Sivut

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Israelin vesipolitiikka palestiinalaisalueilla

Israelin ja sen arabinaapureiden välillä on käyty veden vuoksi yhteenottoja aina Israelin perustamisesta lähtien. Yksi osa konfliktia on Israelin vesipolitiikka, josta Gazassa ja Länsirannalla asuvat palestiinalaiset täysin riippuvaisia.
Lähde: Natalia Rogozhina / New Eastern Outlook
Käännöstoimittaja: Ville Kyrönlahti
26.7.2014, Verkkomedia.org

Israelin vesipolitiikka palestiinalaisalueilla
Israelia syytetään paitsi alueiden miehittämisestä, mutta myös hyvin epätasaisesta veden jakamisesta Israelin ja palestiinalaisväestön välillä.  Vuodesta 1967 lähtien palestiinalaisten asuttamien alueiden vesivarat ovat olleet israelilaisviranomaisten hallinnassa, jotka säätelevät ja ohjaavat veden käyttöä (maanalaisia ja -päällisiä lähteitä).
Israelin viranomaiset myöntävät uusien kaivojen poraamisluvat, joiden syvyys saa olla enintään 60 metriä. Lisäksi he jakavat kiintiöitä, pumppaavat ja kuljettavat vettä palestiinalaisalueille.
Vuosien 1967–1990 aikana israelilaisviranomaiset ovat sallineet palestiinalaisten porata vain 23 uutta kaivoa. Vesiongelma oli yksi tärkeimmistä painopistealueista rauhanneuvotteluiden alkaessa Israelin ja palestiinalaisten välillä vuonna 1991.

Palestiinan "vesijärjestelmä"

Länsirantaa ja Gazaa koskevassa väliaikaissopimuksessa vuonna 1995 Israel tunnusti ensimmäistä kertaa palestiinalaisten oikeuden veteen. Vesi- ja viemärijärjestelmien huollon koordinointia varten perustettiin yhteinen vesikomitea. Jotkut asiantuntijat pitävät komitean työtä hyvänä esimerkkinä rajat ylittävästä yhteistyöstä.
Todellisuudessa se on osoitus vallan epätasapainosta, joka näkyy vesiongelman ratkaisussa lähinnä Israelin etujen mukaisesti. Vuoden 1995 sopimus säilytti suhteet vesivaroihin, mutta esti palestiinalaisten pääsyn Jordan-jokeen.
Palestiinan hydrologiyhdistyksen johtaja Abur Rahman uskoo, että ”Oslon sopimus antoi Israelille oikeuden valvoa vesivaroja. Palestiinalaisten roolia resurssien säilyttämisessä on rajoitettu.” Hänen mukaansa Israel on varastanut 82 % palestiinalaisten vedestä.
Maailmanpankin mukaan Israel kuluttaa neljä kertaa enemmän vettä per henkilö kuin Palestiina. Palestiinalaisilla vesiviranomaisilla ei ole oikeutta porata uusia kaivoja tai kehittää uusia vesilähteitä. 
Länsirannan palestiinalaisväestö kuluttaa vettä keskimäärin 66 litraa päivässä henkilöä kohden, mikä vastaa vain 2/3 WHO:n suosittelemasta vähimmäismäärästä. Useimmissa Israelin kaupungeissa vastaava määrä on 3,5 kertaa suurempi. 
Palestiinalaishallinnon alaisesta väestöstä noin joka neljännellä ei ole mahdollisuutta puhtaaseen veteen ja ainoastaan 35% on mahdollisuus nykyaikaisiin saniteettitiloihin. Tämä ei aiheuta ainoastaan kansanterveydellistä vaaraa, vaan jätevedet saattavat saastuttaa myös kaikki käyttövedet.


Vedenpuute koskee myös maataloutta, sillä Israelin asettamat rajoitukset ovat mahdollistaneet kastelun vain 20 % kasteltavissa olevasta maa-alasta. Vuodesta 1967 palestiinalaisten keinokastelema pinta-ala on pudonnut 27 %:sta 4 %:ään, kun Israelissa vastaava ala on 70 %.
Ottaen huomioon, että maatalous on palestiinalaisväestön selkäranka, johtavat Israelin viranomaistoimet pahenevaan köyhyyteen, joka on puolestaan suuri poliittinen riski. Palestiinalaisten riippuvuus vesivaroista ja veden käsittelystä on jatkunut vuoden 1967 miehityksestä lähtien.
Jos nykyistä vesitilannetta Israelissa voi luonnehtia kriisiksi, niin useimmilla palestiinalaisalueilla se on vielä pahempi. Amnesty International on syyttänyt Israelia palestiinalaishallinnon alaisen infrastruktuurin kehittämättä jättämisestä, jonka vuoksi 200 000 ihmistä on jäänyt ilman vettä. 
Tällä hetkellä palestiinalaiset vaativat ehtoa valvoa vesivaroja itsenäisen valtion strategisen suunnitelman mukaisesti. Israelin kannalta vesivarojen valvonnassa on kyse kansallisesta turvallisuudesta. Israel pelkää palestiinalaisten voivan käyttää vettä strategisena aseena, mikäli heille annetaan pääsy rajat ylittäviin vesivaroihin.
Ongelma voidaan ratkaista ainoastaan oikeudenmukaisella vesivarojen jakamisella.


Ville Kyrönlahti
Toimitus @ 26.7.2014 10:24

               
Ote alkuperäisestä uutisesta:
Water Policy Of Israel Regarding Palestine
Since 1948, when the Jewish state was created, there have been constant clashes over water between Israel and its Arab neighbors.
One component of this conflict is the Israeli water policy regarding the Palestinian people, who for their water supply in the Gaza Strip and the West Bank are completely dependent on Israel’s water policy. Tel Aviv is blamed not only for the occupation of the territories, but also for the very uneven distribution of water between the Israeli and Palestinian populations.

Ei kommentteja: