojen lukumääräisellä vähenemisellä toisaalla ei todista vielä yhtään mitään - siis yhtään mistään. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta Ukrainan kriisissä kun "mistä lie tekaistuja" ilmakuvia esitellään todisteena väitöksille Venäjän asevoimien liikkeistä. Luulisi valehtelun ilmakuvilla loppuvan nolosti jo siihen ensimmäiseen kertaan.
Venäjä pitää Ukrainan käynnistämiä sotilaallisia toimia maiden välisellä rajalla ja Itä-Ukrainan alueella erittäin huolestuttavina ja Putinin johdolla Kremlissä onkin pidetty tänään perjantaina maan turvallisuusneuvoston hätäkokous. Tilannetta on provosoitu sotilaallisesti siis yhä lähemmäs maiden armeijojen välistä sotilaallista konfliktia, joka on Kremlin näkemyksen mukaan taustalla hääräävän USA:n todellinen tavoite Ukrainassa.
Mies, joka on henkilökohtaisesti Itä-Ukrainan konfliktista vastuullinen: "Teurastaja Turchinov", jonka lempinimen hänelle Kiovan juntan "presidenttikaudellaan"olen antanut, ja jonka hän dokumentoidusti on ansainnut konfliktin käynnistäneillä määräyksillään. Tuleeko uudesta presidentistä Petro Poroshenkosta "Peto Poroshenko"? Uusi lempinimi hänellekin on alkanut nopeasti vahvistumaan.
Ongelma - Reaktio - Ratkaisu
Jotta ymmärrämme miksi, lännen toteuttama strategia on ymmärrettävä. Lännen valtaliiton agendapolitiikan ohjaus ja myös sen ymmärtäminen perustuu yksinkertaiseen kolmikanta-oppiin, joilloin ensimmäiseksi on selvitettävä muuttujat.
Ongelma: "Venäjän toimet Ukrainassa" - Reaktio: "NATO-varustelu ja Venäjän vastaiset pakotteet" - Ratkaisu: "Yhdysvallat ja dollari". Tämä strategia on tietenkin suunniteltu päinvastaisssa järjestyksessä: Ensin todetaan haluttu ratkaisu, johon pääsemiseksi mietitään sopiva reaktio, ja jotta tavoittteeseen päästään, luodaan tarvittava ongelma.
Kun strategian toteuttamisen ensimmäinen vaihe - Euromaidan - oli jatkunut muutamia viikkoja viime marraskuusta lähtien, kaikki tarvittavat todisteet olivat jo kasassa siihen, että kykenimme osoittamaanviime joulukuussa, että Ukrainassa oli käynnistetty CIA-käsikirjan mukainen värivallankumous.
Länsimedia vaikeni koko talven kiistattomat todisteet Valkoisen talon ja CIA:n osallisuudesta ns. Kiovan ensimmäisessä "Euromaidan-vaiheessa" - siis ennen helmikuun verilöylyä ja Oikeisto Sektorin johtamaa aseistettua vallankaappausta.
Mikä kuitenkin jo marraskuun Euromaidanissa oli uutta verrattuna aiemmin nähtyihin useisiin CIA-värivallankumouksiin, samaan aikaan mobilisoitiin riveihin Lähi-idän mallin mukaisesti äärimieliset joukkiot, jotka saatiin palkattua, koulutettua ja organisoitua Länsi-Ukrainassa voimistuneista äärioikeistolaisista fasistiryhmittymistä. Euromaidan loi siis demokraattiset lavasteet fasistien vallankaappaukselle.
Uuden Kiovan hallinnon ja äärioikeiston kiinteä yhteistyö Ukrainan kriisissä onkin ollut länsimedialle ja poliitikoille vastenmielinen aihe ja se onkin vaiettu tai sivuutettu. Sittemmin aseistetun äärioikeiston mukanaolo kun paljastaa koko masinoidun provokaatio-asetelman. On huomattava myös, että Krimin saattaminen Venäjän suojiin Sevastopolin laivastotukikohdan perusteella voidaan nähdä vallankaappauksen seurauksena, eikä missään nimessä sen aiheuttajana, vaikka sellaistakin on väitetty.
Oikeisto Sektorin joukoista koottiin siis sotilaallinen keihäänkärki, jonka ensimmäinen tehtävä oli provokaatioidensa ja lopulta verilöylyn kautta suorittaa aseistettuna hallituksen vaihto Kiovassa. Monet ukrainalaiset kokevat uskottavalta pohjalta nyt, että Oikeisto Sektori kaappasi Euromaidanin mielenosoitukset ja valjastivat värivallankumouksen omiin tarkoituksiinsa eli asettivat juntan valtaan presidentti Janukovichin hallituksen tilalle.
Seuraava tehtävä militanteille oli muodostaa runkoyksikkö pian vallankaappauksen jälkeen perustetulle kansalliskaartille, jolle annettiin tehtäväksi suorittaa provokaatiot ja verilöyly Itä-Ukrainassa - lopulta koko Ukrainan armeijan ja samalla kaiken huomion vetämiseksi raja-alueen tapahtumiin. Sisällissota Itä-Ukrainassa vetää tehokkaasti huomion maan vararikosta, poliittisesta umpikujasta ja Maidanin alkuperäisistä tavoitteista.
Oikeisto Sektorin suorittama joukkomurha Odessassa ja "Teurastaja Turchinovin" huhtikuussa käynnistämät "terrorismin vastaiset operaatiot" ovat konkreettisimmat ja verisimmät esimerkit provokaattoreiden aikaansaannoksista Kiovan ulkopuolella.
Ja kolmanneksi, kaikella todennäköisyydellä, odotettavissa olevien false flag -valehyökkäysten keinoin rajakahakoiden käyminen Venäjän armeijan rajajoukkojen kanssa tai lavastaen sellaiset tapahtuneeksi. Tästä kolmannesta ja varmasti vaarallisimmasta askeleesta emme ole nähdäkseni enää kovinkaan kaukana. Tarvitaan vain "poliittisen tilaus" rajaselkkausten pohjaksi, jollainen on tänään muodostumassa Kiovan esittelemän "raja-alueen puskurivyöhykkeen" keinoin.
Uskomaton ajoitus, mutta juuri äsken tulleen tiedon mukaan Venäjän raja-asemaa on ammuttu tänään perjantaina Ukrainan vastaisella rajalla!
Oikeisto Sektorille (kansalliskaartille) mitään neljättä vaihetta tuskin on kannattanut suunnitella, sillä odotettavasti monikaan radikaalista oikeistosiivestä ei selvine hengissä mikäli Venäjä tarttuu syöttiin ja käynnistää eteläisen armeijakunnan sotilaalliset vastatoimet Oikeisto Sektorin provokaattoreita vastaan.
Tämän jälkeen koko Eurooppa saakin sitten jo pidätellä henkeään ja mahdollisesti vuodattaa vertaan USA:n ja EU:n imperialististen pyrkimysten johdosta. Ymmärtäkäämme siis kuinka suuret ovat panokset Itä-Ukrainan konfliktissa.
Kremlin valot. Haluatko kohdata Venäjän sotilaalliset vastatoimet? Tuntuu absurdilta, että vielä nykypäivänäkin tapahtumat voidaan vääristellä niin täydellisesti, että yhä useammat kannattavat asioita, jotka ovat johtamassa kansakunnat sotaan. Suomessa tämä tarkoittaa kannatuksen antamista NATO-jäsenyydelle.
Sotaan dollaria vastaan
Putinin neuvonantaja Sergei Glaziev näkee tilanteen keskiviikkona 18.6. julkaistun Venäjän vastastrategian perusteella varsin kirkkaasti esittäessään "kansainvälisen dollarin vastaisen liittouman" perustamista, jotta Yhdysvalloilta vietäisiin mahdollisuus jatkaa agressioitaan Ukrainassa, Euroopassa ja muuallakin maailmalla. Idän valtaliiton ja sen liittolaisten vastarinta kohdistetaan siis Kremlin sisäpiiriläisen Glazievin mielestä tehokkaimmalla tavalla julistamalla "sodan dollaria vastaan". Tämä tähtääminen ongelman syyhyn seurausten sijasta kuulostaakin vain järkevältä strategialta.
Onkin totta, että Venäjän mahdollisista sotilaallisista vastatoimista Itä-Ukrainan kansanmurhan estämiseksi hyötyisivät ainoastaan pelastettavat itäukrainalaiset (hetkellisesti) ja Yhdysvallat (kauaskantoisesti). Lisäksi Venäjä sitouttaisi tehokkaimmat sotavoimansa vaarallisesti hetkellä, jolloin Lähi-idän leimahtaminen suursotaan on viime viikolla alkaneen Irakin hajauttamisoperaation johdosta jälleen askelta lähempänä toteutumista. Mikään ei varmasti olekaan nyt sattumaa.
Ainoa hillitsevä voima lännen sotakoneelle Syyriaa vastaan on ollut jo kolmen vuoden ajan Damaskoksen liittolaismaa Venäjä ja käytännössä Syyrian Tartusissa sijaitseva Venäjän Välimeren laivaston tukikohta. Putinin vuonna 2011 antama lupaus, ettei "Libya-skenaarion anneta toistua Syyriassa" on toteutunut kunnioitettavalla tavalla, mutta sillä on ollut myös laajakantoiset seuraukset usealla taistelukentällä.
Mikäli Venäjä menisi väliin Ukrainassa, onkin ainoastaan odotettavissa, että länsi suorittaisi lähes välittömästi ja "unilateraalisti" pitkään havittelemansa sotilaallisen intervention Syyriassa sen lisäksi, että länsi saisi vihdoinkin kaipaamaansa "lihaa leivän päälle" Naton sotilaallisille keskityksille Venäjän vastaisille rajoille.
Venäjän sotilaallinen interventio Ukrainassa olisi siis suurvaltapoliittisesti pahin mahdollinen seurauksiltaan ja antaisi dollarille voimistuvan valta-aseman, vaikkakin se olisi jo toivottava ukrainalaisten siviilien ja koko Itä-Ukrainan selviämisen kannalta. Ei ole epäilystäkään, etteikö Kreml tiedä hallitsemattoman sotilaallisen eskalaation riskin olevan nyt olemassa. Uusi Kylmä sota saattaa jäädä hyvin lyhyeksi.
Nähdäkseni poliittinen tilanne YK:n turvallisuusneuvostossa on jo umpikujassa, eikä YK:ssa päästä yksimielisyyteen enää edes yksinkertaisimmistakaan asioista.
Kohteena Venäjä
Mikä on tullut selväksi itselleni jo pitkän aikaa sitten on, että Ukrainan konfliktin todellinen kohde sen sytyttämisestä lähtien on ollut Venäjä. Suomessa Nato-kiihkoileva eliitti ja sitä tukeva korporaationeuvostojen ohjailema valtamedia on repinyt Ukrainan kriisistä kenties ainutlaatuisella tavalla koko maailmassa aivan kaiken irti luodakseen propagandaa Venäjään vastaan.
Mustetta ja lähetysaikaa ei ole säästelty, jotta jo vuosikymmenen ajan tavoiteltu Suomen Nato-jäsenyys toteutuisi ja lännelle luvatut poliittiset järjestelyt maassamme toteutettaisiin kuuliaisesti.
Samalla Suomen kansalaiset ovat kuitenkin yhä enemmän pihalla totuudesta Ukrainassa, enemmän, kuin kenties koko muu maailma yhteensä. Ja samalla kun totuus polttopisteestä Ukrainasta on kadonnut, huima illuusiotila hallitsee kaikessa.
Ja kaikki valheet siksi, jotta Venäjä saataisiin näyttämään ongelmien aiheuttajalta - uhalta, vaaralta eli tarvittavan reaktion kohteelta lännen intressien mukaan.
Suomen kohdalla minua lohduttaa tänään oikeastaan, ja ainoastaan se, että tiedän tuhansien suomalaisten jakavan kanssani totuuden. Vielä päivääkään ei ole mennyt viime helmikuusta lähtien, ettemmekö olisi keränneet Ukrainan tapahtumien tarkkaa dokumentaatioita Verkkomedian tietokantoihin. Se ei voi olla vaikuttamatta.
Moni syyttää Verkkomediaa "yksipuoleisuudesta", mutta miten uutisointimme edes voisi olla vertailevaa ja tasapainoista, mikäli länsimedia vaikenee jatkuvasti todelliset tapahtumat tai antavat niistä vain yksipuolisia sekä väitöksiin - yleensä siis vain vallankaappauksella virkaansa nostettujen henkilöiden yksipuoleisia lausuntoihin - perustuvia raportteja? Mikä on sellaisten väitösten todellisuusarvo?
Iltalehti siis väittää kaikenlaista, hetki hetkeltä...
Alusta alkaen koko lännen poliittinen ja tiedotusvälineiden toiminta Ukrainassa on perustunut todisteettomiin väitöksiin, mielikuvien synnyttämiseen.
Kuten Krimillä, jossa kaikkien esitettyjen ja journalismin etiikkaa pilkanneiden Venäjän vastaisten väitösten jälkeen YLE yksinkertaisesti väärensi Moskovassa järjestetyn presidentillisen kiitostilaisuuden juhlapuheen sisällön ja tulkitsi Putinin muka näin myöntäneen, että Krimillä olisi toteutettu invaasio - Venäjän sotilaallinen operaatio!
Tästä YLE-valheesta syntyi yksi jo lukemattomia kertoja toistettu "virallinen valhe", joka elää ja voi hyvin russofoobikkojen sielunmaisemassa. Enkä edes usko, että tätä "Putin myönsi vallanneensa Krimin" -uutisvalhetta on missään muussa kielessä edes olemassa. koska olen törmännyt tähän ainoastaan suomalaisissa uutisissa. Muualla edelleen puhutaan, ettei todisteita Venäjän osallisuudesta Krimin sotilasoperaatioihin ole koskaan esitetty uskottavalla tavalla.
Tätä mielipiteenohjausta toteutetaan tieteellisellä tarkkuudella ja sille on nimensä: hasbara. Mutta joku toinen sanoisi: pelkkää propagandaa tai tarkoituksen mukaista tiedottamista. Yhtä kaikki, eikä ainakaan totta.
Mitään kiistatonta todistetta Venäjän sotilaallisesta opeeraatiosta Krimillä ei ollut esittää silloin, eikä ole esittää tänäänkään, vaikka suurelle yleisölle väitettiin jopa Venäjän suorittaneen maihinnousun Krimin alueelle, kuten artikkelin kuvituksesta muistamme.
Kuinka sitten "pienistä vihreistä miehistä" tehtiin valtailluusion mukaista todellisuutta? Toistamalla valhe riittävän monta kertaa ja näin Krimin aluejoukot alkoivat pian jo näyttämään venäläisiltä sotilailta. Samalla kun Sevastopolin tukikohta antoi heidän käyttöönsä mm. ajoneuvoja, muonaa ja muuta varustetukea, ukrainalaisista tehtiin venäläisiä. Tätä aluejoukkojen avustamista ei Moskova koskaan kiistänyt, mutta ovatko syyriassa operoivat militantit amerikkalaisia, koska heidät varustetaan Washingtonista? Tai amerikkalaisten nyt varustamat Kiovan joukot Itä-Ukrainassa?
Länsimedialla onkin erittäin ikävä, mutta osuva luonnehdinta: kaksoisstandardit. Siis se mitä länsi tekee toisaalla ei vaikuta siihen miten jokin toinen tuomitaan toisaalla.
Siis täyttä uutisroskaa, aivosaastetta, aamusta iltaan - suomalaiselle yleisölle - muka Venäjän aiheuttamasta Ukrainan kriisistä, vaikka kuten tiedämme, tosiasiassa Krimin aluejoukot muodostettiin loikanneista ukrainalaisista sotilaista ja poliiseista, aivan kuten myöhemmin on tapahtunut myös Donbassin alueella.
Idän ja lännen valtamedioiden välinen kamppailu mielipiteistä voidaan tiivistää kuluneiden kuukausien jälkeen: Dokumentaatiot (itä) vs. Väitökset (länsi).
Kuten tätäkään valheellista väitettä, mitään ei oikaista
Kumpaa sinä siis haluat uskoa, koska länsimedia väittää tänään jo päivittäin Venäjän median dokumentaatioiden olevan valhetta tai propagandaa. Kumpi siis pyrkii näin väitöksellään salaamaan dokumentaatioiden sisältämän tiedon?
Tietenkin voimme halutessamme olla välittämättä totuudesta, välittämättä raportoiduista dokumentaatioista. Niin, Hollywood-illuusioissa kun on varsin mukava elää, ainakin hetken, mutta ongelmaksi tulee, ettemme myöskään irrottauduttaessa todellisuudesta opi yhtään mitään, joka on vastaan elämän tarkoitusta.
Totuutta tarvitsee harvemmin selitellä, tapahtumien esittäminen johdonmukaisesti riittää kyllä totuuden näkemiseen, mutta katsokaa länsimedian eteen juoksutettujen "asiantuntijoiden" määrää, "puhuvia päitä", kuten Yhdysvalloissa heitä kutsutaan ja varsinkin CIA/NATO-UPI:sta, joilla jokaisella on ties millaisia selityksiä esittää siitä mitä Ukrainassa tänään muka tapahtuu.
Selitykset pois: Mistä konflikti Itä-Ukrainassa sai alkunsa?
Jos väittää tietävänsä jonkin olevan valhetta, on varmaan kyettävä kertomaan siitä myös joitain totuuksia?
Tapahtumista Ukrainassa puhutaan lännessä mitä erikoisimmilla selityksillä vaikka tiedämme tarkkaan mistä Itä-Ukrainan itsenäisyysvaatimus puhkesi lopullisesti käyntiin ja miksi lukemattomat entiset Ukrainan viranomaiset loikkasivat perustettujen Itä-Ukrainan aluehallintojen ja aluejoukkojen riveihin.
Ukrainan viranomaiset yhdessä poliitikkojen ja alueen kansalaisten kanssa muodostivat poliittisen koalition, joka toteutti Donetskin ja Luhanskin kansanäänestykset toukokuussa irroittautuakseen perustuslain vastaisesti vallan kaapanneen Kiovan juntan hallinnasta. Eikö tämä poliittinen saavutus, osoitettu yksimielisyys ja demokraattinen prosessi ansaitse länsimaalaisilta kunnioitusta? Vai onko meistä tehty tietämättämme fasisteja?
Kuriositeettina mainittakoon, koska olet nähnyt Suomessa julkista ja asiallista keskustelua itäukrainalaisten poliittisista vaatimuksista, siis tarkoitan, siinä YLE-televisioruudussasi? Vai muistatko kuulleesi vain hajanaisesti sanoja: "terroristit", "separatistit", "kapinalliset"... yms?
Muistakaamme, että useiden loikanneiden viranomais- ja sotilaskohteiden lisäksi Itä-Ukrainassa sijaitsee Euroopan suurin asevarasto, joten mitään aseellisia almuja (Venäjältä) nämä ukrainalaisviranomaiset eivät ole tarvinneet ja tuskin tulevat aikoihin tarvitsemaankaan oman ja sittemmin myös itsenäistyneen kotimaansa puolustamiseksi länsiukrainalaisilta palkkasotilailta.
Lue uutinen, josta konflikti Itä-Ukrainan alueella sai de facto alkunsa:
Yksi riviuutinen paljastaa siis jo kokonaisuudessaan sen mistä koko Ukrainan ja Itä-Ukrainan konflikti lähti liikkeelle. Sittemmin Itä-Ukrainaan eskaloitunut verilöyly sai alkunsa todistetusti lännen tukemien palkkasotilaiden sala-ampumista poliiseista ja mielenosoittajista Maidanin verilöylyssä helmikuun lopussa.
Toisin sanoen, kaikki mitä Ukrainassa tapahtuu, ennen ja verilöylyn jälkeen, kulminoituu tässä kaiken ratkaisevasta tapahtumassa: Maidanin surmanluodeissa.
Länsimediat väittivät kovaan ääneen presidentti Janukovichin hallituksen poliisivoimien avanneen tulen mielenosoittajia vastaan. Siis väittivät, mutta...
Näiden surmanluotien takia, joiden alkuperästä ei Ukrainan parlamentin tutkimuskomiteakaan löytänyt mitään yhteyttä syytettyyn Berkut-poliisiin, Itä-Ukrainan alueet viranomaisineen erosivat Kiovan alaisuudesta. He yksinkertaisesti menettivät luottamuksensa tapahtumiin ja toimijoihin maansa pääkaupungissa, jossa luettiin lakia Ukrainan perustuslain ja myös itsensä vastaisesti.
On aivan sama, että yrittäisimme selittää tai ymmärtää Yhdysvaltojen "sodan terrorismia vastaan" huomioimatta, että 9/11-iskujen syyllinen on uskottavin todistein Yhdysvaltain hallinto liittolaisineen, joka oikein ymmärrettynä kääntää koko terrorismin käsitteestä luodun asetelman "virallisesta valheesta" katsottuna päälaelleen.
Aivan samoin on jätetty käsittelemättä länsimediassa Ukrainan kriisin todellinen false flag -valehyökkäys Maidanilla. Me emme voi löytää totuutta Ukrainan tapahtumista, jos emme katso todellisia tapahtumaketjua ja ymmärrä niitä oikeassa valossa. On myös muistettava, että kysymysten esittäminen ei ole mitään propagandaa.
Presidentiksi nostettu Petro Poroshenko onkin välttänyt todellista Ukrainan poliittista kuumaa perunaa - Maidanin sala-ammuntaa. Aivan kuten Barack Obama on välttänyt keskustelua, joka liittyy 9/11-iskujen totuuteen ja syyllisuuskysymyksiin. Molemmat ovat samasta puusta veistettyä "virallista valhetta" ja valtioterroria, joilla oikeutetaan poliittisia toimenpiteitä lännen valtaliiton johtamana.
On selvää, että mikäli konflikti Ukrainassa ratkaistaisiin, kunnolla ja oikeudenmukaisestii, Kiovassa yli sata ihmistä ampuneet henkilöt ja niille tappomääräyksen antaneet tahot saatettaisiin sekä kansalliseen että kenties myös kansainväliseen oikeustuomioistuimeen. Olkoon surmanluotien takana kuka tahansa.
Vain oikeudenmukaisuuteen ja totuuteen pyrkivien toimenpiteiden voisimme odottaa vakuuttavan Ukrainan hallinnon riveistä loikanneet upseerit, poliisit, poliitikot ja virkamiehet Itä-Ukrainassa. Ja tämä tarkoitaakin sitä, että koko maailma on jälleen virallisten valheiden vankina vaarallisessa konfliktissa, aivan kuten olemme olleet Lähi-idässä - varsinkin Afganistanissa ja Irakissa 9/11-iskujen jälkeen.
Maidanin rikosten syyllisyyskysymysten selvittyä Itä-Ukrainan epäluottamukselta olisi sen kärjistänyt pohja poissa. En uskoisi kuluvan kauaa kun Donetskin ja Luhanskin aluejoukot riisuisivat jo aseensa ja poliittiset neuvottelut käynnistyisivät Ukrainan yhtenäisyyden korjaamiseksi sekä Itä-Ukrainan jälleenrakentamiseksi. Kaikki tällainen tarvitsee luottamuksen, ja sellainen voidaan palauttaa nyt ainoastaan tuomitsemalla Kiovan sala-ampujat ja kaikki vaikuttavalla tavalla Kiovassa valtioterroriin syyllistyneet.
Mutta sanokaa, missä on keskustelu Ukrainan konfliktin todellisista syistä "puhuvien päiden" keskittyessä seurausten tai vieläkin enemmän toisarvoisiin eli todisteettomiin väitöksiin, puhumattakaan vaikkapa EU:n "solidaarisuudesta Ukrainaa kohtaan"? Ja väittää voi aina mitä tahansa... "Kuu on muuten juustoa", jos et sitä vielä tiennyt? Ja tästä päästään taas itse aiheeseen: informaatiosotaan.
Venäjän media: Propagandaa vai tapahtumien dokumentointia?
Kaikesta yllämainitussa on jo käyty Venäjällä laaja julkinen keskustelu. Suurimmat TV-kanat ovat puhuneet jo marraskuusta lähtien aamusta iltaan niin Kiovan tapahtumien CIA-kytköksistä kuin Yhdysvaltojen roolista tapahtumien taustalla kaikkine miljardeine dollareineen. Venäjän media on kertonut kansalaisille myös kaiken tiedetyn sala-ampumisista, Oikeisto Sektorista ja poliittisista vehkeilyistä tilanteen taustalla.
Käsittääkseni yksikään kivi ei ole jäänyt kääntämättä Venäjän massiivisen uutiskeskityksen tykityksessä kuluneina kuukausina, joka onkin aiheuttanut sen, että länsimaalaisten taannuttua vaikenemiseen ja pelkkien väitösten verkkoihin, venäläiset ovat sivistyneet ja viisaastuneet laajasta dokumentaatiosta, joka ei ole paljastanut heille ainoastaan Ukrainan kriisin luonnetta vaan koko nykyisen maailmantilanteen, joka on samalla vaarallisesti Venäjän itsenäisyyden vastainen.
Samalla kun länsimedia on esittänyt suurella metelillä hataraksi jääneitä väitöksiään "Venäjän haamuarmeijoista" Ukrainan rajalla tai "mystisistä vihreistä miehistä" Krimillä - Itar-tass, Interfax, Voice of Russia, RT, RIA Novosti ja monet muut uutislähteet ovat tarttuneet kiivaasti väitöksiin etsien taustan siihen mistä mikäkin länsimedian esittämä väitös on tullut ja kuka sellaista on esittänyt. Lopputulos on ollut Moskovalle tutkivassa journalismissa yhä uudestaan suosiollinen, mutta voimmeko syyttää toimittajia totuudesta?
Venäjän media on toiminut nähdäkseni erilaisten väitösten "debunkkauksissaan" esimerkillisesti, koska vaikka väitös länsimediassa olisi ollut mitä hurjin, härskein ja varmasti venäläisiä kohtaan raivostuttava, näistä on uutisoitu varsin maltillisesti ja asioiden taustat on selvitetty huolellisesti.
Eikä tämä ole mitään perusteetonta "fanitusta" vaan pelkkää kunnioitukseni osoitusta. Minulla ei ole mitään syytä tai tarvetta analysoida infosodan tilannetta kenenkään puolesta tai ketään vastaan. Seuraan tapahtumia aivan kuten muut riippumattomat ihmiset. Kukaan ei siis seiso selkäni takana tai anna minulle mistään "ylhäältä" ohjeita.
Ympärilläni loistaa aamusta iltaan useita eri näyttöjä, jotka koostavat minulle päivästä toiseen tilannekuvan kaikkialta maailmasta. Totuuden pystyy näkemään näiden sähköikkunoiden lävitse. Viimeistään käydessäni Kiovassa henkilökohtaisesti tunsin helpotusta, koska olin käsittänyt todellisen tilanteen Ukrainassa aivan oikein myös etänä, oikeita tietolähteitä seuraamalla.
Totuuden näkeminen vaatii laajapohjaista kerronnan huomioimista ja oikea-aikaista tilanteisiin keskittymistä. Se on kenties työlästä, mutta työ palkitaan mielenrauhalla.
Venäjä on siis tarjonnut lännen valtamedian tarjoilemalle kolikolle aivan vastakkaisen kääntöpuolen - erilaisen näkemyksen - joka on ajan kuluessa vahvistanut uskottavuuttaan samalla kun lännen valtamedian luoma "pro-vallankaappaus-uutisointi" on osoittanut tavoitteellisuuden, todisteettomuuden ja valhellisuuden. Nyt kannattaakin muistaa, että totuus on valjennut arviolta yli 150 miljoonalle ihmiselle.
Nykyinen länsimedian pääviesti onkin ampua koko Venäjän valtava mediatuotanto pelkkänä Kremlin propagandana. Niin, onko heillä tappion jälkeen edes vaihtoehtoa?
Muutoinhan länsimaalaisetkin saattaisivat lukea Venäjän median esittämät dokumentaatiot aina helmikuusta kesäkuuhun saakka ja todeta, että samaan aikaan länsimediasta on ollut lähes mahdotonta löytää tilanneraporttia, joka olisi johdonmukainen, tasapainoinen tai edes totuutta etsivä.
Onkin helpompi ampua sanansaattajat kuin kuunnella niiden epämielyttävät viestit, mutta samalla länsimedia tekee kansalaisiaan vastaan journalistisen rikoksen. Odottaisin, että tälläkin aallolla tulee olemaan vielä vasta-aaltonsa.
Vaikenemisen propaganda on ollut lännen voimakkain ase totuutta vastaan. Kuten mm. Maidanin sala-ampumisten todistemateriaalit vaiettiin, Venäjän sotilaallinen olemattomuus Ukrainassa tai sen rajoilla vaiettiin, myös yli kaksi viikkoa jatkunut Kiovan joukkojen suurhyökkäys Itä-Ukrainassa kaikilla aselajeillaan on vaiettu. Kun ei uutisoida, hallitaankin ainoastaan mielikuvilla, mutta kuten tiedämme, näillä mielikuvituksilla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
"Kill your TV!"
Kysytäänpä vaikka, että missä ovat viipyneet Suomen valtamedian uutisraportit jo kuukausia Itä-Ukrainassa operoineista lännen sotilasneuvonantajista, aseistuksesta, rahoituksesta ja palkkasotilaista? Jos konfliktille oleelliset vaikuttajat yksinkertaisesti vaietaan, kuinka voisimme edes kuvitella kuulevamme länsimediasta mitään, joka edustaisi vilpittömästi totuutta?
Näin ollen, mikäli suomalaiset haluavat tietää mistä Ukrainan konfliktissa ja vaaratilanteessa jokaisen meidän elämässä on kysymys, vastauksen etsiminen pitää aloittaa ensimmäisestä ja tärkeimmästä toimenpiteestä: sammuta se televisio.
Tätä onkin agressiivisesti Venäjää ja sen mediaa parjaavien sekä valtailluusion hyväksyneiden vaikea niellä. Televisio kun mielletään perheenjäseneksi ja sen kanssa on opittu erilaisia elämäntapoja. Ja ne tavat luovat ihmisille turvalllisuuden tunnetta, olkoon kuinka haitavaikutuksellisia tahansa. Ja tuon pahan tavan - valheen vartioimisen - tarve syntyy pelon tunteesta, että kaikki se mihin tutun ja turvallisen perheenjäsenen sanassa on uskonut, paljastuisi siksi mitä se onkin: valheeksi.
Juuri siitä onkin informaatiosodassa kysymys.
Venäjän presidentin taloudellisen neuvonantajan kehottaessa maailmaa ryhtymään "dollarin vastaiseen sotaan", minä kehotan ensimmäisenä vastarinnan toimenpiteenä jokaista luopumaan tarpeettomasta, vaarallisesta ja hyödyttömästä perheenjäsenestä - televisiostasi.
Televisio turruttaa mielesi monenlaisella aivosaasteella, joten luovu siitä kokonaan ja korostan, että vapaa netti riittää meille, emmekä tarvitse korporaatioiden hallintoneuvostoja valitsemaan eliittejä hyödyttäviä uutisagendoja puolestamme. Siispä, dollarista ja amerikkalaisista kulutustuotteista luopuessamme, sanokaaamme hyvästit myös kaiken kokemamme aivopesun aiheuttaneelle Hollywood-roskalle.
Puolestani kehotan julistamaan "sodan lännen valtamedian uutisviihdettä vastaan".
Ja hyvää juhannusta...
Lopuksi totean - hyvää juhannusta toivottaessani ja pyytäessäni samalla anteeksi pitkäksi venynyttä esitelmää - kiitos, että jaksoit lukea loppuun saakka. En tiedä kerroinko vieläkään tarpeeksi kaikesta mitä syvältä mielestäni tunsin tarpeelliseksi kertoa, mutta toivottavasti se riittäisi edes yhteen heräilevään suomalaismieleen.
Tiedän, että tämänkin uutisen kommentteihin on odotettavissa liuta pelokasta sadattelua minua ja Verkkomediaa vastaan - "Venäjän propagandana" - vaikka arkistoimamme dokumentaatio tapahtumista Ukrainassa on todellisuudessa vain kasvotonta tietoa, joka opettaa meitä siitä millaisessa illuusiossa ja valheessa valtamedian parissa kansat joutuvat elämään.
Ja juuri siksi he pelkäävätkin, koska me uutisoimme sen mistä valtamediat vaikenevat, eikä meitä sido lähdekuuliaisuus Reuters/AP/STT/YLE-tuuttaukselle. Monia pelottaa rohkeus uhmata illuusioita. Rohkeutemme haastaa lännen pankkiirivalta. Totutun rikkominen on ennenkin johtanut myös kansan keskuudessa noitavainoihin. Niiden lietsominen ja kaikki toistemme syyllistäminen onkin vain eliitin intressien palvelemista.
Asioiden ja tapahtumien ymmärtäminen vaatii kattavan totuuden etsinnän ensin sisältämme, vasta sitten ulkopuoleltamme, kuunnellen ja katsellen maailmaa kaikilta tiedonsaannin eri laidoilta. Kulkeminen kohti "valoa" ja näkeminen vaatii siis heräämistä - "koska ensin tulee tieto, sitten vasta toiminta". Ja niinhän se on, että näin pitkälle sadattelijamme eivät tätä artikkelia edes uskaltaneet lukea.
Janus Putkonen
janus.putkonen@verkkomedia.org
Suorat Verkkomedian ulkopuoliset lähteet artikkelissa:
Lue myös:
| ||||
torstai 21. elokuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti