Venezuela: Pragmaatikot vastaan radikaalit

Presidentti Nicolas Maduro erotti Venezuelan suunnitteluministeri Jorge Giordanin tehtävistään 18.6.2014. Ennen irtisanomistaan tämä ehti toimia 15 vuotta maansa hallituksessa. Hän sai lähtöpassit myös Venezuelan keskuspankin ja valtion öly-yhtiön PDVSA:n johtajistosta.   Uutisblogi: Matti Laitinen 14.8.2014, Verkkomedia.org Venezuela: Pragmaatikot vastaan radikaalit  Hän kuuluu kuitenkin edelleen Venezuelan yhdistyneen sosialistipuolueen (PSUV) johtoon. Hallituksen sisällä hän edusti periaatteellista marxilaista linjaa. Vastuu maan taloudesta on siirretty varapresidenttiRafael Ramirezille. Uudeksi suunnitteluministeriksi on nimetty yliopistoministeri Ricardo Menéndez. Vuonna 1940 Dominikaanisessa tasavallassa syntynyt Jorge Antonio Giordani Cordero on koulutukseltaan sähköinsinööri. Hugo Chávezin istuessa v. 1992–94 vallankaappausyrityksen vuoksi vankilassa tuolloin professorina toiminut Jorge Giordani vieraili usein hänen luonaan ja opetti hänelle kansantaloustiedettä. Presidentti Hugo Chávezin elinaikana Giordani toimi bolivaarisen vallankumouksen talouden pääarkkitehtina. Lähtöpassiensa jälkeen Giordani syytti julkaisemassaan avoimessa kirjeessä Venezuelan nykyistä presidenttiä Nicolas Maduroa huonosta johtajuudesta ja maan talouskriisistä. ”On hälyttävää ja tuskallista katsella presidenttiyttä, jossa ei ole havaittavissa missään johtajuutta.” Giordanin mielestä Maduro myötäilee liikaa Venezuelan kapitalisteja. Nikolas Maduro Jorge Giordanin arvion mukaan bolivaarisen vallankumouksen kolme tärkeintä saavutusta ovat köyhyyden dramaattinen väheneminen, valtasuhteiden purkaminen, joka toi ulkomaisen ja kotimaisen pääoman sekä öljy-yhtiön PVDSA:n valtion valvontaan sekä julkisen sektorin luominen, joka hallitsee nykyisin talouden avainsektoreita. Chávezin kuoleman jälkeiset ”uuden polun kulkijat” vaarantavat nämä saavutukset. Keskittyminen muihin valtakeskuksiin tuhoaisi sellaisten instituutioiden työn kuin valtiovarainministeriö ja keskuspankki sekä myös PVDSA:n riippumattomuuden hallituksesta. Oikeiston hyökkäys yhdistettynä presidentin kyvyttömyyteen johtaa sosialistista projektia vie valtatyhjiöön. Giordanin mukaan kapitalistit ovat menestyneet Maduron kaudella sellaisen kapitalistisen rahoitusmekanismin istuttamisessa, joka helpottaa yrityksiä valtaamaan maan öljyvarat. The Economist-lehden mukaan ministerinvaihdos merkitsee Venezuelassa siirtymistä kohti markkinamyönteisempää talouspolitiikkaa, jolla arvioidaan voitavan yhtenäistää valuuttakurssijärjestelmää sekä hinnoitella realistisemmin kulutustavaroita ja palveluita sekä höllentää valtion hintavalvontaa. Maduro haluaisi suosia tiukkojen valuuttamääräysten sijasta enemmän markkinaehtoisia mekanismeja. Venezuelaan perustettiin marraskuussa 2013 Ulkomaan kaupan kansallinen keskus, joka hallinnoi ulkomaista valuuttaa sekä maan tuontia ja vientiä. Tämä uuden keskuksen tehtävänä on ohjata Valuutanvaihtokomission (CADIVI) johdon toimia, Ulkomaan valuutan vastavuoroisjärjestelmän (SICAD) johtoa, Ulkomaankaupanpankkia(BANCOEX) ja julkisia pankkeja. Lisäksi Venezuelan ulkomaan valuutan kansallinen budjetti pantiin edistämään jokaisen tasavallalle kuuluvan dollarin investoimista.   Useissa kansallisissa ja kansainvälisissä sopimuksissa Venezuelan yksityisektorilla ilmenee 30–40 % ylijäämä ulkomaan valuutan kiintiöissä. Jotkut yksityissektorin liikemiehet hankkivat valuuttaa virallisen kurssin mukaan. Sen sijaan, että he käyttäisivät ulkomaan valuutan yritystoimintaansa, he syytävät sitä maan taloutta horjuttaville rinnakkaismarkkinoille. Giordanin mukaan v. 2012 Venezuelan valuuttavarannoista katosi 20 miljardia dollaria. Ulkomaan kaupan kansallinen keskuksen hallinnoi 80 % Venezuelan ulkomaankaupasta. Tällöin dollarin vaihtokurssi on 6,3 bolivaria. SICAD –järjestelmässä se vaihtelee 10–12 bolivariin. Maaliskuussa 2014 hallitus  perusti SICAD II –järjestelmän, jossa PVDSA, keskuspankki, pankit ja yksityiset tahot voivat ostaa ja myydä dollareita kelluvan kurssin mukaan. Dollarin vaihtokurssi vaihtelee 50–60 bolivariin. Mustapörssi kauppaa dollareita 60–70 bolivarilla. Bolivaarisen vallankumouksen pragmaatikot kaipaavat Venezuelaan markkinamyönteisempää taloutta. Vallankumouksen radikaalimpi siipi sitä vastoin haluaisi lisätä valtion kontrollia tuotantoelämässä. Valtion valvonnan kasvattaminen voisi kulkea käsi kädessä korruption vastaisen taistelun voimistamisen kanssa. Presidentti Chávez kehotti jo v. 2011: “Perustakaa valtion vienti- ja tuontiyhtiö lopettaaksenne porvarien ylivallan tuonnissa. Me näytämme idiooteilta antaessamme dollareita porvareille. He tuovat tavaroita maahan kiskurihinnoilla. He ostavat haluamansa dollarilla ja kiskovat siitä täällä viisi dollaria.” Giordani on leimattu jo PSUV:in joidenkin johtajien toimesta provokaattoriksi ja petturiksi. Puolueen 1. varapuheenjohtaja Diosdado Cabello rökittää erästä ”vallankumouksellista, joka tuhlaa energiaansa presidentti Maduron kritisoimiseen sen sijaan, että hän kritisoisi maan oikeistoa. Onko kritiikki tärkeämpää kuin uskollisuus?” Kahden entisen ministerin, muutaman PSUV:in johtohenkilön ja Venezuelan kommunistinen puolueen mielestä Giordanin avoimessa kirjeessään esittämät seikat herättävät kysymyksiä, joista on keskusteltava. Tilanne muistuttaa Venäjän bolsevikkipuolueen sisäistä valtataistelua ja linjaerimielisyyksiä Leninin kuoleman jälkeen. Matti Laitinen Lähteet: venezuelanalysis.com, Green Left Weekly, The Economist Toimitus @ 14.8.2014 20:05