Ukrainan informaatiosota ja aseellisen konfliktin tausta | |||||
 |
Repikööt russofobit vapaasti verkkareitaan, koska nyt puhutaan aiheesta ja taas pintaa syvemmältä. Itä-Ukrainan konflikti on jatkunut kuumana ja tilanne on syytä pitää otsikoissa. Uutisia ja raportteja riittää käsiteltäväksi, jotka osoittavat kiistatta tapahtumien taustat ja totuuden.
Pääkirjoitus: Janus Putkonen, päätoimittaja
20.6.2014, Verkkomedia.org
Jatkoa pääkirjoitukseen: Länsimedian vaikenema koko totuus konfliktista Itä-Ukrainassa
Ukrainan informaatiosota ja aseellisen konfliktin tausta
Tilanne Itä-Ukrainan sotilaallisessa kampanjassa on käynyt yhtä kuumana kuin poliittinenkin vääntö jatkuvien sotatoimien taustalla. Lännen tukemana Kiovan hallinto koittaa vierittää syyllisyyden yhä kaikin keinoin Venäjän niskoille ja tilanne maiden välisellä rajalla on Kiovan käynnistämien sekä yksipuolisten "demarkaatiotoimien" takia nopeasti kiristymässä. Rajan on annettu olla rauhassa, tähän päivään saakka.
Perjantaina Kiovasta lupailtu aselepo Itä-Ukrainaan tulisi yli kaksi viikkoa jatkuneen kiivaan tuhoamistyön jälkeen enemmän kuin tarpeeseen, jotta tilanne ei eskaloidu hallinnasta, mutta Kiovan julistukset ovat osoittaneet lähinnä täydellisen epäluotettavuutensa. Yksipuoleisilla toimilla kun on harvoin kahdensuuntaisia tuloksia.
Venäjä kokee Rostovin alueelle saapuvat pakolaiset kasvavana ongelmana ja poliittiset paineet maan hallinnolle puuttua ukrainanvenäläisten kokemiin kärsimyksiin lisääntyvät pommitusten moukaroidessa Itä-Ukrainaa, varsinkin piiritettyä Slavianskin kaupunkia. Venäjän armeija ilmoittaa olevansa valmis kaikkiin tehtäviin, jotka armeijan ylipäällikkö sille määrää.
On muistettava, että tilanne Venäjän julkisessa sanassa ja yleisessä mielipiteessä konfliktista Itä-Ukrainassa on hyvin erilainen kuin Suomessa, jossa Itä-Ukrainan konfliktista - etnisestä kansanmurhasta - vallitsee lähinnä uutispimento ja hiljaisuus, jota rikkoo aika-ajoin Natoa hymistelevän pullakahviseuran laukomat ylimielisyydet tilanteen vakavuuden vähättelemiseksi tai sen vääristelemiseksi. Mistä ei puhuta, on Oikeisto Sektorin fasistit suorittamassa hyökkäystä Itä-Ukrainan siviiliväestöä vastaan.
Venäläisille välitetään kuitenkin katkeamattomana virtana tietoa ja raportteja, illasta toiseen, niin kattavaa analyysia kuin traagista kirjeenvaihtajien välittämää materiaalia itäukrainalaisten kärsimyksistä, eikä Kiovan toimet ole näyttäytyneet venäläisille millään tapaa positiivisesti. Ajankohtaisissa analyyseissa on pureuduttu lännen valtaliiton syvimpiin rakenteisiin ja Venäjää vastaan Itä-Ukrainassa kohdistettu kriisitilanne nähdään jo lohduttomana historian toisintona - epäsivistyksenä - palkkatappajien suorittamalta operaatiolta, koko vihamielisen lännen toimesta.
Samalla kun karu yleistilanne on venäläisille tiedossa, Moskova on ollut ihmeissään siitä, ettei kasvavaa pakolaisongelmaa huomioida lainkaan kansainvälisissä järjestöissä ja esimerkiksi YK:ssa. Vain salaliiton suuruus on se mikä puhuttaa, eikä se, onko sellainen toteutunut.
Itä-Ukrainan konflikti on Venäjää stressaava, vaikka äänekkäimmät vaatimukset voimatoimista itäukrainalaisten auttamiseksi ovat toistaiseksi pysyneet aisoissa sen kasvaneen luottamuksen ansiosta, jota venäläiset ovat osoittaneet Ukrainan kriisin ajan maan korkeinta poliittista johtoa kohtaan. Venäläisellä kansalla näyttää olevan yhä poikkeuksellisia kykyjä yhdistyä aikojen kovetessa ja Putinin aseman vahvuus on nähty Itä-Ukrainan konfliktissa toistaiseksi suuressa pidättyvyydessä provokaatioiden edessä.
Tämän luottamuksen taustavoimaksi voidaan nähdä laaja ja jatkuva julkinen keskustelu kaikesta mitä Ukrainassa on tapahtunut. Venäläiset tietävät tarkalleen, toisin kuin suomalaiset, kuinka ukrainanvenäläisten teurastus on pelkkää provokaatiota, jotta tilanne saadaan kulkemaan lännen strategisesti toivomilla tavoilla - koko Venäjää vastaan. Jokainen itäukrainalainen vuodataa kuitenkin venäläistä verta.
Tiimalasi kuluu siis väistämättä kohti pohjaa, jossa vaatimuksena on myös kovia ratkaisuja - idän karhun on jossain vaiheessa pakko nostaa tassunsa estääkseen maanmiestensä verilöylyn ja silloin alkaa tapahtumaan - nopeasti, ja paljon. Aika alueellisille poliittisille ja rauhanomaisille ratkaisuille vähenee nyt uhkaavasti.
Uusimmassa raportissaan Itä-Ukrainasta tänään perjantaina RT News kertoo kuinka äiti ja hänen viisivuotias poikansa saivat surmansa Kiovan tykistön keskityksessä kohti Slavianskin kaupunkia. Jokainen näistä äärimmäisistä provokaatioista onkin nyt nauloja niin alueellisen kuin kenties koko Euroopan kattavan rauhantilanteen arkkuun.
Länsimaalaisten olisikin korkea aika herätä todellisuuteen ja ymmärtää myös informaatiosodan vaarallinen - mielenkiinnon turruttava luonne.
On aivan turha kuvitella, että yli kahden viikon ajan päivittäin mm. asuintaloihin osuneet Kiovan joukkojen tykistökeskitykset olisivat vahinkoa tai sattumaa - niillä pyritään provosoimaan Ukrainan rajoilla oleva Venäjän armeija keskeyttämään käynnissä oleva ukrainanvenäläisten kansanmurha. Kuva tänään perjantaina tapahtuneesta tykistöiskusta piiritettyyn Slavianskin kaupunkiin.
Vaikeutuva yleistilanne
Tilannetta ei ole lainkaan helpottanut se, että Kiova on jättänyt miljardien arvoiset kaasulaskut maksamatta, joka aiheutti viime maanantaina kaasuhanojen katkeamisen samalla kun muut vakavat tapahtumat, kuten Gazpromin pääkaasuputken räjäyttäminen heti perään tiistaina sekä Venäjän lähestystöä vastaan suoritetut vahingonteot ja diplomaattinen halventaminen viikonloppuna osoittivat, ettei Kiovan hallinto todella välitä venäläisistä tai heidän intresseistään.
Kun satoja siviilejä kuolee viikoissa ja tuhannet ovat menettäneet jo kotinsa, kysymys nousee pintaan: "Missä on Putin?"
On selvää, ettei vain jalkaväen aseilla varustautunut Donbassin ukrainanvenäläinen aluejoukko kykene ikuisesti pidättelemään Ukrainan armeijan raskailla aseilla varustettua ja kaikkien aselajien yhteishyökkäystä - panssariprikaateja vastaan pitäisi olla asettaa panssariprikaateja tai ainakin tulitukea antavia aselajeja.
Jos aluejoukkojen puolustusrenkaat pettävät ja äärimielisten Oikeisto sektorin kansalliskaartien osastot vyöryisivät Slavianskin kaduille, mikä painajainen siitä seuraisi tänään kellareissaan kyyhöttäville siviileille? Fasistien aluevaltauksista on historiasta kylmääviä muistoja aivan samalta alueelta vain reilut 70 vuotta sitten. Osa kellareisssa elävistä vanhuksista muistanee edelliset hakaristeillä varustautuneet tankit kaupunkiensa kaduilta pelottavan elävästi.
Meidän on siis ymmärrettävä Itä-Ukrainan konflikti erityisesti heidän, omien poikiensa muodostaman puolustusketjun kestämisen puolesta rukoilevien ukrainalaisvanhusten silmin, jotta voimme miettiä totuuden olemusta ja toteuttaa sitä kunnioittavaa suhtautumista tämän päivän tapahtumia kohtaan Itä-Ukrainassa.
Ei siis olekaan mikään ihme, että kymmenet tuhannet pakolaiset ovat paenneet, vaikka vaarallisia reittejä saartorenkaiden lävitse, Venäjälle Rostovin alueelle ja Krimin niemimaalle. Nyt viilletään pintaa syvemmältä kohti totuutta kun toteamme, että Venäjän puna-armeija ja partisaanit olivat silloinkin Donetskin alueen asukkaiden ainoat pelastajat. Kysyn nyt uudestaan, mikä onkaan tänään Putinille langennut vastuu ja millaiseen vastenmieliseen asemaan länsimaat ovat hänet Kiovan junttaa tukevalla politiikalla asettaneet?
Toistaiseksi yhtään puolustusketjua ei ole murtunut kaupunkien ympäriltä, mutta päivittäisen uutisseurannan perusteella voimme olettaa aluejoukkojen toimivan jo kestokykynsä rajoilla Kiovan suurhyökkäyksen jatkuttua pian kolmen viikon ajan. Kuinka kauan Moskova voi luottaa puolustajien taisteluonneen ylivoimaa vastaan?
Ilmeisesti estääkseen pakolaisongelman paisumisen ja mahdollisesti suorittaakseen odotettavissa olleen "false flag" valehyökkäyksen Venäjän rajalla, Kiova on sulkemassa rajan selittäen tekosyyksi sen, että Venäjä olisi varustanut aseellisesti Itä-Ukrainassa taistelevia aluejoukkoja. Mitään todisteita Kiovan ja lännen koville väitöksille ei ole esitetty - tutuksi tulleen tavan mukaan.
Ymmärtäkäämme nyt, että BBC:n levittämät suttuiset satelliittikuvat spekuloiden mahdollisella sotilasjoneuvojen lukumääräisellä vähenemisellä toisaalla ei todista vielä yhtään mitään - siis yhtään mistään. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta Ukrainan kriisissä kun "mistä lie tekaistuja" ilmakuvia esitellään todisteena väitöksille Venäjän asevoimien liikkeistä. Luulisi valehtelun ilmakuvilla loppuvan nolosti jo siihen ensimmäiseen kertaan.
Venäjä pitää Ukrainan käynnistämiä sotilaallisia toimia maiden välisellä rajalla ja Itä-Ukrainan alueella erittäin huolestuttavina ja Putinin johdolla Kremlissä onkin pidetty tänään perjantaina maan turvallisuusneuvoston hätäkokous. Tilannetta on provosoitu sotilaallisesti siis yhä lähemmäs maiden armeijojen välistä sotilaallista konfliktia, joka on Kremlin näkemyksen mukaan taustalla hääräävän USA:n todellinen tavoite Ukrainassa.
Mies, joka on henkilökohtaisesti Itä-Ukrainan konfliktista vastuullinen: "Teurastaja Turchinov", jonka lempinimen hänelle Kiovan juntan "presidenttikaudellaan"olen antanut, ja jonka hän dokumentoidusti on ansainnut konfliktin käynnistäneillä määräyksillään. Tuleeko uudesta presidentistä Petro Poroshenkosta "Peto Poroshenko"? Uusi lempinimi hänellekin on alkanut nopeasti vahvistumaan.
Ongelma - Reaktio - Ratkaisu
Jotta ymmärrämme miksi, lännen toteuttama strategia on ymmärrettävä. Lännen valtaliiton agendapolitiikan ohjaus ja myös sen ymmärtäminen perustuu yksinkertaiseen kolmikanta-oppiin, joilloin ensimmäiseksi on selvitettävä muuttujat.
Ongelma: "Venäjän toimet Ukrainassa" - Reaktio: "NATO-varustelu ja Venäjän vastaiset pakotteet" - Ratkaisu: "Yhdysvallat ja dollari". Tämä strategia on tietenkin suunniteltu päinvastaisssa järjestyksessä: Ensin todetaan haluttu ratkaisu, johon pääsemiseksi mietitään sopiva reaktio, ja jotta tavoittteeseen päästään, luodaan tarvittava ongelma.
Kun strategian toteuttamisen ensimmäinen vaihe - Euromaidan - oli jatkunut muutamia viikkoja viime marraskuusta lähtien, kaikki tarvittavat todisteet olivat jo kasassa siihen, että kykenimme osoittamaanviime joulukuussa, että Ukrainassa oli käynnistetty CIA-käsikirjan mukainen värivallankumous.
Länsimedia vaikeni koko talven kiistattomat todisteet Valkoisen talon ja CIA:n osallisuudesta ns. Kiovan ensimmäisessä "Euromaidan-vaiheessa" - siis ennen helmikuun verilöylyä ja Oikeisto Sektorin johtamaa aseistettua vallankaappausta.
Mikä kuitenkin jo marraskuun Euromaidanissa oli uutta verrattuna aiemmin nähtyihin useisiin CIA-värivallankumouksiin, samaan aikaan mobilisoitiin riveihin Lähi-idän mallin mukaisesti äärimieliset joukkiot, jotka saatiin palkattua, koulutettua ja organisoitua Länsi-Ukrainassa voimistuneista äärioikeistolaisista fasistiryhmittymistä. Euromaidan loi siis demokraattiset lavasteet fasistien vallankaappaukselle.
Uuden Kiovan hallinnon ja äärioikeiston kiinteä yhteistyö Ukrainan kriisissä onkin ollut länsimedialle ja poliitikoille vastenmielinen aihe ja se onkin vaiettu tai sivuutettu. Sittemmin aseistetun äärioikeiston mukanaolo kun paljastaa koko masinoidun provokaatio-asetelman. On huomattava myös, että Krimin saattaminen Venäjän suojiin Sevastopolin laivastotukikohdan perusteella voidaan nähdä vallankaappauksen seurauksena, eikä missään nimessä sen aiheuttajana, vaikka sellaistakin on väitetty.
Oikeisto Sektorin joukoista koottiin siis sotilaallinen keihäänkärki, jonka ensimmäinen tehtävä oli provokaatioidensa ja lopulta verilöylyn kautta suorittaa aseistettuna hallituksen vaihto Kiovassa. Monet ukrainalaiset kokevat uskottavalta pohjalta nyt, että Oikeisto Sektori kaappasi Euromaidanin mielenosoitukset ja valjastivat värivallankumouksen omiin tarkoituksiinsa eli asettivat juntan valtaan presidentti Janukovichin hallituksen tilalle.
Seuraava tehtävä militanteille oli muodostaa runkoyksikkö pian vallankaappauksen jälkeen perustetulle kansalliskaartille, jolle annettiin tehtäväksi suorittaa provokaatiot ja verilöyly Itä-Ukrainassa - lopulta koko Ukrainan armeijan ja samalla kaiken huomion vetämiseksi raja-alueen tapahtumiin. Sisällissota Itä-Ukrainassa vetää tehokkaasti huomion maan vararikosta, poliittisesta umpikujasta ja Maidanin alkuperäisistä tavoitteista.
Oikeisto Sektorin suorittama joukkomurha Odessassa ja "Teurastaja Turchinovin" huhtikuussa käynnistämät "terrorismin vastaiset operaatiot" ovat konkreettisimmat ja verisimmät esimerkit provokaattoreiden aikaansaannoksista Kiovan ulkopuolella.
Ja kolmanneksi, kaikella todennäköisyydellä, odotettavissa olevien false flag -valehyökkäysten keinoin rajakahakoiden käyminen Venäjän armeijan rajajoukkojen kanssa tai lavastaen sellaiset tapahtuneeksi. Tästä kolmannesta ja varmasti vaarallisimmasta askeleesta emme ole nähdäkseni enää kovinkaan kaukana. Tarvitaan vain "poliittisen tilaus" rajaselkkausten pohjaksi, jollainen on tänään muodostumassa Kiovan esittelemän "raja-alueen puskurivyöhykkeen" keinoin.
Uskomaton ajoitus, mutta juuri äsken tulleen tiedon mukaan Venäjän raja-asemaa on ammuttu tänään perjantaina Ukrainan vastaisella rajalla!
Oikeisto Sektorille (kansalliskaartille) mitään neljättä vaihetta tuskin on kannattanut suunnitella, sillä odotettavasti monikaan radikaalista oikeistosiivestä ei selvine hengissä mikäli Venäjä tarttuu syöttiin ja käynnistää eteläisen armeijakunnan sotilaalliset vastatoimet Oikeisto Sektorin provokaattoreita vastaan.
Tämän jälkeen koko Eurooppa saakin sitten jo pidätellä henkeään ja mahdollisesti vuodattaa vertaan USA:n ja EU:n imperialististen pyrkimysten johdosta. Ymmärtäkäämme siis kuinka suuret ovat panokset Itä-Ukrainan konfliktissa.
Kremlin valot. Haluatko kohdata Venäjän sotilaalliset vastatoimet? Tuntuu absurdilta, että vielä nykypäivänäkin tapahtumat voidaan vääristellä niin täydellisesti, että yhä useammat kannattavat asioita, jotka ovat johtamassa kansakunnat sotaan. Suomessa tämä tarkoittaa kannatuksen antamista NATO-jäsenyydelle.
Sotaan dollaria vastaan
Putinin neuvonantaja Sergei Glaziev näkee tilanteen keskiviikkona 18.6. julkaistun Venäjän vastastrategian perusteella varsin kirkkaasti esittäessään "kansainvälisen dollarin vastaisen liittouman" perustamista, jotta Yhdysvalloilta vietäisiin mahdollisuus jatkaa agressioitaan Ukrainassa, Euroopassa ja muuallakin maailmalla. Idän valtaliiton ja sen liittolaisten vastarinta kohdistetaan siis Kremlin sisäpiiriläisen Glazievin mielestä tehokkaimmalla tavalla julistamalla "sodan dollaria vastaan". Tämä tähtääminen ongelman syyhyn seurausten sijasta kuulostaakin vain järkevältä strategialta.
Onkin totta, että Venäjän mahdollisista sotilaallisista vastatoimista Itä-Ukrainan kansanmurhan estämiseksi hyötyisivät ainoastaan pelastettavat itäukrainalaiset (hetkellisesti) ja Yhdysvallat (kauaskantoisesti). Lisäksi Venäjä sitouttaisi tehokkaimmat sotavoimansa vaarallisesti hetkellä, jolloin Lähi-idän leimahtaminen suursotaan on viime viikolla alkaneen Irakin hajauttamisoperaation johdosta jälleen askelta lähempänä toteutumista. Mikään ei varmasti olekaan nyt sattumaa.
Ainoa hillitsevä voima lännen sotakoneelle Syyriaa vastaan on ollut jo kolmen vuoden ajan Damaskoksen liittolaismaa Venäjä ja käytännössä Syyrian Tartusissa sijaitseva Venäjän Välimeren laivaston tukikohta. Putinin vuonna 2011 antama lupaus, ettei "Libya-skenaarion anneta toistua Syyriassa" on toteutunut kunnioitettavalla tavalla, mutta sillä on ollut myös laajakantoiset seuraukset usealla taistelukentällä.
Mikäli Venäjä menisi väliin Ukrainassa, onkin ainoastaan odotettavissa, että länsi suorittaisi lähes välittömästi ja "unilateraalisti" pitkään havittelemansa sotilaallisen intervention Syyriassa sen lisäksi, että länsi saisi vihdoinkin kaipaamaansa "lihaa leivän päälle" Naton sotilaallisille keskityksille Venäjän vastaisille rajoille.
Venäjän sotilaallinen interventio Ukrainassa olisi siis suurvaltapoliittisesti pahin mahdollinen seurauksiltaan ja antaisi dollarille voimistuvan valta-aseman, vaikkakin se olisi jo toivottava ukrainalaisten siviilien ja koko Itä-Ukrainan selviämisen kannalta. Ei ole epäilystäkään, etteikö Kreml tiedä hallitsemattoman sotilaallisen eskalaation riskin olevan nyt olemassa. Uusi Kylmä sota saattaa jäädä hyvin lyhyeksi.
Nähdäkseni poliittinen tilanne YK:n turvallisuusneuvostossa on jo umpikujassa, eikä YK:ssa päästä yksimielisyyteen enää edes yksinkertaisimmistakaan asioista.
Kohteena Venäjä
Mikä on tullut selväksi itselleni jo pitkän aikaa sitten on, että Ukrainan konfliktin todellinen kohde sen sytyttämisestä lähtien on ollut Venäjä. Suomessa Nato-kiihkoileva eliitti ja sitä tukeva korporaationeuvostojen ohjailema valtamedia on repinyt Ukrainan kriisistä kenties ainutlaatuisella tavalla koko maailmassa aivan kaiken irti luodakseen propagandaa Venäjään vastaan.
Mustetta ja lähetysaikaa ei ole säästelty, jotta jo vuosikymmenen ajan tavoiteltu Suomen Nato-jäsenyys toteutuisi ja lännelle luvatut poliittiset järjestelyt maassamme toteutettaisiin kuuliaisesti.
Samalla Suomen kansalaiset ovat kuitenkin yhä enemmän pihalla totuudesta Ukrainassa, enemmän, kuin kenties koko muu maailma yhteensä. Ja samalla kun totuus polttopisteestä Ukrainasta on kadonnut, huima illuusiotila hallitsee kaikessa.
Ja kaikki valheet siksi, jotta Venäjä saataisiin näyttämään ongelmien aiheuttajalta - uhalta, vaaralta eli tarvittavan reaktion kohteelta lännen intressien mukaan.
Suomen kohdalla minua lohduttaa tänään oikeastaan, ja ainoastaan se, että tiedän tuhansien suomalaisten jakavan kanssani totuuden. Vielä päivääkään ei ole mennyt viime helmikuusta lähtien, ettemmekö olisi keränneet Ukrainan tapahtumien tarkkaa dokumentaatioita Verkkomedian tietokantoihin. Se ei voi olla vaikuttamatta.
Moni syyttää Verkkomediaa "yksipuoleisuudesta", mutta miten uutisointimme edes voisi olla vertailevaa ja tasapainoista, mikäli länsimedia vaikenee jatkuvasti todelliset tapahtumat tai antavat niistä vain yksipuolisia sekä väitöksiin - yleensä siis vain vallankaappauksella virkaansa nostettujen henkilöiden yksipuoleisia lausuntoihin - perustuvia raportteja? Mikä on sellaisten väitösten todellisuusarvo?
Iltalehti siis väittää kaikenlaista, hetki hetkeltä...
Alusta alkaen koko lännen poliittinen ja tiedotusvälineiden toiminta Ukrainassa on perustunut todisteettomiin väitöksiin, mielikuvien synnyttämiseen.
Kuten Krimillä, jossa kaikkien esitettyjen ja journalismin etiikkaa pilkanneiden Venäjän vastaisten väitösten jälkeen YLE yksinkertaisesti väärensi Moskovassa järjestetyn presidentillisen kiitostilaisuuden juhlapuheen sisällön ja tulkitsi Putinin muka näin myöntäneen, että Krimillä olisi toteutettu invaasio - Venäjän sotilaallinen operaatio!
Tästä YLE-valheesta syntyi yksi jo lukemattomia kertoja toistettu "virallinen valhe", joka elää ja voi hyvin russofoobikkojen sielunmaisemassa. Enkä edes usko, että tätä "Putin myönsi vallanneensa Krimin" -uutisvalhetta on missään muussa kielessä edes olemassa. koska olen törmännyt tähän ainoastaan suomalaisissa uutisissa. Muualla edelleen puhutaan, ettei todisteita Venäjän osallisuudesta Krimin sotilasoperaatioihin ole koskaan esitetty uskottavalla tavalla.
Tätä mielipiteenohjausta toteutetaan tieteellisellä tarkkuudella ja sille on nimensä: hasbara. Mutta joku toinen sanoisi: pelkkää propagandaa tai tarkoituksen mukaista tiedottamista. Yhtä kaikki, eikä ainakaan totta.
Mitään kiistatonta todistetta Venäjän sotilaallisesta opeeraatiosta Krimillä ei ollut esittää silloin, eikä ole esittää tänäänkään, vaikka suurelle yleisölle väitettiin jopa Venäjän suorittaneen maihinnousun Krimin alueelle, kuten artikkelin kuvituksesta muistamme.
Kuinka sitten "pienistä vihreistä miehistä" tehtiin valtailluusion mukaista todellisuutta? Toistamalla valhe riittävän monta kertaa ja näin Krimin aluejoukot alkoivat pian jo näyttämään venäläisiltä sotilailta. Samalla kun Sevastopolin tukikohta antoi heidän käyttöönsä mm. ajoneuvoja, muonaa ja muuta varustetukea, ukrainalaisista tehtiin venäläisiä. Tätä aluejoukkojen avustamista ei Moskova koskaan kiistänyt, mutta ovatko syyriassa operoivat militantit amerikkalaisia, koska heidät varustetaan Washingtonista? Tai amerikkalaisten nyt varustamat Kiovan joukot Itä-Ukrainassa?
Länsimedialla onkin erittäin ikävä, mutta osuva luonnehdinta: kaksoisstandardit. Siis se mitä länsi tekee toisaalla ei vaikuta siihen miten jokin toinen tuomitaan toisaalla.
Siis täyttä uutisroskaa, aivosaastetta, aamusta iltaan - suomalaiselle yleisölle - muka Venäjän aiheuttamasta Ukrainan kriisistä, vaikka kuten tiedämme, tosiasiassa Krimin aluejoukot muodostettiin loikanneista ukrainalaisista sotilaista ja poliiseista, aivan kuten myöhemmin on tapahtunut myös Donbassin alueella.
Idän ja lännen valtamedioiden välinen kamppailu mielipiteistä voidaan tiivistää kuluneiden kuukausien jälkeen: Dokumentaatiot (itä) vs. Väitökset (länsi).
Kuten tätäkään valheellista väitettä, mitään ei oikaista
Kumpaa sinä siis haluat uskoa, koska länsimedia väittää tänään jo päivittäin Venäjän median dokumentaatioiden olevan valhetta tai propagandaa. Kumpi siis pyrkii näin väitöksellään salaamaan dokumentaatioiden sisältämän tiedon?
Tietenkin voimme halutessamme olla välittämättä totuudesta, välittämättä raportoiduista dokumentaatioista. Niin, Hollywood-illuusioissa kun on varsin mukava elää, ainakin hetken, mutta ongelmaksi tulee, ettemme myöskään irrottauduttaessa todellisuudesta opi yhtään mitään, joka on vastaan elämän tarkoitusta.
Totuutta tarvitsee harvemmin selitellä, tapahtumien esittäminen johdonmukaisesti riittää kyllä totuuden näkemiseen, mutta katsokaa länsimedian eteen juoksutettujen "asiantuntijoiden" määrää, "puhuvia päitä", kuten Yhdysvalloissa heitä kutsutaan ja varsinkin CIA/NATO-UPI:sta, joilla jokaisella on ties millaisia selityksiä esittää siitä mitä Ukrainassa tänään muka tapahtuu.
Selitykset pois: Mistä konflikti Itä-Ukrainassa sai alkunsa?
Jos väittää tietävänsä jonkin olevan valhetta, on varmaan kyettävä kertomaan siitä myös joitain totuuksia?
Tapahtumista Ukrainassa puhutaan lännessä mitä erikoisimmilla selityksillä vaikka tiedämme tarkkaan mistä Itä-Ukrainan itsenäisyysvaatimus puhkesi lopullisesti käyntiin ja miksi lukemattomat entiset Ukrainan viranomaiset loikkasivat perustettujen Itä-Ukrainan aluehallintojen ja aluejoukkojen riveihin.
Ukrainan viranomaiset yhdessä poliitikkojen ja alueen kansalaisten kanssa muodostivat poliittisen koalition, joka toteutti Donetskin ja Luhanskin kansanäänestykset toukokuussa irroittautuakseen perustuslain vastaisesti vallan kaapanneen Kiovan juntan hallinnasta. Eikö tämä poliittinen saavutus, osoitettu yksimielisyys ja demokraattinen prosessi ansaitse länsimaalaisilta kunnioitusta? Vai onko meistä tehty tietämättämme fasisteja?
Kuriositeettina mainittakoon, koska olet nähnyt Suomessa julkista ja asiallista keskustelua itäukrainalaisten poliittisista vaatimuksista, siis tarkoitan, siinä YLE-televisioruudussasi? Vai muistatko kuulleesi vain hajanaisesti sanoja: "terroristit", "separatistit", "kapinalliset"... yms?
Muistakaamme, että useiden loikanneiden viranomais- ja sotilaskohteiden lisäksi Itä-Ukrainassa sijaitsee Euroopan suurin asevarasto, joten mitään aseellisia almuja (Venäjältä) nämä ukrainalaisviranomaiset eivät ole tarvinneet ja tuskin tulevat aikoihin tarvitsemaankaan oman ja sittemmin myös itsenäistyneen kotimaansa puolustamiseksi länsiukrainalaisilta palkkasotilailta.
Lue uutinen, josta konflikti Itä-Ukrainan alueella sai de facto alkunsa:
Yksi riviuutinen paljastaa siis jo kokonaisuudessaan sen mistä koko Ukrainan ja Itä-Ukrainan konflikti lähti liikkeelle. Sittemmin Itä-Ukrainaan eskaloitunut verilöyly sai alkunsa todistetusti lännen tukemien palkkasotilaiden sala-ampumista poliiseista ja mielenosoittajista Maidanin verilöylyssä helmikuun lopussa.
Toisin sanoen, kaikki mitä Ukrainassa tapahtuu, ennen ja verilöylyn jälkeen, kulminoituu tässä kaiken ratkaisevasta tapahtumassa: Maidanin surmanluodeissa.
Länsimediat väittivät kovaan ääneen presidentti Janukovichin hallituksen poliisivoimien avanneen tulen mielenosoittajia vastaan. Siis väittivät, mutta...
Näiden surmanluotien takia, joiden alkuperästä ei Ukrainan parlamentin tutkimuskomiteakaan löytänyt mitään yhteyttä syytettyyn Berkut-poliisiin, Itä-Ukrainan alueet viranomaisineen erosivat Kiovan alaisuudesta. He yksinkertaisesti menettivät luottamuksensa tapahtumiin ja toimijoihin maansa pääkaupungissa, jossa luettiin lakia Ukrainan perustuslain ja myös itsensä vastaisesti.
On aivan sama, että yrittäisimme selittää tai ymmärtää Yhdysvaltojen "sodan terrorismia vastaan" huomioimatta, että 9/11-iskujen syyllinen on uskottavin todistein Yhdysvaltain hallinto liittolaisineen, joka oikein ymmärrettynä kääntää koko terrorismin käsitteestä luodun asetelman "virallisesta valheesta" katsottuna päälaelleen.
Aivan samoin on jätetty käsittelemättä länsimediassa Ukrainan kriisin todellinen false flag -valehyökkäys Maidanilla. Me emme voi löytää totuutta Ukrainan tapahtumista, jos emme katso todellisia tapahtumaketjua ja ymmärrä niitä oikeassa valossa. On myös muistettava, että kysymysten esittäminen ei ole mitään propagandaa.
Presidentiksi nostettu Petro Poroshenko onkin välttänyt todellista Ukrainan poliittista kuumaa perunaa - Maidanin sala-ammuntaa. Aivan kuten Barack Obama on välttänyt keskustelua, joka liittyy 9/11-iskujen totuuteen ja syyllisuuskysymyksiin. Molemmat ovat samasta puusta veistettyä "virallista valhetta" ja valtioterroria, joilla oikeutetaan poliittisia toimenpiteitä lännen valtaliiton johtamana.
On selvää, että mikäli konflikti Ukrainassa ratkaistaisiin, kunnolla ja oikeudenmukaisestii, Kiovassa yli sata ihmistä ampuneet henkilöt ja niille tappomääräyksen antaneet tahot saatettaisiin sekä kansalliseen että kenties myös kansainväliseen oikeustuomioistuimeen. Olkoon surmanluotien takana kuka tahansa.
Vain oikeudenmukaisuuteen ja totuuteen pyrkivien toimenpiteiden voisimme odottaa vakuuttavan Ukrainan hallinnon riveistä loikanneet upseerit, poliisit, poliitikot ja virkamiehet Itä-Ukrainassa. Ja tämä tarkoitaakin sitä, että koko maailma on jälleen virallisten valheiden vankina vaarallisessa konfliktissa, aivan kuten olemme olleet Lähi-idässä - varsinkin Afganistanissa ja Irakissa 9/11-iskujen jälkeen.
Maidanin rikosten syyllisyyskysymysten selvittyä Itä-Ukrainan epäluottamukselta olisi sen kärjistänyt pohja poissa. En uskoisi kuluvan kauaa kun Donetskin ja Luhanskin aluejoukot riisuisivat jo aseensa ja poliittiset neuvottelut käynnistyisivät Ukrainan yhtenäisyyden korjaamiseksi sekä Itä-Ukrainan jälleenrakentamiseksi. Kaikki tällainen tarvitsee luottamuksen, ja sellainen voidaan palauttaa nyt ainoastaan tuomitsemalla Kiovan sala-ampujat ja kaikki vaikuttavalla tavalla Kiovassa valtioterroriin syyllistyneet.
Mutta sanokaa, missä on keskustelu Ukrainan konfliktin todellisista syistä "puhuvien päiden" keskittyessä seurausten tai vieläkin enemmän toisarvoisiin eli todisteettomiin väitöksiin, puhumattakaan vaikkapa EU:n "solidaarisuudesta Ukrainaa kohtaan"? Ja väittää voi aina mitä tahansa... "Kuu on muuten juustoa", jos et sitä vielä tiennyt? Ja tästä päästään taas itse aiheeseen: informaatiosotaan.
Venäjän media: Propagandaa vai tapahtumien dokumentointia?
Kaikesta yllämainitussa on jo käyty Venäjällä laaja julkinen keskustelu. Suurimmat TV-kanat ovat puhuneet jo marraskuusta lähtien aamusta iltaan niin Kiovan tapahtumien CIA-kytköksistä kuin Yhdysvaltojen roolista tapahtumien taustalla kaikkine miljardeine dollareineen. Venäjän media on kertonut kansalaisille myös kaiken tiedetyn sala-ampumisista, Oikeisto Sektorista ja poliittisista vehkeilyistä tilanteen taustalla.
Käsittääkseni yksikään kivi ei ole jäänyt kääntämättä Venäjän massiivisen uutiskeskityksen tykityksessä kuluneina kuukausina, joka onkin aiheuttanut sen, että länsimaalaisten taannuttua vaikenemiseen ja pelkkien väitösten verkkoihin, venäläiset ovat sivistyneet ja viisaastuneet laajasta dokumentaatiosta, joka ei ole paljastanut heille ainoastaan Ukrainan kriisin luonnetta vaan koko nykyisen maailmantilanteen, joka on samalla vaarallisesti Venäjän itsenäisyyden vastainen.
Samalla kun länsimedia on esittänyt suurella metelillä hataraksi jääneitä väitöksiään "Venäjän haamuarmeijoista" Ukrainan rajalla tai "mystisistä vihreistä miehistä" Krimillä - Itar-tass, Interfax, Voice of Russia, RT, RIA Novosti ja monet muut uutislähteet ovat tarttuneet kiivaasti väitöksiin etsien taustan siihen mistä mikäkin länsimedian esittämä väitös on tullut ja kuka sellaista on esittänyt. Lopputulos on ollut Moskovalle tutkivassa journalismissa yhä uudestaan suosiollinen, mutta voimmeko syyttää toimittajia totuudesta?
Venäjän media on toiminut nähdäkseni erilaisten väitösten "debunkkauksissaan" esimerkillisesti, koska vaikka väitös länsimediassa olisi ollut mitä hurjin, härskein ja varmasti venäläisiä kohtaan raivostuttava, näistä on uutisoitu varsin maltillisesti ja asioiden taustat on selvitetty huolellisesti.
Eikä tämä ole mitään perusteetonta "fanitusta" vaan pelkkää kunnioitukseni osoitusta. Minulla ei ole mitään syytä tai tarvetta analysoida infosodan tilannetta kenenkään puolesta tai ketään vastaan. Seuraan tapahtumia aivan kuten muut riippumattomat ihmiset. Kukaan ei siis seiso selkäni takana tai anna minulle mistään "ylhäältä" ohjeita.
Ympärilläni loistaa aamusta iltaan useita eri näyttöjä, jotka koostavat minulle päivästä toiseen tilannekuvan kaikkialta maailmasta. Totuuden pystyy näkemään näiden sähköikkunoiden lävitse. Viimeistään käydessäni Kiovassa henkilökohtaisesti tunsin helpotusta, koska olin käsittänyt todellisen tilanteen Ukrainassa aivan oikein myös etänä, oikeita tietolähteitä seuraamalla.
Totuuden näkeminen vaatii laajapohjaista kerronnan huomioimista ja oikea-aikaista tilanteisiin keskittymistä. Se on kenties työlästä, mutta työ palkitaan mielenrauhalla.
Venäjä on siis tarjonnut lännen valtamedian tarjoilemalle kolikolle aivan vastakkaisen kääntöpuolen - erilaisen näkemyksen - joka on ajan kuluessa vahvistanut uskottavuuttaan samalla kun lännen valtamedian luoma "pro-vallankaappaus-uutisointi" on osoittanut tavoitteellisuuden, todisteettomuuden ja valhellisuuden. Nyt kannattaakin muistaa, että totuus on valjennut arviolta yli 150 miljoonalle ihmiselle.
Nykyinen länsimedian pääviesti onkin ampua koko Venäjän valtava mediatuotanto pelkkänä Kremlin propagandana. Niin, onko heillä tappion jälkeen edes vaihtoehtoa?
Muutoinhan länsimaalaisetkin saattaisivat lukea Venäjän median esittämät dokumentaatiot aina helmikuusta kesäkuuhun saakka ja todeta, että samaan aikaan länsimediasta on ollut lähes mahdotonta löytää tilanneraporttia, joka olisi johdonmukainen, tasapainoinen tai edes totuutta etsivä.
Onkin helpompi ampua sanansaattajat kuin kuunnella niiden epämielyttävät viestit, mutta samalla länsimedia tekee kansalaisiaan vastaan journalistisen rikoksen. Odottaisin, että tälläkin aallolla tulee olemaan vielä vasta-aaltonsa.
Vaikenemisen propaganda on ollut lännen voimakkain ase totuutta vastaan. Kuten mm. Maidanin sala-ampumisten todistemateriaalit vaiettiin, Venäjän sotilaallinen olemattomuus Ukrainassa tai sen rajoilla vaiettiin, myös yli kaksi viikkoa jatkunut Kiovan joukkojen suurhyökkäys Itä-Ukrainassa kaikilla aselajeillaan on vaiettu. Kun ei uutisoida, hallitaankin ainoastaan mielikuvilla, mutta kuten tiedämme, näillä mielikuvituksilla ei välttämättä ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa.
"Kill your TV!"
Kysytäänpä vaikka, että missä ovat viipyneet Suomen valtamedian uutisraportit jo kuukausia Itä-Ukrainassa operoineista lännen sotilasneuvonantajista, aseistuksesta, rahoituksesta ja palkkasotilaista? Jos konfliktille oleelliset vaikuttajat yksinkertaisesti vaietaan, kuinka voisimme edes kuvitella kuulevamme länsimediasta mitään, joka edustaisi vilpittömästi totuutta?
Näin ollen, mikäli suomalaiset haluavat tietää mistä Ukrainan konfliktissa ja vaaratilanteessa jokaisen meidän elämässä on kysymys, vastauksen etsiminen pitää aloittaa ensimmäisestä ja tärkeimmästä toimenpiteestä: sammuta se televisio.
Tätä onkin agressiivisesti Venäjää ja sen mediaa parjaavien sekä valtailluusion hyväksyneiden vaikea niellä. Televisio kun mielletään perheenjäseneksi ja sen kanssa on opittu erilaisia elämäntapoja. Ja ne tavat luovat ihmisille turvalllisuuden tunnetta, olkoon kuinka haitavaikutuksellisia tahansa. Ja tuon pahan tavan - valheen vartioimisen - tarve syntyy pelon tunteesta, että kaikki se mihin tutun ja turvallisen perheenjäsenen sanassa on uskonut, paljastuisi siksi mitä se onkin: valheeksi.
Juuri siitä onkin informaatiosodassa kysymys.
Venäjän presidentin taloudellisen neuvonantajan kehottaessa maailmaa ryhtymään "dollarin vastaiseen sotaan", minä kehotan ensimmäisenä vastarinnan toimenpiteenä jokaista luopumaan tarpeettomasta, vaarallisesta ja hyödyttömästä perheenjäsenestä - televisiostasi.
Televisio turruttaa mielesi monenlaisella aivosaasteella, joten luovu siitä kokonaan ja korostan, että vapaa netti riittää meille, emmekä tarvitse korporaatioiden hallintoneuvostoja valitsemaan eliittejä hyödyttäviä uutisagendoja puolestamme. Siispä, dollarista ja amerikkalaisista kulutustuotteista luopuessamme, sanokaaamme hyvästit myös kaiken kokemamme aivopesun aiheuttaneelle Hollywood-roskalle.
Puolestani kehotan julistamaan "sodan lännen valtamedian uutisviihdettä vastaan".
Ja hyvää juhannusta...
Lopuksi totean - hyvää juhannusta toivottaessani ja pyytäessäni samalla anteeksi pitkäksi venynyttä esitelmää - kiitos, että jaksoit lukea loppuun saakka. En tiedä kerroinko vieläkään tarpeeksi kaikesta mitä syvältä mielestäni tunsin tarpeelliseksi kertoa, mutta toivottavasti se riittäisi edes yhteen heräilevään suomalaismieleen.
Tiedän, että tämänkin uutisen kommentteihin on odotettavissa liuta pelokasta sadattelua minua ja Verkkomediaa vastaan - "Venäjän propagandana" - vaikka arkistoimamme dokumentaatio tapahtumista Ukrainassa on todellisuudessa vain kasvotonta tietoa, joka opettaa meitä siitä millaisessa illuusiossa ja valheessa valtamedian parissa kansat joutuvat elämään.
Ja juuri siksi he pelkäävätkin, koska me uutisoimme sen mistä valtamediat vaikenevat, eikä meitä sido lähdekuuliaisuus Reuters/AP/STT/YLE-tuuttaukselle. Monia pelottaa rohkeus uhmata illuusioita. Rohkeutemme haastaa lännen pankkiirivalta. Totutun rikkominen on ennenkin johtanut myös kansan keskuudessa noitavainoihin. Niiden lietsominen ja kaikki toistemme syyllistäminen onkin vain eliitin intressien palvelemista.
Asioiden ja tapahtumien ymmärtäminen vaatii kattavan totuuden etsinnän ensin sisältämme, vasta sitten ulkopuoleltamme, kuunnellen ja katsellen maailmaa kaikilta tiedonsaannin eri laidoilta. Kulkeminen kohti "valoa" ja näkeminen vaatii siis heräämistä - "koska ensin tulee tieto, sitten vasta toiminta". Ja niinhän se on, että näin pitkälle sadattelijamme eivät tätä artikkelia edes uskaltaneet lukea.
Janus Putkonen
janus.putkonen@verkkomedia.org
Suorat Verkkomedian ulkopuoliset lähteet artikkelissa:
Lue myös:
| ||||
torstai 21. elokuuta 2014
FIMKrypto - Suomalainen rahauudistus lähtee ruohonjuuritason kryptovaluutasta | |
 |
Lue tämä uutisointi mikäli haluat arvokasta ennakkotietoa nyt käynnistyneestä uudesta kotimaisesta kryptovaluutasta - FIMKryptosta. Huom! FIMKrypton alkujakelu on käynnistynyt ja päättyy 28.6.2014 klo 03:00 Suomen aikaa.
Pääkirjoitus, vieraskynässä: Svante Lehtinen - FIMKrypto
26.6.2014, Verkkomedia.org
Suomalainen rahauudistus lähtee ruohonjuuritason kryptovaluutasta
Kyllä, me suomalaiset haluamme jälleen oman rahan, jolla voidaan suoraan arvottaa hyödykkeitä ja palveluja ilman keskuspankkien ja -liikkeiden kavalaa määräysvaltaa. Me emme halua euroa, jonka täydellisen intressiristiriitaiset liikkeet palvelevat kansainvälisen pääoman etuja tai konkurssikypsien kansallisvaltioiden korruptoitoituneita byrokraatteja.
Me haluamme keskittämättömän, suoraviivaisen rahan, jota ei voi väärentää lyömällä nollia lisää EU:n liittovaltiobudjettiin Baselin BIS-tornien hämärissä kolkissa. Me haluamme markan takaisin, tällä kertaa ilman liikepankkien kontrollia.
Mutta me emme tarvitse oman kansallisvaluutan jälleensyntymiseen liikepankkeja. Evoluutio on vienyt meidän ihmiskuntana ja kansana pisteeseen, jossa yksilöt ja yhteisöt voivat luoda asioita joista ei osattu uneksiakaan vielä kymmenen vuotta sitten.
Kuka tahansa kynnelle kykenevä pystyy nykyään luomaan oman vertaisvaluutan. Ja on niitä tehtykin. Kryptovaluuttahakemisto http://com-http.us/ listaa tätä kirjoitettaessa 568 P2P (vertais-) ja kryptovaluuttaa.
Kyseessä ei ole nappikauppa. Bitcoin on ylivoimainen johtaja yli 5 miljardin euron markkina-arvollaan. Vähemmän levinneiden kilpailijoiden yhteenlaskettu arvo heilahtelee puolen miljardin euron akselilta ajoittain kauaskin, muutaman päähaastajan varatessa tästä summasta noin puolet.
Valitettavasti alunperin jalot tarkoitusperät sisältävä vallankumouksellinen teknologia on ajautunut siihen, että suurin osa uusista valuutoista on onnettomia klooneja, joiden tarkoitus on käyttää buumi hyväksi toimien pyramidiskeeman tavoin luojiansa rikastuttaen.
Pieni osa on kuitenkin konseptuaalisesti, osa teknisesti paljon parempia kuin Bitcoin. Bitcoin ei ole yleistynyt sen takia että se olisi paras kryptovaluutta, vaan siksi että se oli ensimmäinen pitkän etumatkan turvin.
Paikallisvaluutta ei välttämättä ole kryptovaluutta. Vertais- eli kryptovaluutta on kuitenkin nykyaikaa ja tarjoaa futuristisen utooppisia etuja ja ominaisuuksia, joita kannattaa ehdottomasti hyödyntää uutta valuuttaa suunniteltaessa.
Ratkaisevin näistä eduista on Bitcoinin huippuinnovaatio, rahansiirtojen keskittämättömyys eli hajautus. Keskittämättömyyden ydin on perustavanlaatuisessa motivaattorissa, taloudellisessa kannustimessa. Maksuliikenteen ylläpitoon osallistuvat, jokaisen netinkäyttäjän saatavissa olevat omat solmukoneet saavat automaattisia louhintapalkkioita, minkä takia ne välittävät maksuja, minkä takia maksuliikenne pysyy hajautettuna.
Vertaisvaluutoilla ei yksinkertaisesti ole keskushallintoa, joka voisi kontrolloida rahan määrää, siirtoja, tai yleensäkään juuri mitään aspektia valuutasta.
Tämän uraauurtavan konseptin epidemiseksi yltynyt leviämistahti mahdollistaa tosiasiallisesti uuden sukupolven rahan, oli järjestelmä lopulta Bitcoin, joku sen haastaja, tai vaikka miljoonia eri minivaluuttoja joiden arvo täsmäytetään hajautettujen solmujen kautta toisiinsa reaaliaikaisesti. On kiintoisa visio, että jokaisella perheellä tai yksilöllä olisi loppujen lopuksi oma valuuttansa.
Algoritmeilla ja asetuksilla voidaan säätää kryptovaluutan ominaisuuksia (luontinopeutta, yksiköiden määrää, transaktioviivettä jne.) Elämme systeemisen murroksen pioneerivaihetta ja on vielä epävarmaa, mitkä asetukset ovat massaevolutiivisesti pätevimpiä ja teknisesti kehityskelposimpia. Toiset ovat tähän mennessä toimineet paremmin kuin toiset.
Jos kryptovaluutalla on vakaa palveluresepti, pätevä suunnitelma ja luotettava hallinnoijataho, teknisten ominaisuuksien ratkaisevaksi luultu merkitys pienenee - kuten on käynyt Bitcoinille ja parille pienemmälle vertaisvaluutalle. Tällöin kryptovaluutta nousee eri tasolle pois älyttömien keinottelupelien maailmasta ja sille tarjoutuu mahdollisuus edetä todelliseksi, riippumattomaksi ja reiluksi maksuvälineeksi.
Yksi merkittävä uusi haastaja on FIMKRYPTO eli FIMK (http://fimk.fi)
Ei ole sattumaa, että samaa lyhennettä käytettiin vanhasta Suomenn Markasta, Finnish Mark. FIMKrypto on suomalainen, kansainväliseen käyttöön suunnattu uuden ajan vertaisvaluutta ja kryptoalusta.
FIMKrypton ohjelmistokoodi perustuu Bitcoinin idealle rakentuneeseen suosittuun NXT-järjestelmään, josta voittoa tavoittelematon yhdistys Krypto Fin ry. on kehittänyt ilmaisen, suomalaisille lokalisoidun avoimen lähdekoodin muunnelman.
FIMKrypto-alusta sisältää muiden uuden sukupolven vertaisvaluuttojen lailla useita hyödyllisiä toiminnallisuuksia, joista maksujen tekeminen henkilöltä toiselle suoraan vertaisverkon kautta ilman välikäsiä on tunnetuin.
Helppokäyttöinen FIMKrypto-ohjelmisto mahdollistaa esim. vahvasti salattujen yksityisviestien lähettämisen muille käyttäjille - kuten sähköposti, mutta turvallisemmin.
Jokainen päällä oleva FIMKrypto-lompakko lisäksi osallistuu automaattisesti vertaisverkon toiminnan vahventamiseen ja on oikeutettu keskimäärin 30 sekunnin välein arvottavaan lohkopalkkioon.
FIMKrypto-yksiköiden kokonaismäärä on rajoitettu yhteen miljardiin. Tästä määrästä kolmasosa jaetaan alkujakelussa 1.7.2014, kolmasosa jaetaan lohkopalkkioina n. neljän vuoden ajan, ja kolmasosa kuukausittaisena perustulona Suomen kansalaisille syksystä 2014 alkaen niin pitkälle kuin varoja riittää.
Kryptoalusta mahdollistaa sekä keskittämättömän, että teoreettisessa ääritapauksessa paikallisen arvonsiirtojärjestelmän. Jos mennään fantasioinnissa niin pitkälle että toimiva tietojenkäsittelykapasiteetti olisi harvinaista (esim. auringonpurkauksen ja sähkömagneettisen myrskyn seurauksena), emme tarvitse kuin yhden myrskystä selvinneen käyttäjäkoneen jotta rahajärjestelmän olemassaolo jatkuu.
Kaikissa käyttäjäkoneissa säilytetään oletusarvoisesti koko järjestelmän valtava transaktiohistoria.
Edellä mainitussa skenaariossa, jossa vain yhdessä kylässä koko Pohjolassa olisi yksi kone jäljellä, kryptovaluutan mahtavat edut olisivat kuitenkin haihtuneet ja kyseessä olisi pelkkä perinteisen keskushallitun rahan tapainen arvonsiirtojärjestelmä - kunnes muut koneet jälleen verkottuvat järjestelmään.
Kryptovaluuttojen tärkeimmät erot verrattuna perinteiseen kaupallisen tahon operoimaan nettirahajärjestelmään (mm. Paypal, Moneybookers, SEPA-maksut) ovat:
Vaikka virallinen rahanluontioikeus on EKP:llä, paikallisten arvopolettien käyttöä ei rajoiteta mitenkään. Miksi? Koska arvonluonnin ja arvonsiirron rajoittaminen on inherentisti mahdotonta.
Eurojen siirron järjestäminen sähköisellä maksujärjestelmällä vaatii lisenssejä ja kaikenlaista potaskaa. Minkä tahansa muun kuin virallisen valuutan siirtomahdollisuuden tarjoaminen sen sijaan ei kohtuullisessa mittakaavassa vaadi yhtään mitään krumeluureja.
Bitcoinia, FIMKryptoa, muita virtuaalivaluuttoja, keltaisia virtuaalikumiankkoja (TM) tai muita hyödykkeitä saamme toistaiseksi siirrellä mielin määrin toisillemme ilman lisenssejä ja lainsäädännön aiheuttamia ylivoimaisia hidasteita.
Käyttäkäämme tämä etu hyödyksemme. Uuden rahan ei tarvitse olla virallista rahaa ollakseen oikeaa rahaa.
FIMKrypton alkujakelu on käynnissä ja päättyy 28.6.2014 klo 03:00 Suomen aikaa.
Lisätietoa: http://fimk.fi/allocation.htm
Ystävällisin terveisin,
Svante Lehtinen, toiminnanjohtaja
Krypto Fin ry - http://fimk.fi
Janus Putkonen @ 26.6.2014 21:12
|
Yhdysvallat jälleen Ukrainan sotatoimien taustalla - voiko neljäs kerta olla sattumaa? | |||||
 |
Maanantaina vain tunteja ennen Ukrainan presidentin julistettua jälleen sotatoimet käyntiin Itä-Ukrainassa, Valkoinen talo ilmoitti tukevansa sotatoimia ja USA:n Euroopan komentaja vaati NATO:n sotilaallisia keskityksiä ''vastaamaan Venäjän luomaan uhkaan'' - myös Ukrainassa.
Pääkirjoitus: Janus Putkonen, päätoimittaja
2.7.2014, Verkkomedia.org Päivitys 2.7. klo 21:43Lue myös pääkirjoituksessa esitettyjä epäilyksiä voimakkaasti vahvistava uutinen (2.7.2014):
Yhdysvallat taas Ukrainan sotatoimien taustalla
Yhdysvaltojen hallinnon ja Valkoisen talon kädenjälki näkyy jälleen kerran vahvana Ukrainan sotilaallisen konfliktin eskaloitumisen taustalla. Kyseessä onkin jo neljäs kerta vain kuukausien aikana kun Valkoinen talo on ottanut Kiovan hallinnon väkivaltaisia ratkaisuja tukevan tai niitä suoranaisesti käyntiin määränneen roolin.
Tiedotusvälineille tarjoillaan kuvaa sotaa kiihkoavasta Ukrainan kansasta, joka vaati sunnuntaina poikkeustilaa Itä-Ukrainaan Maidanin mielenosoituksessa ja tiistaina puolueet toistivat vaatimuksenUkrainan parlamentissa. Tämä antaisi Kiovan sotavoimille rajattomat voimankäyttöoikeudet siviilikohteita vastaan ilman pelkoa oikeudellisista seuraamuksista. Venäjä onkin jo esittänyt Ukrainan aikeista erityisen huolestuneisuutensa.
Ukrainan mediat ovat maata hallitsevien oligarkkien omistuksessa ja varmasti jatkuvalla masinoinnilla sotakiihkoa on saatu aikaan ukrainalaisten keskuuteen. Mutta voimmeko syyttää heitä siitä? Aivan samaa sotakiihkoa lietsottu niin itäukrainalaisia kuin venäläisiäkin vastaan lännen korporaatioiden välityksellä. Sodan ensimmäinen uhri on totuus, mutta sotasyyllisyyksiä ei paraskaan propaganda poista.
Yhdysvaltojen osuus helmikuun vallankaappauksen masinoinnissa on tärkeä lukunsa ja tapahtumat, jotka liittävät dokumentoidusti Yhdysvaltojen hallinnon suoraan Ukrainan nykytilanteeseen - tapahtumiin ennen sotilaallisen Itä-Ukrainan konfliktin käynnistämistä - ovat oleellinen osa kokonaisuutta, jotka tulee jokaisen ymmärtää käsiteltävän aiheen pohjaksi. Ilman menneisyyttä ei ole nykyisyyttä.
Lue myös: "false flag Ukraine" - mitä sinun ei haluttu tietävän helmikuun tapahtumista Ukrainassa? (VM 14.3.2014)
Itä-Ukrainan sotilaallisessa konfliktissa kuluneen 2,5 kuukauden aikana, siis Kiovassa maaliskuiun alussa Oikeisto Sektorin militanteista pikakoulutetun kansalliskaartin, sekä kirjavasta palkkasotilasta - niin ukrainalaisista kuin ulkomaalaisista -muodostetun eri aselajien osaston Itä-Ukrainan hyökkäyksen vaiheissa on ollut neljä poliittisesti merkittävää käännekohtaa.
Dokumentoitu Itä-Ukrainan aseellisen konfliktin time-line:
1. Itä-Ukrainan sotilaallisten "erikoisoperaatioiden" käynnistäminen presidentti Turchinovinmääräyksellä 13.4.
2. Sotatoimien keskeyttäminen ja niiden käynnistäminen uudelleen pääsiäisenä 23.4.
3. Kaikkien aselajien suurhyökkäyksen käynnistäminen 2.6.
4. Reilun viikon mittainen "tulitauko" ja sotilasoperaatioiden jatkaminen presidenttiPoroshenkon määräyksellä 30.6.
Lue myös:
USA jälleen kerran - voiko neljäs kerta olla sattumaa?
Kun Kiovassa vallan helmikuussa kaapannut hallinto määräsi ensimmäisen kerran tatuttamaan Itä-Ukrainassa puhjenneet mielenosoitukset asevoimillaan huhtikuun puolivälissä, silloisen presidentiksi nimetyn Olexander Turchinovin johtamissa Ukrainan kansallisen turvallisuusneuvoston kokouksissa oli mukana CIA:n komentaja John Brennan. Hänen läsnäolonsa herättikin voimakkaita reaktioita Venäjän johdossa.
Kun vakavasti epäonnistuneet sotilasoperaatiot keskeytettiin paria viikkoa myöhemmin pääsiäisen alla,ne määrättiin uudestaan käyntiin heti pääsiäisen jälkeen samana päivänä kun Kiovassa korkeimman johdon kokouksissa istui USA:n varapresidentti Joe Biden, joka takasikin Yhdysvaltojen varauksettoman tuen Kiovan sotatoimille Itä-Ukrainassa. Vain muutama päivä hänen vierailunsa jälkeen Bidenin poikaHunter Biden nimitettiin juuri sen öljy-yhtiön hallitukseen, jolla on oikeudet Itä-Ukrainan luonnonvaroihin.
Ukrainassa järjestettyjen presidentinvaalien jälkeen 2.6. Kiovan joukkojen hyökkäyksiä tukemaan määrättiin kaikki aselajit, ja niin käynnistyi todellinen suurhyökkäys itsenäistyneiden Donetskin ja Luhanskin alueilla länsimedian kattavan uutispimennon takana. Kun mm. Ukrainan armeijan ilmavoimat ja raketinheittimet liittyivät siviilikohteiden pommittamiseen, Kiovassa vieraili Yhdysvaltain korkeimman johdon delegaatio, jota johti USA:n varapuolustusministeri Derek Chollet. Yhdysvallat ilmoitti jälleen lisäävänsä sotilaallista tukeaan Kiovalle.
Lisähuomiona todettakoon, että juuri ennen Kiovan joukkojen suurhyökkäyksen alkamista tasan kuukausi sitten USA lisäsi taloudellista ja materiaalista tukeaan Ukrainan sotatoimille. Operaatioissa mukana oleville sotilaille myönnettiin toukokuun lopussa "motivaationsa parantamiseksi" 16-kertainen palkankorotus. Vain muutamaa päivää myöhemmin alkoikin sitten todistamamme kaikkien aselajien suurhyökkäys.
Kun Ukrainan presidentti Petro Poroshenko julisti sotatoimet 30.6. jatkumaan jälleen täydellä voimallaan, vain tunteja ennen hänen ilmoitusta Valkoinen talo sanoi tukevansa Poroshenkoa mikäli hän päättää lopettaa tulitauon. Samoin USA:n Euroopan joukkojen komentaja kenraali Philip Breedlovevaati samaan aikaan, siis vain tunteja ennen hyökkäysten jatkamista, lännen sotilasliittoa käynnistämään sotilaalliset keskityksensä tukeakseen Ukrainaa "Venäjää vastaan". Myös Valkoinen talo perusteli tukeaan Ukrainan sotatoimille väitöksillään "Venäjän osallisuudesta".
Meidän onkin nyt kysyttävä, voisiko jo neljästi, aina konfliktin poliittisessa käännekohdassa vain parin kuukauden aikana, olla enää sattumaa? Vai alkaako todisteaineisto Ukrainan tapahtumista olla niin kiistatonta, että voimme sanoa jo turvallisin mielin, että Yhdysvallat on Ukrainassa sotaa käyvä osapuoli?
Kun kysymme miksi sota itäukrainalaista venäjänkielistä kansanosaa vastaan, kaikki dokumentointi viittaisi siihen tosiasiaan, että sotaa Itä-Ukrainassa käydään, jotta Venäjä sadaan käyttämään sotilasvoimaansa naapurimaassaan. Kyse on siis valtavasta sotilaallisesta provokaatiosta, jolla koko Eurooppa halutaan suistaa sodan kynnykselle, ja kenties sen ylikin. Siihen viittaavat Washingtonista kuullut korkeimman tason lausunnotkin - jälleen kerran.
Tiistaina 1.7. Kiovan tykistö käänsi piippunsa Kramatorskin asuinalueille:
USA vaatii NATO-voimia "Ukrainan tueksi Venäjää vastaan"
Yhdysvaltain Euroopan NATO-komentaja Philp M. Breedloven haastattelu vain tunteja ennen Ukrainan uusinta hyökkäysjulistusta ei jätäkään meille mitään epäselvyyttä siihen mihin Washington Itä-Ukrainan konfliktilla tähtää ja millä perusteilla. Breedloven mukaan Yhdysvallat tulee lähettämään joukkojaan "auttaakseen vastaamaan Venäjän agressioon Ukrainassa".
McClatchy uutisoi Breedloven haastettelun, jossa hän sanoi, että "On erittäin merkittävä aika Euroopassa, ehkä eniten sitten Kylmän sodan jälkeen, erityisesti, koska Venäjä on aiheuttanut viimeisimmät muutokset".
"Tässä operaatiossa me tulemme jatkamaan sen pysyvän sitoumuksemme määrää kollektiivisessa NATO:n turvallisuudessa ja pyhittäytymisellemme taataksemme rauhan ja vakauden alueella, erityisesti Venäjän Ukrainan intervention valossa", neljän tähden amerikkalaiskenraali sanoi.
Breedlove väittää, että Venäjä olisi toimittanut "separatisteille" ilmatorjuntaa, panssareita, miehistönkuljetusvaunuja ja muuta raskasta aseistusta. Hänen mukaansa on erittäin todennäköistä, että Venäjän toimittamaa ilmatorjuntaa olisi käytetty Ukrainan suuren kuljetuskoneen alasampumisessa kesäkuun 14. päivä.
"Venäjän ei-tavanomaiset joukot ovat erittäin aktiivisia Itä-Ukrainassa", hän väitti. "Venäjän tukemat joukot ovat aktiivisia Itä-Ukrainassa ja Venäjä rahoittaa voimakkaasti Itä-Ukrainan tapahtumia", hän lisäsi. Breedlove ei esittänyt mitään todisteita kovien väitöstensä tueksi.
Valkoinen talo on täysin samoilla linjoilla. Vain tunteja ennen Poroshenkon julistusta maanantaina tiedottaja Jen Psaki sanoi toimittajille, että Washington tukee Poroshenkoa mikäli hän käynnistää sotatoimet uudestaan Itä-Ukrainassa.
"Vaatii kaksi saadakseen tulitauon, ja sieltä tulee edelleen raportteja taistelijoista, jotka ylittävät rajan Venäjältä ja Venäjän tukemista separatisteista, jotka hyökkäilevät Ukrainan hallinnon asemiin. Siellä on edelleen joukkoja rajalla. Siellä on edelleen aseistettuja militantteja Ukrainassa, jotka luovat uhan Ukrainan kansalle", Psaki sanoi esittämättä mitään todisteita väitteiden tueksi.
Lännen väitökset vailla tukevaa dokumentointia
Koko Ukrainan kriisin ajan olemme saaneet kuulla päivästä toiseen länsimediasta ja lännen poliitikkojen puheista Venäjän-vastaisia väitöksiä. Siis pelkkiä vihaa lietsovia sanoja. Ainakin minua on kiinnostanut totuuden nimessä myös perusteet näille väitöksille. Mutta tauotta jatkuneen ja päivittäisen tilanneuutisoinnin jälkeen lännen esittämä väite "Venäjän masinoimasta sisällissodasta Itä-Ukrainassa" ei ole millään tapaa uskottava. Väite on silkkaa valhetta. Piste.
Väittää voi toki aina mitä tahansa, mutta mitään kunnollista ja pitävää ei ole esittää - ei paljastuksia, ei dokumentaatiota, ei materiaalia - joka pätisi vaikkapa oikeudessa tai joka minun olisi tapahtumissa puhuessani toistuvasti myönnettävä. Kuten sanottua, jos lännellä olisi todisteita väitöstensä tueksi, tämä aineisto varmasti tuotaisiin esiin jokaisessa länsimedian Venäjän-vastaisessa Ukraina-uutisoinnissa.
Näin ollen, vaikka koko hulluudessaan, Ukrainan vaarallinen sisällissota, Venäjän vastainen provokaatio Itä-Ukrainassa, jatkuu ainoastaan illuusion voimalla ja vain heikkojen sanojen varassa, joka voikin onnistua ainoastaan lännen uutismedioiden tarjoaman poliittisen yhteistyön tuella. Propagandan määrää on monen auktoriteetti-uskovaisen kansalaisen vaikea uskoa todeksi. Kaikki Ukrainasta länsimaalaisille kerrottu on ollut, ja todennäköisesti tulee olemaan, pelkkää valhetta.
Jos lännen uutistoimistot alkaisivat kertomaan siitä mitä Itä-Ukrainan konfliktista tiedetään, ei mitä väitetään, kuulisimme dokumentaatioita mm. panssarivoimien hyökkäyksistä kaupunkeihin, länsimaisista palkkasotilaista ja yksityisarmeijoista, joukkojen aseellisesta ja taloudellisesta varustamisesta lännen toimesta, kiellettyjen aseiden ja asejärjestelmien käyttämisestä, jatkuvista äärioikeisto-militanttien sotarikoksista, siviilien ilmapommittamisesta... - Kiovan ja lännen toimesta. Mutta näitäkään uutisia sinun ei ole haluttu tietävän, ja sitä kutsutaan vaikenemisen propagandaksi.
Fakta: Illuusiot sortuisivat jo vuorokaudessa ja koko Naton itälaajentumis-operaatiolta olisi pohja poissa jos asioista alettaisiin keskustelemaan länsimediassa niiden oikeilla nimillä - väitösten sijasta dokumentaatioiden pohjalta. Kuvassa Amerikkalaiset Hummer-sotilasajoneuvot kuljettavat Kiovan palkkasotilaita hyökkäykseen Itä-Ukrainassa. Ainakin kaksi hummereista on tuhottu.
En ole kateellinen enkä katkera, koska valheen luomassa epätietoisuudessa on varmasti hirveä elää ja olenkin monesti miettinyt, mihin on kadonnut suomalaisten tomittajien ja toimitusten esimiesten etiikkka ja moraali? Sitä ihmettelen joka päivä uutiskoosteita laatiessani.
Vaikka Verkkomediaa usein parjataan uutisoinnistaan: "puhtaalla omalla tunnolla kestää mitä vain". Ymmärrän, että kaikista korporaatiomedioista toistettua valhetta on vaikea ymmärtää pelkäksi propagandaksi, mutta juuri sitä tarjoillaan kun tyydytään vain tiedottamaan intressipiirien esittämiä väitöksiä. Totuus vaatii kysymyksiä.
Todisteettomat väitökset ovat olleet tuskallisia erityisesti Yhdysvalloille, jonka ulkoministeri John Kerryvaati vain paria päivää ennen Petro Poroshenkon virkaanastujaisia 6.6. häntä toimittamaan lännelle todisteita Venäjän osallisuudesta Itä-Ukrainan konfliktissa. Ilmeisesti Washington on luottanut, että "kyllä se Moskova tekee kuten hekin tekevät" ja olisi vain ajan kysymys milloin siitä saadaan todisteet.
Kuitenkaan, tähän päivään mennessä todisteita Venäjän osallisuudesta konfliktiin ei ole esitetty, vaikka niitä on vaadittu.
Sen minkä Jen Psaki Valkoisessa talossa jätti maanantaina kylmästi mainitsematta on, että samana päivänä Venäjän presidentti Vladimir Putin ilmoitti Venäjän valmiuden päästää Ety-järjestön ja Ukrainan tarkkailijat raja-asemilleen toteamaan, ettei Venäjä salli laittomia rajanylityksiä alueeltaan. Mutta nämäkin konkreettiset tarjoukset luottamuksen rakentamiseksi sivuutettiin lännessä. Miksi edes lähdemme olettamuksesta että Moskovalla olisi mitään osuutta tapahtumiin Itä-Ukrainan konfliktissa? Vain koska meille on väitetty niin.
Kremlin tiedottaja Dmitry Peshkov muistuttikin tiistaina, ettei Venäjä ole osapuoli Itä-Ukrainan konfliktissa, joten Venäjän vaikutuskykyä aluejoukkojen toimintaan ei pidä lähteä liioittelemaan. "Venäjä ei ole osapuoli vastakkainasettelussa, kyse on Ukrainan sisäisestä konfliktista. Moskova ei voi sanoa aluejoukoille mitä heidän tulisi tehdä ja miten. Se voi vedota aluejoukkoihin ja käyttää olemassa olevaa vaikutuskykyään", Peshkov sanoi.
Ukrainan entinen presidentti Turchinov onkin vastikään myöntänyt, että Ukrainan tiedustelupalvelun viranomaisten antamat tiedot helmikuun vallankaappauksen jälkeen Venäjän toimista Ukrainassa ovat olleet systemaattista valehtelua. Oleellinen kysymys on, kuka siis johtaa Ukrainan tiedustelupalvelua ja syöttää näitä Venäjän-vastaisia valheitaan mm. Ukrainan hallinnollle ja samalla lännen tiedotusvälineille? Miksi uskoisimme mitään mitä Ukrainan kautta Venäjästä väitetään?
Monet retostelevat Suomessa pelkän YLE:n levittämän valheellisen uutistulkinnan varassa, siis kaiken levitetyn propagandan jälkeen, että "todistettiinhan se Venäjän osallisuus lopulta Krimin tapahtumissakin" - eikä muuten todistettu.
Kiovan joukkojen raskasta raketinheittimistöä Karachun-vuorella piiritetyn Slavianskin kaupungin laidalla. Näillä järjestelmillä ei ammuta tarkkoja laukauksia.
Ukrainan konfliktin karu todellisuus
Mietitäänpäs nyt kertaalleen. Tiesitkö sinä, että "Washingtonin valinnan" - presidentti Petro Poroshenkon oikea nimi on Peter Walzman, ja että hän on ukrainanjuutalainen, ja tienannut valtavan omaisuutensa pesämunat mm. järjestäytyneellä rikollisuudella? Tiesitkö, että Wikileaks-paljastukset ovat liittäneet hänet tiiviisti CIA:n toimintaan ja että hän edelleen tapaa CIA:n johtoa myös presidentin tehtävissään? Monet eivät tiedä sitäkään, koska länsimedia vaikenee totuuksista.
Tiesitkö, että toinen maan vaikutusvaltaisin ukrainanjuutalainen oligarkki Igor Kolomoiski, joka omistaaa mm. Ukrainan suurimman pankin ja rahoittaa ns. kansalliskaartin Donetkskissa ja Luhanskissa? Aiemmin helmikuussa Kolomoiski rahoitti ääriainekset Maidanilla ja kannattaakin kysyä, miksi heti vallankaappauksen jälkeen ensimmäisenä asetettiin voimaan kielilaki, joka heikensi itäukrainalaisten oikeuksia? Ja tämän jälkeen muodostettiin kansalliskaarti "turvaamaan järjestystä".
Kolomoiskilla on suuria yritysintressejä Itä-Ukrainan teollistuneella alueella ja hänen epäillään nettoavan suuria summia alueellisella sisällissodalla. Tiesitkö, että juuri "hänen armeijansa" ei noudattanut Poroshenkon ehdottamaa tulitaukoa ja mm. tykistöt jatkoivat Donetskin kaupunkien moukaroimista tulitauosta välittämättä? Venäjä on jo etsintäkuuluttanut Kolomoiskin sekä hänen agendaansa ajavan sisäministeri Arsen Avakovin sotarikoksista Ukrainassa.
Karu totuus Ukrainasta siis on, että se mitä lännelle on myyty "Ukrainan uutena demokratiana" on todellisuudessa kahden vaikutusvaltaisimman ukrainanjuutalaisen, Poroshenkon ja Kolomoiskin kahdenvälistä kauppaa, jossa ihmishengillä ei näytä olevan yksinkertaisesti mitään arvoa. Onko kysymyksellä johtavien herrojen juutalaisuudesta sitten jotain merkitystä? Mielestäni on, kun molemmat miehet tapattavat rahoillaan ja vaikutusvallallaan ukrainalaisia aamusta iltaan.
Sisäministeri Arsen Avakov on siis Kolomoiskin tärkeä asiamies. Poroshenkon asioita hoitelee luottomiehenä pääministeri Yatsnyuk. Teurastaja Turchinov viihtyy puolestaan hänelle annetussa "sodanjohtajan roolissa" ja koordinoi oligarkkien yksityisarmeijoiden, viranomaisten sekä radikaalien oikeistoryhmittymien yhteistyötä.
Kenties muitakin merkittäviä asiamiehiä nousee vielä tapahtumien keskiöön, mutta toistaiseksi näiden kolmen asiamiehen osallisuus on sotarikoksissa Itä-Ukrainassa on kiistaton. Samaan aikaan todelliset sopan keittäjät, pankkiirimahdit, verhoutuvat kauas USA:n ja EU:n byrokratia-koneistojen - komissaarien selän taakse.
Ukrainan verinäytelmää ohjaillaan eri tiedustelupalvelujen kautta eikä Ukrainalla ole oikeastaan painoarvoa - kohteena on Venäjä, joka ei enää suostu globalistien saneluun päänäyttämöillä Lähi-idässä tai enää muuallakaan. Putin on siis "pettänyt Uuden Maailmanjärjestyksen hegemonia-tavoitteen" asettaessaan Venäjän kansalliset edut länsipankkiirien intressien yläpuolelle. Kuinka kauhistuttavaa?
EU näyttikin sotaisat kyntensä Poroshenkon toteutettua tärkeimmän tehtävän ja allekirjoitettuaan Ukrainan ja EU:n välisen assosiaatiosopimuksen. Euroopan komissio julisti perjantaina voimakkaan Venäjän-vastaisen uhkavaatimuksen ja antoi kolme lisäpäivää ns. "tulitauolle" Itä-Ukrainassa - maanantaihin saakka. Tämän jälkeen Poroshenkon tehtäväksi jäikin ainoastaan vetää tämä poliittinen näytelmä esitetyn uhkavaatimusten ja sodanjulistuksen keulakuvana.
Ehkä mielesi tekee vielä kysyä: "Mistä itäukrainalaiset sitten saavat aseensa ja varusteensa jos Venäjällä ei olekaan mitään roolia aluejoukkojen varustamisessa?" Riittääkö vastauksena sinull se, ettäaluejoukoilla on hallinnassaan Euroopan suurin asevarasto piiritetyn Slavianskin alueella? Pelkästään Itä-Ukrainaan varastoidut miljoonat aseet riittävät varmasti vielä pitkään ja veriseen sisällissotaan, jossa humanitaarinen katastrofi on tuntemamme todellisuus.
Luhanskin aluehallinto ilmoitti tiistaina, ettei tulitaukoa edes nähty ja Kiovan joukot olivat jatkaneet operaatioitaan tulitauosta välittämättä. Torjuntataistelut Kiovan joukkoja vastaan jatkuvat niin kauan kuin Kiovan joukkoja on kansanäänestyksessä itsenäistyneen tasavallan alueella. Luhanskin aluejohto on valmis neuvotteluihin kun Kiova on vetänyt joukkonsa alueeltaan. Sama vaatimus on esitetty myös Donetskista, joten seuraavaksi näemme varmuudella täysimittaisen sisällissodan, johon ainakaan muiden kansojen ei kannata osallistua - ainoastaan vaatia länsimaita ja oligarkkeja lopettamaan järjettömän ukrainalaisveren vuodattamisen.
Niin, ja kenties mikä on meille suomalaisille nyt tärkeintä: länsipankkiirien ajessa Suomea Naton syliin ja Venäjää vastaan, meidän on ymmärrettävä todellisuus tapahtumista mikäli Venäjä lopulta provosoituu ukrainanvenäläisten suruttomasta murhaamisesta. Meidän on nähtävä Nato-propagandan lävitse todelliset syyt siihen miksi Moskova muutti asennoitumistaan ja alkoi ottamaan osaa Itä-Ukrainan konfliktiin. Toistaiseksi sitä kun ei ole edes tapahtunut.
janus.putkonen@verkkomedia.org
Lue myös:
Artikkelissa käytetyt lähteet Verkkomedian uutisarkiston lisäksi:
| ||||
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)