Timo Kangasmaa:

Kansalaissodan alkamisen vuosipäivänä, 27.1.2014, lausuin seuraavat sanat Malmin hautausmaan Punaisten haudalla Helsinkiläisten toverien kukkien laskemisen yhteydessä. 

Terveisin Timo Kangasmaa

Hyvät läsnäolijat!

Näinä päivinä tulee kuluneeksi 96 vuotta hetkistä jolloin vuoden 1918 kansalaissota maassamme alkoi. Sitä ennen oli kuljettu pitkä tie jolla oli kohdattu useita erilaisia kehitysvaiheita, niin yhteiskunnallisessa kehityksessä kuin työväenliikkeen kehityksessä. Tuolloin tammikuussa alkoi avoin yhteentörmäys työväenluokan ja tuotantovälineet omistavan luokan välillä. Työväenluokalle ja muulle köyhälistölle, tuotantovälineet omistavanluokan ja heidän päämääriään palvelevien juoksupoikien avulla, oli luotu kestämätön tilanne. Porvaristo ei ollut kuunnellut työväestön näkemystä vaan toteuttanut jääräpäisesti yksinomaan omia etujansa tyydyttävää politiikkaa.

Ehkä äkkiseltään voidaan ajatella, että tilanne on meillä tänään hieman samanlainen. Joku aika taaksepäin luin artikkelin jossa verrattiin nykyistä aikaa entiseen aikaan. Artikkelissa esitettiin ajatus. että elämme samanlaista aikaa kuin elettiin ennen kansalaissotaa. Ajatukseen yhtyminen tuntuu äkkiseltään hyvin kiehtovalta, mutta se on tarkemman tutkiskelun jälkeen hyvin vaarallinen yleistys.

Totta on, että aikakauttamme voidaan verrata aikaan ennen kansalaissotaa, mutta verrattava ajankohta täytyy vain asettaa riittävän kauaksi kansalaissodasta. Verrattava ajankohta täytyy asettaa paljon aikaisemmaksi kuin esimerkiksi vuosi 1905 jolloin oli suurlakko maassamme. Suurlakko liittyi kiinteästi koko Venäjän keisarikunnan alueella tapahtuneeseen työväenliikkeen nousuun. Se on asetettava ennen vuotta 1904, sillä työväenliikkeen historiassa kutsutaan vuosia 1904–1907 vallankumouksellisen nousun vuosiksi.

Miksi en voi hyväksyä ajatusta, että vertailukohta olisi joku suurlakko vuosi tai sen jälkeen? En voi hyväksyä sitä siksi, että vallankumouksellinen työväenliike kehittyi taistelujen ja kamppailuiden kautta. Sen kamppailuissa se kehittyi vallankumoukselliseksi voimaksi, sen aatesisältö muotoutui yhä päämääränsä tietäväksi. Vuoden 1905 suurlakko kuin myös vuonna 1906 ollut Viaporin kapina olivat tärkeitä etappeja kehityksessä, niin Suomen kuin Venäjänkin vallankumoukselliselle työväenliikkeelle. On luonnollista, että työväenliikkeenkehitykseen kuuluvat niin nousu kuin laskukaudet. Työväenliikkeen kehitykseen kuuluvat teoreettiset keskustelut ja pohdinnat käytännön menettelytavoista. Vallankumouksellinen työväenliike luo perustansa juuri näille asioille.  Ei vanha Suomen työväenpuolue, joka otti Forssan kokouksessa vuonna 1903 nimekseen Suomen sosialidemokraattinen puolue, olisi mitenkään voinut selvitä työväenjoukkoja ja köyhälistöä johtavaksi voimaksi jos ei se olisi osannut, yhdessä jäsenistön kanssa, ratkoa kulloinkin eteen tulleita pulmia.

Jotta pääsisimme saavutuksiin, joihin Vanha Työväenpuolue ja vanha sosialidemokraattinen puolue pääsivät, on meillä paljon tehtävää edessämme. Saamme nykyisin lukea päivittäin uutisia joissa kerrotaan tavallisten ihmisten elämän romahduttamisesta tai ainakin sen romahduttamisen suunnittelusta. Lähes päivittäisiä ovat luettavissamme tarinat tehtaiden ja laitoksien omistajajoukkion suunnitelmista työpaikkojen hävittämiseksi. Samoin ovat luettavissamme, vallankahvassa olevan poliittisen eliitin, avoimet pohdiskelut orjatyövoiman luomiseksi maamme tuotantovälineet omistavan pääoman eli kapitalistiluokan iloksi. Saatikka, että eräs, korkean työttömyyden kaupungin luottamusvirassa oleva höpöttää, että heidän kaupunkiin saa tulla vapaasti jokin määrä pakolaisia, kunhan ne vaan ovat terveitä ja työkykyisiä. Niin ja pitäähän eräs ministeri komiteatason kokouksia, että miten ihmisten hätään tarkoitettu sosiaaliturva saataisiin vastikkeelliseksi. Kun vielä huomioimme, että käytännön työllistävien toimien varjolla on maahamme tehtailtu 9 € tuntipalkkoja, TES-sopimuksista huolimatta. Ja kaikkien näiden edellä mainittujen asioiden yhteinen nimittäjä on vallankahvassa olevat, taantumuksellisten kapitalististen pääomapiirien juoksupoikina toimivat hallitusvastuuta kantavat ministerit ja puolueet virkamiehineen koneistoineen.

Vanhan työväenpuolueen ja vanhan sosialidemokraattisen puolueen historia osoittaa, että ainoastaan kunnolliset ja luottamukseen perustuvat yhteydet tavallisten ihmisten kanssa luo mahdollisuuden päästä yhteiskunnallisissa uudistuksissa eteenpäin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että kenelläkään ei ole niin sanottua viisasten kiveä hallussaan ratkaisuksi kysymykseen, että kuinka ja miten työväenliike pääsee eteenpäin. Eteenpäin, tästä päivästä huomiseen, parempaan ja turvallisempaan yhteiskuntaan, joka oli myös vuoden 1918 kansalaissodassa Suomen työväenliikkeellä tavoitteena.