Verkkomedian haastattelussa ukrainalaiset pakolaiset Petroskoissa

Heinäkuun puolivälissä Karjalan Tasavallan pääkaupunkiin tuli ryhmä ukrainalaisia pakolaisia, jotka ennen tuloaan odottivat kohtaloaan Rostovin oblastissa sijaitsevassa pakolaisleirissä. Haastattelimme ensimmäisiä saapuneita, jotka saapuivat 56 henkilön ryhmässä. Toimittaja: Ilja Kempi 15.8.2014, Verkkomedia.org Verkkomedian haastattelussa ukrainalaiset pakolaiset Petroskoissa  Saatavien olevien tietojen mukaan, tasavaltaan on saapunut noin 500 ihmistä, joista noin viidesosa on lapsia. He pakenevat sotaa Donbassin alueella ja saapuivat Äänisjärven kaupunkiin (Petroskoi) uuden ja turvallisen elämän perässä. Venäjän maahanmuuttoviraston mukaan yli 730 000 ukrainalaista on Venäjällä ja useat kymmenet tuhannet ihmiset ovat hakeneet virallista pakolaiskohtelua ja elävät pakolaisleireillä viranomaisten antaman avun varassa. Turvallisuussyistä muutimme haastateltavien nimet, sillä heidän kotimaahan on jäänyt sukulaisia, joiden elämä ja terveys voivat olla uhattuna julkaistujen tietojen takia. Haastattelimme 26-vuotiasta Andreita Donetskista, joka pakeni sotaa Venäjälle yksin. Andrei, kuten muutkin pakolaiset, halusi jättää kasvonsa piiloon oman sekä läheisten turvallisuuden takia, jotka jäivät Ukrainaan. - Kerrotteko itsestänne? Mistä olette kotoisin? Mitä teitte Ukrainassa? "Olen 26 vuotias, olen syntynyt Donetskissa. Kuten kaikki, valmistuin yliopistosta, olin hommissa omalla alallani. Kuten kaikki Donbassin asukkaat, tein työtä ja vietin vapaa-aikaa. Elin tavallista rauhallista elämää, kunnes elämäämme tuli sota. Se, mitä ukrainalaiset tiedotusvälineet kuvaavat terrorisminvastaisena operaationa, jota toteutetaan Kaakkois-Ukrainassa, lievästi sanottuna - voi kutsua valheeksi. Sillä jokainen ihminen edes ilman sotilaallista koulutusta voi ymmärtää, että terrorisminvastaisia operaatioita toteuttaa erikoisjoukot: Ukrainan turvallisuuspalvelun Alfa-ryhmä, järjestynyttä rikollisuutta torjuva miliisin Sokol-ryhmä ja niin edelleen. Millaisia terrorisminvastaisia operaatioita toteuttaa Ukrainan asevoimat, käyttäen raskasta kalustoa, kuten kranaatinheitinpanssarivaunuja “Nona”, kenttätykistön haupitseja, telaketjulla kulkevaa kalustoa ja ilmavoimia? Minä en ymmärrä. Tämä on mielestäni yksinkertaisesti tosiasioiden väärentämistä, koska terrorisminvastaisten operaatioiden toteuttamisesta vastaa Ukrainan turvallisuuspalvelun erikoinen terrorisminvastainen keskus ja sen käskynalaiset erikoisjoukot. Se, mitä tällä hetkellä tapahtuu Kaakkois-Ukrainassa en voi kuvata muuten kuin sanoilla “sota omaa kansaa vastaan”.  - Mistä syystä te päätitte jättää sota-alueen? "Olin suora todistaja, kun ukrainalaisten ilmavoimien hävittäjä “Gratš” Su-25 pommitti tarkoituksella kaivoksen numero 21 infrastruktuuria Donetskin Petrovskij -kaupunginosassa. Vahvistamattomien tietojen mukaan siellä kaivoksen toimistorakennuksessa olisi ollut itsepuolustukseen kuuluvia ihmisiä. Hävittäjä lensi kaksi kertaa alueen yli ja ampui kerran kahdella ohjuksella. Yksikään ohjus ei osunut rakennukseen ja vahingoitti kaivoksen infrastruktuuria. Ja tämä oli yksi syy siihen, mikä sai minut muuttamaan Venäjän Federaatioon."  - Kuinka te jätitte Ukrainan? Millaista apua saitte? Millaisia mahdollisuuksia oli pakenemiselle sota-alueelta? "Rajanylityksen tietyissä vaiheissa oli ukrainalaisen armeijan kontrolloimia paikkoja, esimerkiksi kohti Izvarino -rajanylityspaikkaa. Siellä on suora tie, jonka pakkosiirtolaiset ovat ehtineet nimetä Kuoleman tieksi, sillä sen pituus ja paikka mahdollistaa tulittaa suoraan siinä kulkevia ajoneuvoja. Tulittaminen tapahtuu välinpitämättömästi ja ilman kohteen tunnistamista. Auto ajaa tiellä ja miten käy, kaikki riippuu tuurista… Itse ylitin rajan toisessa paikassa, joten Izvarinon alueella en joutunut tulituksen kohteeksi."  - Miten teidät otettiin vastaan Rostovin alueella? Minne sijoitettiin? - "Meidät otettiin vastaan erittäin lämpimästi. Korkealta tasolla oli järjestetty asiat ja olosuhteet leirillä. Leiri sijaitsi rajan lähettyvillä noin 15–20 kilometrin päässä. Nimi oli Matveev-Kurgan, se on raja-aluetta ja läheisen rajanylityspaikan nimi. Ukrainan puolelta Uspenovkan rajanylityspaikka. Haluan vielä kerran ottaa huomioon korkean järjestelytason pakkosiirtolaisten majoittamisessa sekä hätäministeriön henkilökunnan ja edustajien ammattitaidon ja tiedonkulun, vaikka minusta he olivat tosi nuoria tähän tehtävään. Mutta jonkinlaiset virheet ja työkokemuksen puutteen he kompensoivat vilpittömällä halulla auttaa sekä lämpimällä suhtautumisellaan. En ota tätä esiin jonkinlaisen imartelun vuoksi, vaan koska asia oli todella näin, ja meidän naapurien suhtautuminen meihin, on kalliin arvoista. Tuloni hetkellä leiriin, siellä oli noin 500 ihmistä: miehiä, naisia ja lapsia. Nämä kaikki ihmiset olivat siellä syystä, että he pakenivat sotaa. Ja minä en tiedä, mikä struktuuri ja mitkä joukot toteuttavat terrorisminvastaisia operaatioita, käyttäen tykkejä, raskasta kalustoa ja ilmavoimia. On oltava vailla ihmisen tunteita, pommittaakseen miljoonakaupunkia Grad-, Uragan- ja Smertš-raketinheittimillä. Donetskissa oli varuskuntia, joiden hallussa ei ollut raskasta kalustoa: panssarivaunuja, panssaroituja vartioautoja tai rynnäkköpanssarivaunuja. Vaan ne olivat sisäisiä asevoimia, joiden tehtävänä oli turvata yleistä turvallisuutta, muun muassa yleisötilaisuuksien aikana, ja kuljettaa vankeusvankeja. Joitakin tilastoja pakolaisista Venäjän Federaation mittakaavassa en tuo esiin, koska tilastot ovat saatavilla Venäjän tilastokeskukselta (ROSSTAT) tai muilta vastaavilta organisaatioilta. Voin vain sanoa, että tuloni hetkellä siellä oli noin 500 pakolaista ja niiden määrä kasvoi päivä päivältä." - Kuinka päädyitte Karjalaan? Millaista apua ja tukea saitte? "Pääsin Karjalaan Rostovin kaupungista hätäministeriön Il-76 kuljetuslentokoneella. Mitä koskee valintaani Karjalan suhteen? Alusta lähtien olen halunnut käydä Karjalassa. Olen kuullut paljon, täällä olevan luonnon, järvien ja metsien kauneudesta ja olen sitä mieltä, että ammattini ansiosta voin olla hyödyllinen Venäjälle. Kysyin itseltäni “miksi ei” ja valitsin Karjalan. Tämän lisäksi oltiin lähettämässä Petroskoihin."  - Mitä ajattelette tehdä? Millaisia suunnitelmia on lähitulevaisuudelle? Mitä sen jälkeen? "Meille on luvattu apua asiakirjapaketin saamisessa työllistymiselle, joita työnantaja ja Venäjän lainsäädäntö vaativat." - Palaatteko takaisin Ukrainaan, jos tilanne saadaan palautettua niin sanotusti kansojen ystävyyden kirjoon? "Ymmärsin kysymyksenne ja voin vastata heti, että en palaa Ukrainaan. Novorossiaan, Donetskin kansantasavaltaan tai Donbassiin, joka transformoidaan jonkinlaiseen toiseen valtiomuotoon, liittovaltioon tai autonomiaan, niin kyllä. Ukrainan yhtenäisvaltiossa en usko Donbassiin siitä yksinkertaisesta syystä, että Koillis-Ukrainassa käynnissä olevasta rankaisuoperaatiosta on tullut vihamielisyyden tekijä länsi- ja keskiukrainalaisten ja koillisukrainalaisten välille, jotka ovat eläneet rauhanmielin, ja eivät olleet Ukrainan hajoamisen puolella.  Donbassin alue tuo Ukrainan budjettiin noin yhdeksän miljardia vuodessa. Kokonaisuudessaan talous tarvitsee 55 miljardia vuodessa. Prosentteina tämä on 18–20 prosenttia, mikä 25:n alueen kannalta sekä Krimin autonomian kannalta on merkittävä luku. Ja se politiikka, jota tällä hetkellä toteutetaan Koillis-Ukrainan suhteen, sen infrastruktuuria, liikennerakennetta, kaikkia sosiaalipolitiikan haaroja suhteen, minusta on vahingollista ja ennen kaikkea Kiovan hallinnolle. Ja se, että he menettävät enintään rahaa ansaitsevan alueen, tulevaisuudessa tämä kaikuu erittäin negatiivisesti. Minusta niin sanotun terrorisminvastaisen operaation seuraukset näkyvät jo lämmityskauden aikana lokakuussa. Ukraina on erittäin rikas energialähteiden tuotannossa voimalaitoksia varten, joiden toimintaan tarvitaan kivihiiltä. Eli tätä hiiltä saadaan Donbassin alueelta, siellä on erilaisia merkintöjä, mutta Donbass on rikas erittäin laadukkaalla hiilellä, joka palaessa tuottaa teollisuutta varten suurimman määrän energiaa kilojouleina. Vastaavasti, jos kranaateilla tuhotaan nyt infrastruktuuria, mikä tuhoaa kaivosten infrastruktuuria ja kasvattavat tulvariskiä, se tekee mahdottomaksi hiilen tuotannon ja leikkaa asukkaat talojen lämmitykseltä. Johtavalle hallinnolle kansalaisten jokapäiväiset ongelmat eivät ole ollenkaan tärkeitä, sillä he ehdottavat jo nyt leikata sosiaalietuja. Eli maan varat sodankäyntiin ovat lopussa. Se ei ole mikään terrorisminvastainen operaatio, vaan pitkäaikainen sota."  Haastattelun lopussa pakolaiset tarjosivat meille teetä väliaikaisessa asuntolassaan. He joutuivat jättämään kaiken omaisuutensa Ukrainaan. Teetauon aikana huoneeseen, jonka he muuttivat yhteiseksi tilaksi, tuli 60 vuotias Inna Nikolaevna. Hän kertoi jättäneensä kaiken omaisuutensa ja että Luhanskin kaupunkiin jäi hänen tyttärensä, jonka puolesta hän on tosi huolestunut. Sen takia hän aikoo palata tyttärensä luo takaisin Ukrainaan. Ennen lähtöä Inna nikolaevna kertoi suhtautumisensa tapahtuvaan runolla. “Ukraina, sinä kotimaani Miksi ajoit meidät sotaan? Mitä teet, Poroshenko, kanssamme? Aloitit sodan meitä vastaan… Sodit kansasi kanssa, Pommitat kyliä ja taloja, Murhaat vanhuksia ja naisia. Tuliko sinusta hullu? Mutta tiedä, että Donbassia ette voita, Samoin kuin koko Koillis-Ukrainaa. Syntyvät uudestaan Slavjansk ja Kramatorsk. Mutta sinut heitetään sillan alle, Presidenttinä et kauaa ole. Samoin kuin ei sinun elämäsi, Eikä auta sinua Obamakaan. Poroshenko! Riittää! Pysähdy! Lapset itkevät sydäntä repien. Äidit itkevät, itkevät myös isät. Mutta te ette sure meitä! Voi teitä murhaajia, konnia ja roistoja… Mutta sota loppunee kohta, Kuulemme lasten soivan naurun. Syntyvät uudestaan kaupungit ja kylät, Meidän luo palaa menestys ja ilo.” Uutislähde pakolaisten saapumisesta Karjalaan: В Карелии переселенцам из Украины предоставлено все необходимое http://gov.karelia.ru/gov/News/2014/07/0717_04.html