Voimme vain todeta tapahtuneen. Suomi on allekirjoittanut 4.9.2014 Naton isäntämaasopimuksen Walesin kokouksessa. Suomen edustajana asiakirjan allekirjoitti yhdessä Ruotsin kanssa Puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg. Samalla Suomi irtisanoi omat sotilasvalansa.
Pääkirjoitus: Janus Putkonen, päätoimittaja
4.9.2014, Verkkomedia.org
Sotilasvalamme irtisanottiin: Suomi allekirjoitti Naton isäntämaasopimuksen
Vannnoin aikanaan sotilasvalani, jota olen parhaan kykyni mukaan myös kunnioittanut. Yli 15 vuotta kestäneen aktiivisen vapaaehtoisen maanpuolustuksen reserviläistoiminnan kautta olen ylläpitänyt ja harjoittanut tietojani sekä taitojani velvollisuuksieni vaatimalla tavalla. Sotilasvala onkin ainoa vala, jonka olen elämässäni vannonut.
"... Minä tahdon kaikkialla ja kaikissa tilanteissa, rauhan ja sodan aikana puolustaa isänmaani koskemattomuutta, sen laillista valtiojärjestystä sekä valtakunnan laillista esivaltaa. Jos havaitsen tai saan tietää jotakin olevan tekeillä laillisen esivallan kukistamiseksi tai maan valtiojärjestyksen kumoamiseksi, tahdon sen viipymättä viranomaisille ilmoittaa..."
Tänään saimme tietää, että Suomen nykyinen hallinto on rikkonut velvollisuutensa kaikkia Suomelle sotilasvalansa vannoneita kohtaan. Suomi on irtisanonut minunkin sotilasvalani kukistamalla isänmaamme laillisen sotilaallisen esivallan.
Suomen esivallan ja suomalaisten välinen sopimus yhteistyön velvollisuudesta - sotilasvalan noudattamisesta - on irtisanottu ja sotilaspassit on mitätöity. Olemme uudessa tilanteessa, ja elämme vastaisuudessa sotilaallisesti miehitetyssä maassa
Henkilökohtaisesti tiedän tehneeni kaikkeni ilmoittaakseni perustamani ja hallinnoimani Verkkomedia.org -uutispalvelun välityksellä havaitusta laillisen esivallan ja maamme valtiojärjestelmän kukistamisesta. Mutta suuristakaan lukijamääristä huolimatta vakavia ja toistuvia varoituksia ei ole kuunneltu.
Voimme tehdä vain parhaamme ja tiedän puolustaneeni sotilasvalaani viimeiseen saakka. Otan valani irtisanomisen hetken vastaan erittäin pahoillani ja huolissani, mutta kuitenkin puhtaalla omallatunnolla.
Olen toiminut aktiivisesti varusmiespalveluksen jälkeen vuodesta 1996 reservin yksiköissä useissa vastuuasemissa, mm. Itä-Uudenmaan aluepuolustuksen kuin sotilaspoliisin aliupseerin lukuisssa tehtävissä. "On tullut ryynättyä", kuten sanotaan.
Kertausvuorokaudet joskus kirjattiin, joskus ne jäivät kirjaamatta, eikä päivien määriä laskettu aktiiviharrastajien keskuudessa. Kului eräs vuosikymmen elämästäni, että ajoittain useina viikkoina perättäin kiirehdin harjoituksista seuraaviin monen eri sotilasläänien alueella. Mitään en ole isänmaalta palveluksistani pyytänyt, mutta sen tiedän, että parhaani olen Suomen rauhan puolustamiseksi koittanut.
Henkilökohtaisesti en ole kokenut sotilaallisen velvollisuuteni harjoittamista valmistautumisena sotaan, koska rauhan me voimme ainoastaan hävitä. Siksi rauhaa on puolustettava kaikin mahdollisin keinoin. Enkä aio maastopuvussa lähteä rauhaa myöskään häviämään.
Suomen Puolustusvoimat ovat olleet EU-jäsenyyden jälkeen viimeinen kunnioitukseni saanut itsenäisen valtiojärjestelmän linnake, jossa perustuslain suojaamalla sotilaallisella liittoutumattomuudella meillä on ollut mahdollisuus varmistaa omakohtaisesti se, ettei Suomea tulla käyttämään ketään vastaan. Tämä tarkoittaa maamme puolustamista kaikkiin ilmansuuntiin.
Suomen itsenäinen puolustusvoima ei ole uhka, vaan turva koko alueelle ja kansalle. Nyt lietsottu Venäjän-vastaisuus ei ole isänmaallisuutta, vaan rauhan todellista uhkaamista.
Tänään tapahtunut on kansallisen sotilasvalan ja sotilaallisen järjestyksen kannalta pahin mahdollinen, joka muuttaakin kaiken. Suomen sotilaallisen toiminnan isännyys on luovutettu lännen valtaliiton asiamiesten toimesta 57-kohtaisen NATO-ohjelman sekä perustuslain vastaiseksi todetun isäntämaasopimus-asiakirjan kautta ylikansalliselle esivallalle: NATO:n komentajille.
Me tiedämme sen jo tarkalleen, että lännen eliitin sotakoneisto NATO on avoimesti Venäjän-vastainen, ja samalla kaikille kansoille arvaamaton, sotia jatkuvasti lietsova hyökkäysliitto. Uhkien luominen ja niiden lietsominen ei ole turvallisuuden tuomista.
Meidän ei siis tarvitse irtisanoutua sotilaallisista velvollisuuksista esivaltaa kohtaan, koska meidät kaikki irtisanottiin 4.9.2014 Walesin NATO-huippukokouksessa maamme presidentin siunauksella ja Puolustusvoimien komentajan toimesta. Voimmekin toistaiseksi vain todeta petoksen tapahtuneen.
Lopuksi haluan kiittä sotilaallisista kokemuksistani ja oppimastani kaikkia SA-intin kertauksissa, MPK:n harjoituksissa kuin reservin toiminnoissa kohtaamiani reippaita Suomen puolustajia; kouluttajia, esimiehiä ja taistelijaparejani - maanpuolustus on ollut opettavainen, suuri ja yhteinen elämyksemme: Peruskalliomme!
Hyvästi siis jääkää, aseveljet ja -siskot SA-intin vihreissä, koska NATO-komennon alla me emme tule enää kohtaamaan.
Janus Putkonen
Päätoimittaja ja nykyinen separatisti
Entinen Suomen Puolustusvoimien SPOL-alikersantti
Ajankohtaisia siteerauksia:
Valtiomies Yrjö Kallinen joulusaarnassaan vuonna 1941
"Historian suurin ja verisin maailmansota on alkuvaiheissaan. Ihmiset ovat tahtoneet joko sotaa, tai jotain sellaista, jonka tahtominen on johtanut sotaan.
Kaikki tahtovat voittaa. Kaikki tulevat elämän onnentalouden kannalta suunnattomasti häviämään. Niin, häviöt ovat jo olleet suunnattomat. Ne tulevat olemaan mittaamattomat.
Mitta vihdoin loppuvat mahdollisuudet hävitä lisää. Todennäköisesti niin tapahtuu jollakin puolella hiukan ennen kuin toisella. Toista sanotaan silloin voittajaksi.
Kaksi miestä on tulitaistelussa keskenään. Luodit ovat ruhjoneet kummankin jalat. Kummaltakin murskautuu vasen olkavarsi. Vihdoin valahtaa toisen asetta pitelevä oikea käsikin murtuneena alas. Toisen miehen rammaksi ammutun, oikea käsi yhä pitää asetta. – Hän on voittaja.
Ihmiset – useimmat heistä – ovat tahtoneet joko sotaa tai jotain sellaista, jonka tahtominen on johtanut sotaan.
Tämä ”jotain sellaista” on tärkein. Suhteellisen harvat tahtovat sotaa sodan itsensä vuoksi. Sellaisiakin on, mutta liaan vähän saadakseen aikaan sodan. Ratkaisevaa on ollut se, että enemmistä on tahtonut sellaista, jonka tahtominen on johtanut sotaan."
Yrjö Kallinen
Valtiomies Esko Seppänen tilapäivityksessään 3.9.2014
"Suomen turvallisuuspoliittisen petoksen allekirjoituksen päivä lähestyy...
Todettakoon, että Walesissa allekirjoitettava NATO-sopimus vapauttaa meidät sotilasvalastamme. Se onkin ainoa vala jonka olen koskaan vannonut, en sitä ole rikkonut vaan puolustanut, viimeiseen saakka sen teen... - jo satoja kertausvuorokausiakin ja muita reservin vastuutehtäviä olen suoritettanut:
Sain postissa seuraavan mielenkiintoisen tulkinnan Nato-sopimuksesta, jossa kirjoittaja muistuttaa Naton isäntämaasopimuksen perustuslaillisesta luonteestaJaakko Husan ja Antero Jyrängin tekemän tulkinnan mukaan.
Kirjassaan "Valtiosääntöoikeus" sivulla 312 he kirjoittavat:
"On myös huomattava, että perustuslaín 1 §:n täysivaltaisuussäännös estää vieraan sotavoiman maahantulon liittolaissuhteessakin Suomeen, ellei tätä sotavoimaa alisteta Suomen sotilasjohdolle" ja "kun määrätyn ylipäällikön on oltava Suomen kansalainen, sulkeutunee laskuista luovutuksen käyttäminen kansainvälisessä sotilaallisessa yhteistyössä (esimerkiksi NATO), ellei yhteistyötä perustettaessa käytetä perustuslainsäätämisjärjestystä."
Onko nyt Stubbin-Haglundin hallitus juossut ohi ja yli Suomen perustuslain hyväksymällä sopimuksen ilman eduskuntakäsittelyä?
Kun Timo Soini tekee persuista hallituskelpoista, hän sanoi eilen eduskunnassa, että "sotilaallinen liittoutumattomuus ei tässä keskinäisriippuvuuksien maailmassa ole enää käytännössä mahdollista."
Sillä tavalla Soini siirtyi Stubbin-Haglundin ulkopoliittiselle linjalle, jossa liittoutumattomuus ikään kuin itsestään pannaan ajautumaan historian roskakoriin. Soinin vallanjano näyttää johtavan persujen EU- ja Nato-kantojen opportunistiseen samanlaistumiseen hallituksen - perustuslakimme vastaisen? - linjan kanssa."
Esko Seppänen
Valtiomies Jyrki Yrttiaho tilapäivityksessään 2.9.2014
"Tasan 70 vuotta sitten 2.9.-44 Suomen eduskunta äänesti luvuin 113-43 pyrkivänsä rauhaan ja toivovansa aselepoa Neuvostoliiton johdolta.
Seitsemän vuosikymmentä Suomen valtiojohto on tehnyt työtä hyvän naapuruuden ja Pohjolan vakauden hyväksi... Nyt teot ja äänenpainot ovat muuttuneet. Suomi on liimautunut Yhdysvaltojen, NATOn ja EUn pakoterintamaan Venäjää vastaan ja ottanut kantaakseen suurvaltaristiriitoihin sekaantumisesta koituvat vahingot.
Typerän politiikan tehovaikutusta alleviivataan solmimalla NATO:n kanssa isäntämaatukisopimus, jolla Suomi ja sen alue vedetään Nato-joukkojen toiminta-ja operointialustaksi Baltiassa ja Itämeren alueella sekä pohjoisella suunnalla Kuolan-Murmanskin alueella.
Venäjälle viestitellään, että Suomi ei sitoudu enää maiden väliseen hyvän naapuruuden perusteita jäsentävään sopimukseen, jossa on sitouduttu siihen, että kumpikaan osapuoli ei salli aluettaan käytettävän toisiaan vastaan...
Kaikkihan on pääministeri Stubbin mukaan vain sattumaa, kuten laaja NATO:n merisotaharjoitus saaristomerellä, Obaman vierailu Virossa ja Suomen ulkopoliittisen johdon osallistuminen NATO:n Walesin huippukokoukseen juhlistamaan uuden vasallisopimuksen allekirjoittamista...
Ja kansa, jonka syvät rivit kahden kolmasosan voimin vastustavat Nato-jäsenyyttä ja eduskunta on työnnetty kauaskantoisissa linjaratkaisuissa sivuraiteelle... Eikä sekään ole varmasti sattumaa, että koko vasemmisto on "kansallisessa yksituumaisuususkossaan" tuon sivuraiteen takaisessa poliittisessa vatukossa nähtävästi pyydystämässä perhosia sadankomitealais-tannerilaisen haavimiehen johdolla...."
Jyrki Yrttiaho
Lähteet:
Lue myös Valtiomies Antti Pesosen kirjoitus Verkkomediassa:
|
|
 |
2.9.2014, Verkkomedia.org
|
