''Kiova hakkaa päätään seinään'' - raportti Donbassin rintamatilanteesta 22.8.2014 | |||||
 |
22.8. tuli kristallinkirkkaan selväksi, ettei Kiovan juntta pysty valtaamaan sen enempää Donetskia kuin Luganskia 24.8. tai edes 1.9. mennessä. 1.7.2014 alkanut suurhyökkäys Novorossian tuhoamiseksi on tyrehtynyt. Ohessa käännöstoimitettuna rintamatilanteiden analyysit ja tilannekartta.
Käännöstoimittaja: Aleksei Kettunen
24.8.2014, Verkkomedia.org Lue myös: edellinen rintamatilanteen raportti 21.8.2014 "Vaaka on kääntynyt"
Alternathistory: Ratkaisutaistelu Luganskista on alkanut (22.8.2014, klo 15:36)
Kiovan hallinto yrittää leventää Lugansin Beloe-Lutugino-Novosvetlovaka-linjaa pitkin kiertävää käytäväänsä. On ilmeistä, että Ukrainan armeijan heikkona lenkkinä ovat varsin pitkiksi venyneet huoltoreitit. Vihollisvoimat ovat siroteltuja erittäin laajalle alueelle Luganskin ympärille.
Tämä tilanne luo uhan hyökkäyksestä Luganskin kansantasavallan asemia vastaan eri alueilla, mutta voi samalla aiheuttaa Kiovan juntan joukkojen katastrofin.
Ei ole tiedossa, onko vastustajalla mahdollisuutta siirtää joukkojaan Belojesta vahvistaakseen Lutuginon mottia. Samalla koko Belojen ryhmittymää uhkaa speratiivinen piiritys sen jälkeen kun aluepuolustusjoukot ottivat haltuunsa Rodakovo-Sabovkan alueen.
Luganskin kansantasavallan armeija käy raivoisia taisteluja yrittäen tuhota vihollisjoukkojen jäänteet Novosvetlovkassa. Samalla aluepuolustusjoukot etenevät Roskošnojesta käsin vihollisen linnnoitealueelle Lutuginossa. Viimeisimpien tietojen mukaan rintamalinja on siirtynyt jo Lutuginon laitamille sen jälkeen kun vihollinen lyötiin pois Georkievkasta.
Tilannekartta 22.8.2014, klikkaa kuvaa suurentaaksesi:
Katso edellinen tilannekartta 21.8. ja totea muutokset!
21 elokuuta vihollinen suoritti vaarallisen läpimurron Lutuginon sillanpääasemalta tietä pitkin syvälle aluejoukkojen puolustusryhmitykseen Krasnyi Lutšin suuntaan ja teki samalla toissijaisen iskun tietä pitkin Illirijun suuntaan. Tämä luo potentiaalisen uhan aluepuolustusjoukkojen Altševk-Stahavosk-ryhmittymän selustoille. Samalla vihollinen yritti hökätä Belojesta Veseloja Taraskovkaan, mutta tuli lyödyksi takaisin.
Stahanovskin ulokkeen pohjoispuolella LKT löi ukrainalaisjoukot Severski Dontsin vasemmalle rannalle ja Kiovan joukoilta vallattiin 3 hallitsevaa kukkulaa Slavjanoserbskin kaupungin edustalla.
Aluepuolustusjoukot etenevät Luganskin pohjoispuolella Stšastien suuntaan. Taisteluja käydään Veselaja Gora -kylän aluella, johon on keskittyneenä voimakas Kiovan joukkojen ryhmittymä. On merkillepantavaa, että Novorossian armeija on samaan aikaan tehnyt iskun Stšastien pohjoispuolella Stukalovoja Balkan alueella. Tiedot siitä, kenen hallussa on Stukalovoja Balka, tulevat jo lähiaikoina.
Ždanovkan alueelle motitettujen ukrainalaisjoukkojen tuhoaminen jatkuu. Ukrien yritys Ilovaiskin valtaamiseksi on päätynyt kunniattomaan tappioon.
Lähde:
Venäjän avustusrekkojen saapuminen on nostanut suuresti tunnelmaa, kiitollisuutta Venäjälle ja kovasti kaivattua humanitaarista apua on tervehditty ilolla.
Konfliktin Yleistilanne illalla 22.8.
22.8. tuli kristallinkirkkaan selväksi, ettei Kiovan juntta pysty valtaamaan sen enempää Donetskia kuin Luganskia 24.8. tai edes 1.9. mennessä. 1.7.2014 alkanut suurhyökkäys Novorossian tuhoamiseksi on tyrehtynyt.
Juntta kärsi merkittävimmät tappionsa Šahterskissa ja Krasnyi Lutšissa, kun sen yritys Donetsinkin ja Luganskin kansantasavaltojen erottamiseksi toisistaan epäonnistui, minkä jälkeen juntan joukot juuttuivat käymään verisiä taisteluja Ilovaiskissa ja Jasinovatoissa. Samalla juntan eteläinen ryhmittymä tuhottiin täysin Etelämotissa.
Lopullinen tuomio voi olla vielä ennenaikainen, mutta ainakin kaikki ilmeiset merkit siitä, että Novorossian armeija on voittamassa strategisen puolustusoperaation, ovat kaikkien nähtävillä.
Viime päivien aikana juntan sotilaallinen paine Kansantasavaltoja vastaa on selkeästi heikentynyt. Juntan joukot jatkavat kuolinkouristuksia muistuttavia yrityksiä edetä mihin hintaan hyvänsä Ilovaiskissa ja puoliksi motittejen joukkojen säntäilyä sinne tänne Luganskin lounaspuolella.
Se, että Jasinovatajan ja Ilovaiskin puolustus kesti, teki jo juntan julistaman Donetskin valtaamisen mahdottomaksi.
Perjantain 22.8. valkoisten avustusrekkojen marssi puolestaan osoitti kiistattomasti sen, että Luganskin täydellinen piiritys on epäonnistunut ja juntan joukkojen läpimurto Novosvetlovkaan ja Hraštševatojeen on osoittautunut hyödyttämäksi.
Aluejoukkojen panssareita Ilovaiskin torjuntataistelussa 22.-23.8.
Samalla juntan joukkojen tilanne Luganskin etelä- ja lounaspuolella huononee päivä päivältä, koska aluepuolustusjoukot motittavat niitä yhä rohkeammin ja päättäväisemmin. Tuohon mottiin on joutumassa kolme prikaatia tulitukiyksikköineen. Vain 4-5 päivää sitten tuo motitettava ryhmittymä väitti, että se on jo puhdistamassa Luganskin keskustaa separatisteista.
Kokonaisuudessaan juntan hyökkäyksen tyrehtyessä rintamalinjat vähitellen vakiintuvat ja aluepuolustusjoukot ovat jo aloittaneet juntan rintaman “näykkimisen” heikkojen osuuksien havaitsemiseksi ja lukuisten rintamasta esiin työntyvien pullistumien leikkaamiseksi.
Vain voimavarojen puute estää aluepuolustusjoukkoja siirtymästä täysimittaiseen etenemiseen, joka on toistaiseksi korvattu aktiivisella sissitoiminnalla, taktisten mottien luomisella ja juntan joukkojen lyömisellä pois monista asutuskeskuskuksista.
Joka tapauksessa trendi kokonaisuudessaan on aluepuolustusjoukkojen puolella, jotka ovat 2-3 viime päivän aikana saavuttaneet voittoja puolustustaisteluissa, aiheuttaneet juntalle vakavia tappioita ja pystyneet valtaamaan takaisin monia asutuskeskuksia.
Tuhottuja Kiovan joukkojen panssareita Ilovaiskissa 21.8.
Lisää tuhottuja Kiovan panssareita Ilovaiskissa: http://www.youtube.com/watch?v=6aqFFrIErN0
Juntalla on vakava ongelma. Sen olisi pakko pysäyttää etenemisensä tappioita kärsineiden joukkojensa täydentämiseksi, siirtää reservinsä ja keskitettävä panssarikalustonsa alueelle ja aloittaa sen jälkeen etenemisensä uudestaan uudessa operatiivisessa tilanteessa.
Sensijaan juntta itsepäisesti yrittää jatkaa etenemistä jo epäonnistuneen suunnitelman mukaisesti niiden samojen joukkojen jäänteillä, jotka eivät pystyneet suunnitelman toteuttamiseen ollessaan vielä täysivahvuisia.
Periaatteessa tämä päättäväinen pään hakkaaminen seinään on aluepuolustusjoukkojen edun mukaista, koska juntta kuluttaa huimaa vauhtia kalustoaan ja henkilöstöään yrittäessään jo kaiken operatiivisen tarkoituksenmukaisuutensa menettäneitä yrityksiä vallata “edes jotakin”.
Meidän päivittäiset rintamatilanneraporttimme ja vastustajan hysteria osoittavat selkeästi, että juntan päivittäiset tappiot ovat useita kymmeniä (ja eräinä päivinä useita satoja) kaatuneita ja kadonneita. Myös juntan kalustotappiot ovat korkeat ja mikä on juntan kannalta pahinta – osa tuosta kalustosta päätyy aluepuolustusjoukkojen käsiin ja alkaa sotimaan junttaa vastaan.
Voimasuhteet vääjäämättömästi tasaantuvat, eikä juntalla ole enää enää murskaavaa kalusto- ja henkilöstöylivoimaa.
Vaikka juntalla on edelleenkin merkittävä määrällinen ylivoima – varsinkin kalustossa se on useampikertainen, tilanne ei ole enää niin epätoivoinen kuin kesä- ja heinäkuussa. Juntan kannalta kaikkien katkerin sotilaallinen yllätys ovat aluepuolustusjoukkojen luomat tykistönyrkit, jotka aiheuttavat valtaosan hyökkäävien prikaatien ja Sonderkommando-yksikköjen tappioista.
Nuo tykistönyrkit vahvistuvat Kiovan joukoilta sotasaaliiksi saadulla tykistöllä ja Bezlerin sanojen mukaan niissä on jo 203 mm Pion-telakanuunoita. Ilman musertavaa kalusto- ja henkilöstöylivoimaa juntan hyökkäykset kilpistyvät aluepuolustusjoukkojen puolustuslinjoihin ja pysähtyvät tykistötulen takia.
Lisäksi juntan jäljelle jääneet läpimurrot torjutaan jo aluepuolustusjoukkojen reserveillä, mikä merkitsee sekä näiden reservien olemassaoloa että myös niiden taitavasta käytöstä.
Paniikinomaiset ehdotuksen juntan vetäytymisestä Slavjanskiin ja Mariupoliin, Dnepropetrovskin tiesulkujen vahvistaminen, linnoitustyöt Slavianskissa ja Kramatorskissa, pyrkimys neljännen mobilisaatioaallon aloittamiseen ja harventuvien juntan joukkojen täydentäminen 60- ja 70-luvun kalustolla ovat tunnusomaisia merkkejä siitä, ettei juntan suurhyökkäys ole pelkästään epäonnistunut, vaan myös siitä, että polviaan myöten veressä kahlaavan, murskatappiot kärsineen juntan armeijan on taistelukykynsä säilyttämiseksi pakko täydentää itseään ala-arvoisella kalustolla ja henkilöstöllä.
Kaiken lisäksi huolimatta Neuvostoliitolta jääneistä loputtomista asevarastoista taistelukykyinen kalusto on loppumassa. Tästä seikasta johtuu juntan armeijan turvautuminen pakon edessä antiikkiseen kalustoon sekä pyrkimykset kalustopuutteen korvaamiseksi ulkomailta saatavalla kalustolla.
Juntan joukkojen johtamisen laadussa ilmenneet puutteet eivät ole korjaantuneet. Eteläisen rintaman juntan sodanjohto on jo kaksi kertaa peräkkäin ajanut joukkonsa yhteen ja samaan mottiin ja kuluttanut loppuun alunperin varsin taistelukykyiset yksikkönsä Miusinskin, Saur-Mogilan, Ilovaiskin ja Snežnojen taisteluissa.
Valtavat tappiot ja varsin vaatimattomat saavutukset – Saur-Moginam etelärinteen valtaaminen osoittavat selkeästi, että juntan eteläryhmittymän sodanjohdon toiminta tulee olemaan klassinen oppikirjaesimerkki kadettikouluissa siitä, miten ei pitäisi toimia. Täydellinen lahjattomuus poliittisella opportunismilla kerrottuna ovat mitä ilmeisempiä.
Aiemmin asiasta syytettiin joitakin SBU:n (Ukrainan tiedustelupalvelun) kenraaleja, jotka ajoivat kolme juntan prikaatia Etelämottiin. Nuo kenraalit on poistettu operaation johdosta. Nyt huudetaan asevoimien petturikenraaleista. Mutta mistäköhän Ukrainasta löytyisi ammattitaitoisia kenraaleja?
Kaikista joukoista edes jonkinlaista ammattitaitoa osoittavat Donetskin pohjoispuolella Gorlovakan ja Debaltsevon välissä taistelevat juntan joukot. Juuri nuo joukot yrittivät alueeltaan suorittaa Donetskin ja Lugansin kansantasavallat toinen toisistaan erottavat ratkaisuhyökkäykset ja vain sillä alueella on edelleenkin säilynyt todellinen uhka Novorossialle.
En edes viitsi mainita niitä onnenonkijoita, jotka yrittivät avoimella eteläisellä selustalla piirittää Luganskin. Tulen olemaan erittäin hämmästynyt, jos Luganskista lounaaseen ei 1-2 viikon sisällä muodostu uutta mottia.
Siitäkin huolimatta, että se on jo hävinnyt operaation strategisella ja operatiivisella tasolla, juntta yrittää pelastaa tilanteen puhtaasti taktisin keinoin. Typerät suorat rintamahyökkäykset Ilovasiskiin ja Jasinovatajaan perustuvat yksinomaan lukumääräiseen ylivoimaan ja täysin luonnollisesti johtavat pitkittyneisiin kaupunkitaisteluihin.
Määrätty uhka säilyy edelleenkin, mutta se ei ole enää uhka Donetskille, vaan lähinnä Ilovaiskille ja Jasinovatajalle. Siitäkin huolimatta mikäli juntta jollain ilveellä onnistuu jyräämään esimerkiksi Ilovaiskin puolustuksen, se johtaisi Donetsikin edustalle päätyvään kiilaan rintamassa, jossa riepoteltuja sonderkommando-pataljoonia vastassa on uusi puolustuslinja.
Eli kaiken kaikkiaan tämän hyökkäyksen jatkamisessa ei ole mitään operatiivista mieltä, vaan juntta tarvitsee taukoa uuden täysipainoisen hyökkäyksen valmistelemiseksi.
Kaikesta huolimatta 24.8. Ukrainan itsenäisyyspäivään ja ensi viikon Minskin neuvotteluihin liittyvät syyt painostavat junttaa jatkamaan tätä sotilaallista onnenongintaa. Motiivit ovat erittäin ilmeiset – näyttää ukrien kotiyleisölle edes joku voitto ja neuvotteluasemien parantaminen Minskissä.
Mutta kaikki näyttää johtavan siihen, että 24.8. Novorossia tulee johtamaan voittoa juntan hyökkäysoperaatiosta ja Porošenkolla tulee olemaan Minskissä käsissään todella huonot kortit.
Ilman Kiovan "piälysmihen lupaa" Ukrainan alueella siirtynyt ja “melkein vallattuun” Luganskiin kuormansa toimittanut humanitaarinen avustussaattue on kuin korvapuusti, joka osoitti sen, miten vähän Porošenkolla on vaikutusvaltaa Novorossiassa.
Siitäkin huolimatta, että avustuskuljetuksen estämiseksi nähtiin titaanimaisesti vaivaa: pari sataa kaatunutta, haavoittunutta, vangittua ja kadonnutta, kymmenittäin tuhoutunutta kalustoa ja muutama menetetty lentokone ja heikopteri. Ja tuo kaikki ihan turhaan – ryntäys Novosvetlovkaan päättyi aivan odotetusti tuhoon, vaikka on annettava juntan jalkaväelle tunnustus siitä, että se onnistui pitämään asemansa kaksi kertaa pidempään kuin aluepuolustusjoukot arvioivat.
Näinä päivinä niin harvinaista peräänantamattomuutta, joka on pikemminkin poikkeus säännöstä. Mutta sekään ei auttanut. Kulkureitti pystyttiin turvaamaan, juntan joukot saatiin perääntymään ja Luganskin avustussaattue lähti heti matkaan.
Kokonaisuudessaan, jollei tapahdu jonkinlaista poliittista salaliittoa, sota tulee jatkumaan nykyisessä raakuudessaan syyskuussakin ja sen merkitys muuttuu: viimeaikaisesta “selviääkö Novorossia vai ei” -merkityksestä se tulee muuttumaan muotoon “mitkä tulevat olemaan Novorossian rajat sodan päättyessä”.
Lähteemme Novorossiassa ovat olleet kautta linjan sangen optimistisia ja eräät jopa voitonriemuisia. Kaikesta huolimatta on syytä muistaa, että vaikka juntta koki tappion, se ei ole vielä hävinnyt ja saatuaan vahvistuksia ja ryhmitettyään joukkonsa uudelleen juntta voi joko suorittaa uuden hyökkäyksen tai yhtä hyvin aloittaa strategisen puolustuslinjan muodostamisen eristääkseen Novorossian sodan tuhoamaksi sirpaleeksi, jonka järjestelmällistä tuhoamista juntta tulee jatkamaan tykistötulellaan.
Tässä suhteessa aluepuolustusjoukkojen on pakko ei pelkästään lopullisesti vakauttaa rintamansa ja pitää hallussaan strategiset avainkohteet, vaan myöskin valmistautua laajan mittakaavan hyökkäysoperaatioihin Artemovskin, Slavjanskin, Krymatorskin, Konstantinovkan ja Mariupolin vapauttamiseksi.
On todennäköistä, että jo syyskuussa nämä paikkakunnat tullaan mainitsemaan usein rintamakatsauksissa jo perinteisiki muodostuneiden syvien sissi-iskujen lisäksi.
On syytä pitää mielessä, että juntta voi johonkin hyökkäysryhmittymän keskittämällä aiheuttaa helposti aluepuolustusjoukoille uuden operatiivisen kriisin. Tämän johdosta ei kannata sortua liialliseen voitonriemuun: voitto taistelussa ei merkitse voittoa sodassa. Edessä on vielä pitkä ja verinen kamppailu.
Summa summarum: asiamme alkavat olla tolallan ja trendi näyttää suotuisalta. Ja kiitos ja kumarrus niille teistä, jotka olette lähettäneet Novorossiaan ensimmäiset lähetykset syys- ja talvivarusteita. Niillä on käyttöä.
Rusvesna: Läpimurto merelle 23.08.2014 klo 19:46
Aluepuolustusjoukot käyvät taisteluja Novoazovskissa ja Sedovon kylässä meren rannikolla
Aluepuolustusjoukot siirtävät yhä päättäväisemmin taistelut aiemmin juntan valtaamille alueille. Azovanmeren rannalla käydään taisteluja.
Aluepuolustusjoukot käyvät taisteluja Novoazovskissa ja Sedovon kylässä. Holodnon kylässä on tehty tykistöisku vastustajaa vastaan. Mariupolisssa on jo avattu väestönsuojat. Viime yönä Novoazovskin rajanylityspaikalla käytiin tykistötaistelu, joka puhkesi klo 11:30 uudestaan.
Lue myös:
Paljon tuoreita kuvia ja videomateriaaleja Donbassin rintamatilanteesta:
| ||||
sunnuntai 24. elokuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti