Nähdäänkö seuraavaksi 'Kiinan kevät'?

"Arabikevät”-skenaarion edetessä Ukrainassa, Yhdysvallat pyrkii lyömään kiilaa Venäjän ja EU:n välille. On syytä tunnustaa, että siinä he ovat myös onnistuneet. Lähitulevaisuudessa länsi yrittää todennäköisesti epävakauttaa Kiinaa, joka heikentäisi kahden suurimman kilpailijan geopoliittista asemaa.  Lähde: Roman Pogorelov / New Eastern Outlook Käännöstoimittaja: Ville Kyrönlahti 17.7.2014, Verkkomedia.org Nähdäänkö seuraavaksi 'Kiinan kevät'?  Ei ole salaisuus, että Venäjän valta piilee maan hiilivetyviennissä. Venäläistä kaasua ja öljyä kulutetaan ensisijaisesti Euroopassa, joten Venäjän ja Euroopan välisten suhteiden erkaantumisen merkitystä ei ole syytä aliarvioida. Menneillään olevan kriisin seurauksena Venäjä on tiivistänyt suhteitaan Kiinaan. Yleisesti uskotaan, että Venäjä tarvitsee noin 3–4 vuotta uudelleen suunnatakseen öljy- ja kaasuvirtoja itään. On syytä uskoa, että USA tekee kaikkensa estääkseen Moskovan ja Pekingin välisen yhteistyön edistymisen. Lähitulevaisuudessa länsi yrittää todennäköisesti epävakauttaa Kiinan tilannetta, joka heikentäisi sen [lännen] kahden suurimman kilpailijan geopoliittista asemaa. Ei pidä luulla, että Yhdysvaltojen ja Kiinan läheiset taloussuhteet estäisivät amerikkalaisia luomasta maahan sekaannusta. Venäjän ja EU:n suhteiden heikentyminen käy eurooppalaisille kalliiksi – yrittäjien muistuttaessa EU:n virkamiehiä – mutta se ei ole estänyt EU:ta ottamasta käyttöön uusia pakotteita.  Washington on painostanut vahvasti, sillä se on yrittänyt kauan ulottaa suunnitellun transatlanttisen vapaakauppa-alueen Eurooppaan saakka, joka taas ei ole sopusoinnussa Venäjän ja Kiinan etujen kanssa.  On huomattava, että nyt ei ole kyse suorasta vastakkainasettelusta tai Yhdysvaltain ja Kiinan välisestä kylmästä sodasta. Länsi varmasti yrittää tehdä Kiinan olot vaikeiksi, ottamalla virallisesti etäisyyttä koko prosessiin, jotta se välttäisi syytökset sekaantumisesta toisen valtion sisäisiin asioihin. Päätavoitteena on sitoa Kiina sen omiin sisäisiin ongelmiin, joka heikentäisi maan ulkoisia tavoitteita. Epävakaudet Aasian alueella pakottaa pääomia pois alueen markkinoilta, pyrkien hiljaisiin ja turvallisiin finanssiparatiiseihin, joita Yhdysvallat aikoo tarjota.  Länsi on alkanut toteuttaa ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä suojautuakseen Kiinan tilanteen negatiivisilta vaikutuksilta. Viime aikoina ulkomaiset yritykset ovat alkaneet vetäytyä Kiinasta. Aikaisemmin teollisuustuotannon siirto Kiinaan mahdollisti Yhdysvaltojen ja Länsi-Euroopan selvitä 1970-luvun talouskriisin seurauksista. Nykyään eurooppalaiset ja amerikkalaiset yritykset rakentavat joko kotimaahan tai siirtävät tuotantoaan halvan työvoiman maihin kuten Vietnamiin, Pakistaniin, Indonesiaan, Intiaan ja Bangladeshiin. Ilmiölle on olemassa myös objektiivisia syitä – tavaroiden valmistaminen Kiinassa on alkanut muuttua kannattomammaksi. Paljon lepää kuitenkin länsimaisten – etenkin amerikkalaisten – poliitikkojen käsissä. Ulkomaisten yritysten vetäytyminen heikentää edelleen Kiinan taloudellista asemaa, joka vaikeuttaa muun muassa työllisyystilannetta ja lisää yhteiskunnallisia jännitteitä.  Ulkovallat voivat käyttää hyväkseen Kiinan useita yhteiskunnallisia ongelmia horjuttaakseen maan vakautta. Kyseessä on samat merkitykselliset tekijät kuten arabimaissa ja Ukrainassa: kuilu rikkaiden ja köyhien välillä, korruptio sekä amerikkalaistyylisen demokratian puute. Luetteloon tulee myös liittää ympäristön tila, joka on Kiinassa nykyään erittäin huono. Ympäristöongelmat ovat jo antaneet sysäyksen suurmielenosoituksiin ja yhteenottoihin poliisin kanssa.  Epätasainen talouskehitys rannikkoseuduilla ja manner-Kiinassa vaikuttaa voimakkaasti tulotasoeroihin alueiden välillä, joka johtaa kasvaviin yhteiskunnallisiin erimielisyyksiin. On syytä muistaa, että tämä oli muun muassa yksi merkittävimmistä Jugoslavian sisäisistä ongelmista, joka romahdutti valtion.  Iskut, joita tyypillisesti syytetään uiguuriseparatisteja, eivät edistä yhteiskunnallista vakautta. Välikohtausten sattuessa eteläisissä maakunnissa kaukana Xinjiangista, jossa syylliset ovat etniseltä taustaltaan haneja, viralliset lausunnot synnyttävät epäilyksiä.  Separatismiongelma ei ole Kiinassa lainkaan uusi. Todennäköistä on, että länsi käyttää Kiinan sisäisiä etnisiä konflikteja omiin tarkoituksiinsa. Amerikkalaisten ideologien mukaan ”arabikevään” tarkoitus oli (on syytä huomata, etteivät kaikki länsimaiden johtajat jaa tätä ajatusta) nostattaa hallittu kaaos, joka vaikuttaisi Kaukasiassa ja Keski-Aasiassa asti sekä iskisi paitsi Venäjän muslimialueille, mutta yltäisi myös Kiinan Xinjiangiin.   Kompastuskiveksi tässä koitui Syyria, jonka kohdalla Venäjä ja Kiina ottivat selvän aseman tietäen ”arabikevään” uhkaavan molempia. Kompensoidakseen tappiota Syyriassa, amerikkalaiset onnistuivat nopeuttamaan vastaavaa tilannetta Ukrainassa, jonka oli määrä tapahtua vasta 2015–2016.  Varasuunnitelman käyttöönotosta huolimatta Syyrian sota ei ole vielä päättynyt. Tässä yhteydessä ei pidä unohtaa myöskään Turkin levottomuuksia. Riippumatta siitä miten Lähi-idän tapahtumat kehittyvät, seuraava looginen askel on paheneva tilanne Keski-Aasiassa (erityisesti Yhdysvaltain joukkojen vetäydyttyä Afganistanista), mikä puolestaan vaikuttaa Kiinan herkkä tilanteeseen Xinjiangin maakunnassa.  Tiibet on perinteisesti toinen epävakaana pidetty alue, joka taistelee oikeuksistaan lännen tukemana. Tiibetiä käytettiin ärsyttämään Kiinan johtoa vuoden 2008 Pekingin olympialaisissa. Tämä ja kaikki muu kehitys osoittavat, että länsi kykenee vaikuttamaan Tiibetin väestöön alueen johtajien ja organisaatioiden ollessa hajaantuneena ympäri maailmaa. Tiibetiläiset turvautuvat mielenosoituksiin ja polttoitsemurhiin, mutta liikehdinnässä on potentiaalia kasvaa myös täysimittaiseksi kapinaliikkeeksi, kuten tapahtui vuonna 1959.  Mainittakoon vielä, että arabikevät alkoi myös polttoitsemurhalla Tunisiassa.  http://en.wikipedia.org/wiki/Mohamed_Bouazizi Separatismin näkökulmasta eräs vähemmän tunnettu alue sijaitsee sisä-Mongoliassa. Alueen alkuperäisväestö suhtautuu nuivasti haneihin. Ongelma on se, että Kiinan käynnissä olevan uudelleensijoittamispolitiikan ansiosta alueen väkiluvusta on mongoleja alle 20 %. Viimeisimpien levottomuuksien yhteydessä pyrittiin luomaan sisä-Mongoliaan riippumaton (puoli-itsenäinen) valtio. Ulko-Mongolialla on jo riippumattomuus, jonka yhdistymistavoitteita voidaan käyttää esimerkkinä. Nyt sisä-Mongolian Kansanpuolue taistelee mongolien itsemääräämisoikeudesta Kiinan tasavallassa. Puolueen toimipaikka sijaitsee Princetonissa, New Jerseyssä (Yhdysvalloissa), jossa järjestö perustettiin vuonna 1997. Viime aikoina Taiwanissa on koettu itsenäistymispyrkimyksiä manner-Kiinasta irtaantumiseksi. Taiwanin virallinen itsenäisyysjulistus vahingoittaisi vakavasti kommunistisen Kiinan imagoa ja todennäköisesti pakottaisi sen toimimaan päättäväisesti, hinnalla millä hyvänsä.   Idässä "kasvojen menettäminen” on vaarallista, koska se voi johtaa myös vallan menettämiseen.  Krimin liittyessä Venäjään alettiin tietyissä piireissä edistää aktiivisesti ajatusta, että Kiina voisi käyttää Krimiä ennakkotapauksena Kaukoidän erottamiseksi Venäjästä. Väitteen päätarkoitus on vaikuttaa yleiseen mielipiteeseen sekä Venäjällä ja Kiinassa, ja siten lisätä esteitä Venäjän ja Kiinan lähentymiselle.  Todellisuudessa Krim on kaukana ensimmäisestä ennakkotapauksesta, joka tehtiin jo Kosovossa ja Komoreiden saarilla. Kyseessä on lähinnä lännen juoni edistää sen omia etuja. On epätodennäköistä, että Kiina haluaa turvautua tällaiseen taktiikkaan. Mutta mikään ei takaa, etteikö vastaava tilanne tulisi täytäntöön Kiinaa koskien. Peking vihjasi tähän suuntaan hiljattain Xi JinpinginEuroopan vierailun yhteydessä. Tällöin hänelle annettiin Saksassa painettu Kiinan vuoden 1735 kartta, josta puuttui monia alueita, joita pidetään virallisesti olennaisena ja luovuttamattomana osana Kiinaa, kuten Tiibet, Xinjiang, Mantsuria ja sisä-Mongolia. On vaikea kuvitella, etteikö Euroopan korkeat virkamiehet ja heidän avustajansa tienneet kiinalaisten herkästä suhtautumisesta muinaiseen kartografiaan. Todennäköisesti kyseessä oli harkittu yritys painostaa Kiinan johtajia muistuttamalla heitä maan sisäisistä ongelmista. Kiinan internetissä on liikkunut täysin erilainen Lontoossa vuonna 1844 julkaistu kartta, jossa Kiinan valtio sisältää joitakin  nykyisin Venäjälle kuuluvia alueita. Tämä aiheutti luonnollisesti Venäjän vastaisen aallon, joka kiinnitti heti Venäjän opposition sekä ulkomaisen median huomion.  On selvää, että Venäjän ja Kiinan välinen liitto – missä tahansa muodossa – vaikeuttaisi merkittävästi lännen, erityisesti USA:n, määräävän aseman [hegemonian] ylläpitoa maailmassa. Siksi Venäjän ja Kiinan – ulkoinen ja sisäinen – epävakauttaminen on suorastaan toivottava ja halpa tapa motittaa lännen geopoliittiset kilpailijat, toisin kuin suora vastakkainasettelu tai sotilaallinen konflikti. Ville Kyrönlahti Lähde: http://journal-neo.org/2014/06/24/rus-kitajskaya-vena/