NATO-Isäntämaasopimus kiteytettynä: Pitäisikö itkeä vai nauraa? | |||||
 |
Kuuluisan shakespearelaisen ''Veli Horatio'' -toteamuksen hengessä: Kaikkien surullista tässä on se, että mitä suurimmalla todennäköisyydellä tämä Suomen kansan überkusetus tulee menemään läpi kuin kuuma veitsi voihin.
Uutisblogi: Aleksei Kettunen
1.9.2014, Verkkomedia.org
NATO-Isäntämaasopimus kiteytettynä: Pitäisikö itkeä vai nauraa?
Jos joku olisi esim. 12 kk sitten vaikkapa kännissä heittänyt, että hallituksen salajuonella on mahdollista luovuttaa Suomi avoimella valtakirjalla NATO:n hiekkalaatikoksi eduskunnan kesäloman aikana kaikilta salaten & valehdellen, valtamedian täydellä avustuksella ja vieläpä 60 NATO-sotalaivan turvatessa prosessin kulkua, olisin nauranut ja pitkään, koska se olisi jopa Tom Clancylle tai James Bond -leffoille liian Sci-Fiä.
Jos samassa yhteydessä oltasiin mainittu meteoriiteistä höpisevä puoliseniili Suomen ulkoministeri á la prof. Tuhatkauno, ulkopolitiikkaan alarmistisesti sotkeutuva puolustusministeri á la Tintti, äkillisiä muistikatkoja kokeva übernarsistinen pääministeri ja olymposmaista vaiteliaisuutta visusti noudattava presidentti, sekä koko joukko hergémäisiä ja 007-henkilöhahmoja, olisin soittanut ambulanssin paikalle ja pyytänyt ottamaan pakkopaidan mukaan.
Tai tehnyt kaikkeni, jotta tämä kaikki jalostuisi seuraavaksi Hollywood-menestysleffaksi, koska Wachowskin veljesten nerokas Matrix-trilogia ei vedä vertoja tälle visiolle. Kuten Akira Kurosawa kiteytti: ”jos on hyvä käsikirjoitus, on mahdollista luoda mestariteos, mutta jos käsikirjoitus ei ole nerokas, niin elokuva floppaa varmasti”
Nyt en tiedä, itkeäkö vaiko nauraa.
Phil K. Dickin dystopiat jäävät mielikuvituksen lennokkuudessaan toiseksi tasavaltamme todellisuudelle. Mitä todennäköisemmin kukaan ei tule kantamaan tästä minkäänlaista poliittista vastuuta. Ja kaikki tulee olemaan päältä päin katsottuna ihan OK.
Pietari Suuri kävi lähes koko valtakautensa ajan jo esi-isiensä aloittamaa kamppailua Venäjän Itämeren kauppamerenkulun takaamiseksi, eikä luovuttanut, vastoinkäymisistä huolimatta, ennen kuin asia oli hoidettu.
Suomen Isäntämaasopimuksen myötä Moskovan kannalta uhanalaiseksi muuttuva Itämeren merilogistiikka ja Suomen lähiseutujen strategisiin kohteisiin kohdistuva uhka aiheuttavat vääjäämättömästi Venäjän vastareaktion.
Moskovasta katsottuna asian on elintärkeä ja Suomi+NATO -uhan neutraloimiseen saa mennä vuosia, vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja, mutta se on tehtävä. Tarvittaessa jopa viimeisen suomalaiseen. Eli me emme ole parantamassa turvallisuutta vaan luomassa turvattomuutta. Ennen kaikkea meille itsellemme.
Kuten tunnettua, historialla on tapana toistaa itseään. Ensimmäinen uusinta on yleensä farssi ja toinen on, onnesta riippuen, joko tragikomedia tai tragedia. Nyt siis elämme farssin ja tragedian välisellä aikajanalla.
Mistä kaikille asiasta vastuussa oleville kiitos, kumarrus ja papukaijamerkki!
Ilman poikkeuksellisia kykyjä ja kunnioitettavaa peräänantamattomuutta Ukrainan kriisin jatkojalostaminen Itämeren kriisiksi olisi tuskin onnistunut…
Kuvan lähde: http://www.euractiv.com/sections/europes-east/finland-warns-russia-sanctions-could-spell-economic-crisis-307769
Meille kaikille muille toivotan onnea ja menetystä tässä hurjimmat haaveemme ylittävässä uudessa uljaassa todellisuudessa, koska tulemme tarvitsemaan sitä. Tästä eteenpäin elämämme tulee olemaan joko kauhean jännittävää tai jännittävän kauheeta.
Mutta tässä on kieltämättä hatunnoston arvoista yritystä – jolle kasvokkain annetaan Tukholmassa arvoa, mutta selän takana ihmetellään suomalaisen yksinkertaisuutta.
Ruotsalaiset kun ovat sen verran meitä fiksumpia, että he jättävät HNS-sopimuksen solmimatta, koska me teemme sen heidän puolestaan. Me jatkamme uhmakasta ja sankarillista taistelua Hänen Pimeytensä uhkaa ja muitakin tuulimyllyjä vastaan heidänkin puolestaan. He saavat kaiken hyödyn, ja me taas kaikki haitat.
Aleksei Kettunen
Lue myös mm:
Lähteet & lisätietoa:
| ||||
tiistai 2. syyskuuta 2014
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti