Lännen ristiretken tappio Syyriassa häämöttää - on aika kirjoittaa vaiettua historiaa

Syyrian armeija keskittää joukkoja Aleppoon vallatakseen takaisin lännen tukemilta terroristeilta maan toiseksi suurimman kaupungin. Se sinetöi koko aseistetun vallankaappausyrityksen, joka on saattanut maailman vaarallisen kahtiajaon, valheiden ja turvattomuuden aikaan. On aika kirjoittaa hieman todellista historiaa. Pääkirjoitus: Janus Putkonen, päätoimittaja 14.7.2014, Verkkomedia.org Lännen ristiretken tappio Syyriassa häämöttää - on aika kirjoittaa vaiettua historiaa Lähes kolme ja puoli vuotta ulkomaiset ja ulkomailta tuetut militantit ovat yrittäneet kaataa Syyrian hallinnon ja luhistaa maan armeijan puolustuskyvyn, mutta Israelin, länsimaiden ja niiden arabiliittolaisten suunnitelmat Lähi-idän hegemonian tavoittamiseksi ovat epäonnistuneet. Syyria on tehnyt liittolaistensa kanssa ihmeen ja säilyttänyt puolustuskykynsä maailman suurinta talous- ja sotakoneistoa vastaan. Syyria keskittää nyt joukkojaan vallatakseen takaisin Aleppon, viimeisen suuren kaupungin militanttien hallinnassa, joka samalla ratkaisee konfliktin lopputuloksen, odotettavasti jo lähiviikkojen aikana. Jopa USA:n valtamedia myöntää tänään, että "loppu on käsillä". Ylimielisyyden ja vaarallisten imperialisten asenteiden kyllästämä USA syyttää tappiosta Syyriassa Irania ja Libanonin Hizbollahia. Eikä ole sattumaa, että Ukrainassa on liekehtii konflikti juuri nyt, eikä ole sattumaa, että samalla kun lännen väkivaltainen pyrkimys kaataa Syyrian hallinto ja tuhota maan armeija on kuolinkouristuksissaan - Israel pommittaa Gazaa. Edelleen tänään Iranin ydinohjelmaa pidetään perusteetta veitsenterällä, siis mahdollisena tekaistuna perusteena lännen, Israelin ja näiden arabiliittolaisten yhteishyökkäykselle Iraniin. Myös shiiajohtoinen Irak on ulkomailta tuettujen militanttien hyökkäyksen kohteena. Venäjää syytetään toisaalla täysin todisteetta lännen masinoimasta konfliktista Itä-Ukrainassa. Kaikki nämä konfliktit kytkeytyvät toisiinsa ja erittäin suuret kuviot ovat ratkeamassa Aleppoon kohdistuvan ratkaisevan suurhyökkäyksen lähestyessä.   Kaikki tapahtuu johdonmukaisesti - dokumentoidun eskalaation seurauksena, jonka orkesterin kapellimestarit löytyvät Pentagonista, Lontoosta, Vatikaanista ja Baselin tornista. On äärettömän surullista, ettei länsimaiset toimittajat ole tehneet työtään journalisteina kuluneiden konfliktin vuosien aikana vaan koko moraaliton joukko "ammatti-ihmisiä" on ryhtynyt tahdottomiksi propagandisteiksi - sodan, fasismin ja terrorin lietsojiksi ihmisyyttä sekä kansainvälisiä lakeja vastaan. Erityisesti ulkoministeri Erkki Tuomioja on häviämässä nyt brutaalin sotansa Syyrian kansaa vastaan. Suomalaisten tulee ymmärtää vastuunsa osana lännen valtaliittoa. Tulevat viikot ratkaisevat Syyrian sodan lopputuloksen, ja jos/kun konflikti Syyriassa ratkeaa oikeudenmukaisuuden ja kansallisen puolustuksen voittoon - YLE:n ja muiden korporaatiomedioiden on ilman rauhanneuvotteluja hyväksyttävä tappio ja samalla, tunnustettava systemaattisesti levittämät valheensa: "Ken miekkansa nostaa, se tappionsa kestäkööt". Suomessa riittää likapyykkiä pestäväksi, varsinkin mediassa. Koko Suomen mediakenttä tulisikin rakentaa uudestaan palvelemaan kansalaisia. Vuodesta 2011 olemme kertoneet yksinäisenä majakkana Syyriasta vaietun totuuden ja Verkkomediaa on siitä parjattu, mollattu ja leimattu, mutta totuus ei pala tulessakaan. En odota kiitosta totuuden kertomisesta - voin odottaa vain sanansaattajan teloitusta myös tulevaisuudessa, koska valta Suomessa on yhä globalistien käsissä. Itsenäisyyden puolustajilla ja totuuden etsijöillä on vaikeat ajat. Meidän sankaritarina - totuus Syyriasta - on länsieliitin omistaman länsimedian painajainen. Syyrian armeija ei murskaa Aleppossa ainoastaan lännen masinoimaa vihollista vaan massiivisen valheen kaikkialla lännessä. BBC:n edessä on jo mielenosoituksia - koska YLE:n? Samalla kun lännnen globalistit liittolaisineen ovat kokemassa Vietnamin sotaan rinnastettavan tappion suunnitelmissaan hallita kokonaista mannerta ja sen energiavaroja intresseineen - hegemonian ja PNAC-doktriinin viitoittamalla tiellä - koko maailman tulevaisuus on nyt jos koskaan vaarallisesti vaakalaudalla. Sotaa Irania vastaan ei ole kyetty monista dokumentoiduista yrityksistä ja valmisteluista huolimatta aloittamaan vuosien 2012 ja 2013 aikana, koska "polku Persiaan vie Damaskoksen kautta" - Syyrian puolustus on taannut rauhan maailmalle. Jos länsi ja Israel ei tyydy tappioonsa ja myönnä Iranille, Syyrialle ja Libanonille sekä palestiinalaisille oikeutta omiin valtioihinsa, omiin kulttuureihinsa ja omaan politiikkaan, siis myönnä Lähi-idän moninapaisuutta - vastassa on jo lähitulevaisuudessa suursota ilman pienintäkään ennustettavuutta: hallitsematon eskalaatio, ja todennäköinen kolmas maailmansota. En liioittele, enkä ole lainkaan varma siitä, että selviämme tulevista kuukausista ilman vaarallisen suursodan syttymistä. Mitä tekee nurkkaan ajettu globalistirotta? Aleppon valtauksen koittaessa lännen olisi vihdoin laskettava hattu päästänsä ja istuuduttava neuvottelupöytään niin Iranin, Venäjän, Kiinan kuin monen muunkin maan valtiojohdon kanssa, jotta brutaalin Lähi-idän valtausyrityksen synnit voitaisiin sovitella. Yli 170 000 kuolonuhria pelkästään Syyriassa ja massiiviset materiaaliset tuhot koko alueella on jo aiheutettu. Syyria tarvitsee apua jälleenrakentaakseen maansa lännen masinoiman terrorismin aallon jälkeen. On ymmärrettävä, että rauhanneuvotteluille Israelissa ei ole vaihtoehtoa, ja tämä fakta tulisi tehdä selväksi myös äärimielisen sionistien johtaman Likud-puolueen johdolle - vaikka suurvaltojen yhdistetyllä asevoimalla uhaten. Ongelma on eristettävä ja Israelin sotarikosten on loputtava. Laittomat miehitykset on keskeytettävä ja alueelle on saatava rauhanturvaajat - mieluiten vaikka kaukaa Aasiasta. Mutta mille tahansa samanaikaiselle ja toisissaan sidoksissa olevalle rintamansuunnalle katsoo, vaikuttaa siltä, että lännen agressiivinen sormi on edelleen vaarallisesti Lähi-idän suursodan punaisella napilla. Lännen "diplomatiaa" kun ovat lentotukialukset, täsmääohjukset ja aseistetut siirtokunnat, kuten sionistien johtama Israel tai takrifien ISIL-joukot Irakissa tai Raqqan tukikohta Syyriassa. Washingtonin doktriinia hallitsevat terrori, uhkailu ja kristys, jotka ovat lännen "demokraattisen ulkopolitiikan" perustyökalut. Meidän on ymmärrettävä ja nöyrryttävä siihen tosiasiaan, että länsi ja länsimaalaiset ovat se todellinen ongelma ja sotien syy: Kapean eliittimme kohtuuttomuuksiin kasvanut ahneus. Kunnia niille joille kunnia kuuluu - Syyrian kansanarmeijalle, jossa ovat kaikkien uskontokuntien edustajat tasavertaisesti mukana Syyrian sotilas kulkee voittoon ja pakottaa terrorin päättymään Syyrian rintama asettaa "suurelle shakkilaudalle" tiimalasin ja Aleppon pöly on jo pian laskeutumassa kohti pohjaa. Lännellä tuskin on suunnitelmaa siihen, että mitä jos Syyria ei häviäkään terroristien armeijalle ja Assad pysyy vallassa? Libyassa saavutetun voiton jälkeen ylimielisyys ainoastaan paheni, mutta tosiasiassa aloite on jo siirtynyt Kiinan, Venäjän, Iranin ja monen muun länttä haastavan valtion koalitiolle - Syyria on paljon suurempi ja historiallinen konflikti kuin moni vielä ymmärtää. Jos Iran ei saa oikeutta rauhanomaiseen ydinohjelmaansa ns. P5+1-maiden kokouksessa, joita käydään tänään mm. USA:n ulkoministeri John Kerryn johdolla Wienissä, ja Israel provosoi lukuisten varoitustensa seurauksena suursodan suurvaltojen välillä, koko ruutitynnyri voi leimahtaa. Israelin julma provokaatio Gazassa, kolmas kansanmurha palestiinalaisalueella - aivan kuten vuonna 2009 ja 2012 - vain pohjustaa suursotaa Irania, Syyriaa ja Libanonia vastaan. Israel kutsuu skenaariota "monen rintaman sodaksi". Länsi pitää ns. "kaikki vaihtoehdot pöydällä", joka tarkoittaa de facto suursotaa koko Lähi-idän alueelle. On nähtävissä, että Irakissa lännen tuella suoritettu ISIL-terroristioperaatio antaa Syyriasta pian vetäytyville terroristeille vielä jonkin mahdollisuuden, mutta tämä keinotekoinen lännen ja niiden arabiliittolaisten rahoittama sekä aseistama takrifi-terrorismi ei ole pysyvä ratkaisu millekään. Syyria ja Irak, Venäjän sekä Iranin aktiivisella tuella, tulevat murskaamaan lännen brutaalit palkkamurhaajat jo nähtävissä olevassa tulevaisuudessa, ellei sitten jotain suurempaa tapahdu, joka muuttaa nyt nähtävillä olevan asetelman. Ei ole sattumaa, että USA:n ulkoministeri John Kerry on juutalainen, varapresidentti Joe Biden on äärimielinen sionisti ja kaikki avainpelurit lännen hegemonia-tavoitteessa ovat samasta "neokonservatiivien" puusta veistettyjä globalisteja, jotka pelaavat dollaripohjaista strategiaan Brezinzkin laatimalla "suuren shakkipöydän" pelilaudalla. Niin, ja sitä samaa USA-uskovaista sakkia ovat nuo "Suomenkin johtajat", jotka myivät isänmaamme globalistien hallitsemalle EU:lle hävyttömällä petoksellaan - piinkovan globalistin, Martti Ahtisaaren johdolla. Niin, ja Ukrainan Poroshenko on tietenkin hänkin juutalainen, niin myös sotatoimet Itä-Ukrainassa rahoittanut ja Kiovan vallankaappauksen masinoinut oligarkki Igor Kolomoiski. Kertomukset lännen globalismista, joka kytkeytyy niin ylikansalliseen sionismiin kuin äärimieliseen juutalaisuuteen on länsimediassa tarkoin varjeltu tabu, koska totuus on, että kaikki avainpelaajat lännen valtaliitosta kytkeytyvät toisiinsa aivan saman lännen talousliiton, uskonnon ja "ajatushautomoiden" kautta, jossa globalistien politiikka laaditaan yli kaikkien valtiorajojen. Se kun on se kuuluisa "lännen intressi". Niin, eikä tarvitse olla juutalainen ollakseen sionisti, koska globalismi on hegemonian tavoitteita yhdistävä vaarallisin nimittäjä. Koska konfliktit eivät ole sattumaa, siksi on syytä huomioida toimijoiden kytkökset toisiinsa, jotta näet eteenpäin lukiessasi miten aukottomasti nämä käynnissä olevat konfliktit kytkeytyvätkään toisiinsa. Valtaliitoista ja niiden pyrkimyksistä ei puhuta niiden oikeilla nimillä - kuinka tapahtumat Ukrainassa ja Kiinan-Venäjän-vastainen kampanja, ovat kostoa siitä tappiosta, jonka länsimaat, Israel ja niiden arabiliittolaiset Persianlahdella ovat kokemassa nyt Syyriassa. On aivan turha kuvitella, etteikö asioita kuitenkin tiedettäisi, mutta koska lännen media on luotu propagandan tarkoituksiin, sinun ei haluta tuntevan sitä todellista maailmaa, jota yläpuoltasi hallitaan. Sinun tehtäväsi onkin vain kannattaa heidän "läntisiä intressejään". Ryhtyminen Lähi-idän valtaamiseen oli länneltä uhkapeliä, eikä lännen valtaliitto olisikaan ryhtynyt siihen ellei strategiaa olisi valmisteltu pitkään ja huolella. 9/11-iskut olivat tapahtuessaan jo odotettu käynnistyslaukaus tämän historiallisen suunnitelman toimenpanolle, mutta hegemonia-tavoite synnyttikin vahvan vasta-aallon, joka on konkretisoitumassa juuri tänään Brasiliassa BRICS-maailmanpankin perustumisen muodossa: "Sota dollaria vastaan" syttyy siis todennäköisesti tänään, viimeistään huomenna - huippukokouksen päätöspäivänä. Ilman sotaa hegemoniapyrkimyksiä Lähi-idässä, sotaa Syyriassa ja Libyassa, Venäjä ja Kiina eivät olisi varmasti liittoutuneet strategisesti muiden kehittyvien maiden kanssa haastaakseen lännen talousliittouman - FED:n rahanpainokoneet, jotka mahdollistavat lännen jatkuvat agressiot. Vladimir Putin vakuuttaakin tänään, ettei Kiina, Venäjä, Intia, Brasilia, Etelä-Afrikka ja Argentiina ole ryhtymässä sotilaalliseen tai poliittiseen sotaan länttä vastaan - he "vain" haastavat dollarin. Käy Lähi-idän taistelutantereella sitten miten tahansa, lännen offensiivi joutuu pian kamppailemaan defensiivissä puolustaakseen saavuttamiaan lännen valtaliiton globaaleja etuuksia idän tasapainotustoimia vastaan. Kiina ja Venäjä eivät halua sytyttää maailmansotaa, mutta he haluavat lännen lopettavan agressionsa. Moskovan on siis tartuttava ongelmien syihin, kuten huomattava venäläisstrategi Glaziev kertoi Kremlin strategiasta koko maailmalle kesäkuussa. Kun FED:n rahanpainokoneet pysähtyvät - länsi menettää sotavoimansa On todennäköistä, että USA, EU ja Israel viettävät tänään viimeistä päiväänsä valtakautensa huipulla ja lukuisat merkit viittaavat siihen, että Venäjän presidentti Putinin vuosituhanteen vaihteessa julistama hegemonian vastakohta - idea maailman multipolarismista - tulee murskaamaan länsieliitin NWO-unelman yhdestä maailmanhallituksesta. Kysymys on siitä, nöyrtyykö länsi epäonnistumiseen? En voi sanoa ennakoineeni tätä kaikkea, mutta voin rehellisesti sanoa, että olen pitänyt tapahtuvaa kehitystä mahdollisena, jopa odotettavissa olevana. Kun minulle itselleni selvisi lännen valtaliiton todellinen ja kansoille vaarallinen luonne vuonna 1995 aloittamani aktiivisen tutkimustyön jälkeen, pystyin tuntemaan vain suurta helpotusta Venäjän korkea-arvoisten tutkijoiden tehdessä aivan samoja päätelmiä globalismin - eliitin fasismin - vaaroista. Sittemmin Putinin hallinto onkin ainoastaan lunastanut vastavoimaksi muovaantuneen multipolarismin lupauksiaan. Sotien seurauksia on kuitenkin mahdotonta ennustaa, koska niiden lopputulokset rakentuvat epäonnistuneista suunnitelmista. Sodan voittaja kun on se, jonka suunnitelmat menevät vähemmän pieleen. Siksi sota on aina suuren riskin ottamista, vaikka voitto näyttäisi varmaltakin. Mitä hyökkääjä ei koskaan pysty ennakoimaan, ovat käänteet ja niiden seuraukset. Sotahistoria on täynnä arvaamattomia käänteitä ja näin kävi myös dokumentoidusti Syyrian sodassa alkuvuonna 2013. Aina vuoteen 2011 saakka - 10 vuotta 9/11-valeiskujen jälkeen, länsi määräsi tahdin valitsemillaan rintamilla, mutta vuonna 2012 me näimmekin jo sarjan epäonnistumisia ja alkuvuodesta 2013 Israel teki lopulta ratkaisevan sotilaallisen virheen, joka käänsi lännen strategiat itseään vastaan. Keskustelemme siitä pian lisää, koska Syyrian sodan lähestyessä loppuaan, on todellakin aika kirjoittaa puhtaaksi sen historiaa. Johtuivatko lännen virhearviot ylimielisyydestä vai kyvyttömyydestä hallita Tel-Avivin sotaisuutta tai silkasta malttamattomuudesta - todennäköisesti monestakin syystä, mutta Irak, Ukraina ja Gaza ovat puhjenneet liekkeihin seurauksena epäonnistumisista sekä virhearvoista Syyriassa. Eikä millään näistä rintamista tilanne näytä Washingtonin, Brysselin, Tel-Avivin tai Riadin kannalta hyvältä. Avaamalla yhä uusia rintamia, länsi onkin vain ajanut itseään yhä nopeammin lähestyvään tuhoonsa. Valheet ovat paljastuneet ja keisarit ovat ilman vaatteitaan. Valheiden paljastuminen aiheuttaa vääjäämättä kasvavia yllätyksiä demokraattisissa prosesseissa, kuten Venäjä-mielisen ranskalaispuolueen huomattava vaalivoitto Ranskassa. Nukkejohtajat EU:ssa ja USA:ssa ovatkin enää vitsikkäitä näyttelijöitä väitöksineen ja informaatiosota on kääntymässä sen sytyttäjiä vastaan. Eliitin ongelma on kansalaisten aliarvioiminen. Ryhtyessään terrorismiin lännen pelurit ovat paljastaneet vastenmieliset kyntensä ja samalla länsi on menettänyt poliittisen uskottavuutensa. Kyse on enää siitä, miten tuhotaan lännen pankkiirit tämän irvokkaan ja tuhoisan näytelmän käsikirjoittajina - todellisina syyllisinä. Siksi siis BRICS-unioni, ja siksi Glazievin viitoittama "sota dollaria vastaan". On aika kirjoittaa totuutta kunnioittavaa historiaa, eikä ajassa ole sattumaa Valhe Syyriassa - median petokset lännessä Jo kesällä 2011 oli selvää, että jo vuonna 2009 Gazan sodan jälkipyykissä asiantuntijoiden keskuudessa esittämä arvio, että "kahden vuoden päästä alkaa laaja eskalaatio Lähi-idässä" - oli alkanut Israelin ja lännen masinoimana. Avainpelurit löytyivät Pentagonista, NATO:sta, Tel-Avivista, Istanbulista, Riadista ja Qatarista. Kesällä 2011 länsimedioiden demonisoidessa kiihkeästi Syyrian presidenttiä ja juhlistaessa brutaalisti Libyan tuhoamista, oli tiedossamme jo vahvoin dokumentein, ettei mikään ole "Arabian keväässä" siltä miten asiaa on esitelty suurille yleisöille lännessä. Konfliktit perustuivat valehyökkäyksiin ja "kapinalliset" olivat ulkomailta rahoitettuja ja varustettuja palkkasotilaita. Suomen valtamediassa näitä törkeitä "demokratisoinnin" valheita on silti jatkettu harhaluuloja oikaisematta aina näihin päiviin saakka. Voinkin vain pudistaa päätäni. Olen vuosia sanonut, että tuskin tietävätkään Syyrian armeijan sotilaat, kuinka suuren maailmanhistoriallisen tapahtuman portinvartijoita he ovatkaan olleet. Mikäli Syyrian puolustus olisi romahtanut, koko Lähi-itä olisi ajautunut suursodan kautta lännen pankkiirien hegemoniatavoitteen ulottuville - laskeutuen Israelin jalkojen juureen. Tämän jälkeen olisikin jo alkaneet voimakkaat Venäjän ja Kiinan vastaiset operaatiot. Tapahtumat Ukrainassa ovatkin sittemmin kiirehditty osa tätä valmisteltua agendaa. En ole säästellyt rukouksiani Syyrian kansan puolesta näinä vuosina, kuten Verkkomedian lukijat sen tietävät - ja olen järjestänyt mielenosoituksenkin Syyrian puolesta Helsingissä - jotta auttaissimme osaltamme Syyrian kansaa jaksamaan lännen terrorihyökkäyksen edessä. En uskalla edes ajatella mitä olisi tapahtunut jos Syyrian armeijan selkäranka olisi murtunut, ja muistettakoon nyt, kuinka lähellä se olikaan vaikka loppuvuodesta 2012! Ystäväni, rap-artisti Jontti, tahditti Verkkomedian organisoimaa mielenosoitusta Syyrian sotaa vastaan kun länsivallat olivat käynnistää Syyrian pommitukset syyskuussa 2013  Kun Libyassa ja Syyriassa käynnistettiin samankaltaiset operaatiot maiden hallintojen suistamiseksi, odotukset olivat lännessä korkealla. Sumuverho sotilaallisille toimille luotiin CIA:n käsikirjasta tutulla ja kautta Lähi-idän levitetyllä "värivallankumous-liikehdinnällä", jolla luotiin harhaista kuvaa siitä, että "Arabian kevät" olisi jotain kansojen muka spontaania demokratiaa vaativaa liikehdintää demonisoituja "hirmuhallitsijoitaan" vastaan. Moni onkin niellyt tämän UPI-roskan jonain totuutena. Kukapa olisi uskonut alkuvaiheen menestyksen jälkeen Tunisiassa, Egyptissä ja hieman myöhemmin Libyassa, että länsimaiden, Israelin ja niiden Persianlahden arabiliittolaisten masinoima väkivallankierre kääntyy vielä lietsojiaan vastaan ja tavoite Lähi-idän kartan uudelleenpiirtämiseksi pysähtyisi lopulta Damaskoksen porteille?  NATO-maiden tukemat militantit onnistuivat saavuttamaan alkuvaiheessa suuriakin maa-alueita hallintaansa ja samalla suuria kaupunkeja vallattiin. Syyrian kansa oli epätietoinen oikeasta ja väärästä - informaatiosota puski koko voimallaan käsityksiä, että militantit olisivat tulleet "vapauttamaan syyrialaisia". Armeijan tappiot yhdistettynä disinformaatioon olivatkin romahduttaa kansallisen puolustuksen, kuten tapahtuikin Libyassa. Hyökkäys Syyriassa eteni aina Damaskoksen laitamille ja suurkaupungit Homs ja Aleppo luisuivat militanttien hallintaan, antaen voimakkaat tukialueet militanteille, joista suuri osa muodostui jo alkuun äärimielisistä ulkomaisista palkkasotilaista. Syyrian armeija oli kahden vuoden taistelujen jälkeen epäilemättä kestokykynsä rajoilla, mutta sitten tapahtuikin ihme - ylättävä sodan käänne. Israelin sotaisat virheliikkeet ja Syyrian sodan käänne Toukokuun alussa 2013 Israel suoritti voimakkaan Damaskoksen ilmapommituksen, joka paljasti sotaa seuranneille koko sen huolellisen koordinaation, joka liittyi militanttien ja terroristiryhmittymien sekä Israelin keskinäisiin operaatioihin. Tämän voimakkaan ja sarjassaan jo kolmannen ilmapommituksen myötä kaikkosi syyrialaisten viimeisetkin epäselvyydet siitä ketkä Damaskoksen portteja nyt kolkuttelivat. Syyriassa syvästi vihattu Israel ja Yhdysvallat ovat täysin sama entiteetti. Kun Israelin ilmavoimien oli määrä "avata militanteille Damaskoksen portit" - aiheuttaa kaaos puolustukselle ja suorittaa ilmapommituksellaan ratkaiseva käänne hyökkääjien eduksi, militanttiryhmittymät käynnistivätkin samalla kellonlyömällä voimakkaat maahyökkäykset kohti Damaskoksen keskustaa usealta eri suunnalta. Voidaan sanoa, että näihin jännittäviin toukokuun tunteihin, jotka seurasivat Israelin ilmapommitusta, kiteytyy Syyrian sodan koko ihmeellinen käänne. Libanonin Hizbollah oli seurannut maltillisesti tilanteen kehittymistä Syyriassa aina näihin toukokuun päiviin saakka, kuten myös Iran, jotka näkivät kolmannessa Israelin ilmapommituksessa ja sitä seuranneissa tapahtumissa aivan saman minkä me muutkin. "Kolmas kerta toden sanoi" ja kansainvälinen yhteisö lännen valtaliiton ulkopuolella perusti liittouman tukemaan Syyriaa ulkoista hyökkäystä vastaan. Havaittu ja todistettu sotatilanne kerrottiin myös miljoonille kansalaisille kautta länttä haastavan maailman ja seurauksena laajapohjainen tuki Syyrialle oli välitön. Ei siis ollut mitään "syyrialaisen opposition taisteluvoimaa", ainoastaan lännen ja Israelin sekä heidän ulkomaisten liittolaisten masinoimat terroristit, jotka yrittivät hajauttaa Syyrian valtaamalla maan pääkaupungin. Israelin ilmapommitus aktivoi Syyrian, Libanonin ja Iranin väliset turvatakuut, jotka oli solmittu vuonna 2006 toisen Israelin katastrofaalisen sotilaallisen epäonnistumisen - Libanonin hyökkäyksen jälkeen. Israelin pommit Damaskoksessa käynnistivät siis viralliset aktiiviset puolustusliittouman vastatoimet. Samalla"kolmen vallan liiton" aseellinen ja taloudellinen varusvarasto Venäjä, seurasi tilannetta ja teki omat johtopäätöksensä: Syyria tarvitsi nyt Moskovan tukea. Israelin ilmapommit eivät siis käynnistäneet Syyrian SCUD-ohjusten vastahyökkäystä, kuten Israel varmasti odotti ja toivoi saadakseen perusteensa jatkaa Syyrian armeijan pommituksia militanttien tukemiseksi. Mutta ne laukaisivat alkuun näkymättömän - henkisen vastarinnan, joka oli lujittanut Syyrian kansaa jo vuosikymmeniä vastustamaan Israelin militarismia ja expansionismia. Miehitetty Golanin alue on jotain sellaista, joka saa syyrialaiset yhdistymään ja Tel-Avivin virhearvio tuli johtamaan vastahyökkäykseen, jota voimakkainkaan Israelin sotakone ei ole kyennyt vastustamaan: ne terästivät syyrialaisen vastarinnan ja yhdistivät kansalinvälisen liittouman Syyrian armeijan tukemiseksi. Assad maltillisena presidenttinä osoitti voimansa kun se ei suorittanutkaan Israelia vastaan sotilaallisia toimia, jotka toisessa tilanteessa olisivat varmasti tapahtuneetkin. Oliko takana sitten Teheran, Beirut tai Moskova - vai kaikki yhdessä - mutta paljon alkoi tapahtumaan ja nopeasti, joka takasi Assadille ja syyrialaisille enemmän kuin mikään aseellinen vastaus Israelin provokaatioihin. Hezbollah ja Iran ilmaisivat olevansa valmiit tukemaan kaikin tavoin liittolaistaan ulkoisen hyökkäyksen alla ja Irakin hallitus salli USA:n kiivaasta vastustuksesta huolimatta strategisesti tärkeät ylilennot Iranista ilmatilansa kautta Syyrian armeijan aseistamiseksi. Hezbollahin johtaja Nasrallah piti historiallisen ja varsin vaikuttavan televisiopuheen järjestölleen, jossa hän ynnäsi yhteen  tiedetyn - avoimesti - ja kertoi lännen ja Israelin ratkaisevasta roolista Syyrian militanttien toiminnassa. Totuuden voimaa ei kannata aliarvioida ja määrätessään joukkonsa tukemaan Syyrian armeijaa, koulutetuista ja motivoituneista vapaaehtoisista ei ollut puutetta. Hezbollah liittyikin juuri oikealla hetkelllä Syyrian armeijan rinnalle. Ja sitten tulivat Venäjän maihinnousulaivat aseistetuissa saattueissa Syyrian Tartusiin... Keitos sotilaalliselle käänteelle Syyriassa pohjustettiin Tammi-helmikuussa 2013, välittömästi Israelin ensimmäisen ilmapommituksen jälkeen tapahtui jotain sellaista, joka varmasti edelleen luokitellaan Moskovassa ja Damaskoksessa erääksi suurimmaksi sotasalaisuudeksi koko Syyrian sodan aikana. Moskova aloitti jo ensimmäisen Israelin pommituksen jälkeen merioperaatioita, jotka ainoastaan voimistuivat kevään mittaan. Historia kertonee meille yksityiskohdat tapahtuneesta, kuinka Vladimir Putinin kesällä 2011 antaman lupauksen mukaisesti; "ettei Libya-skenaarion annettaisi toteutua Syyriassa", konkretisoitui Sevastopolin laivaston purjehdittua Syyrian edustalle ja Syyrian satamaan. Käynnistyi Venäjän laivaston "suuri sotaharjoitus", jota pidetään asiantuntijoiden keskuudessa huomattavana käänteenä Syyrian sodassa. Alkoi siis Venäjän uuden Välimeren laivaston erikoisoperaatio, jonka aikana Syyriassa sijaitsevaan Venäjän laivastotukikohtaan Tartusin satamaan ajettiin lukuisia maihinnousualuksia sotalaivojen suojaamana. On huomattavaa, että tämän manööverin jälkeen Venäjän laivasto ei ole jättänyt asemiaan itäisellä Välimerellä ja Venäjä on vakiinnuttanut laivastonsa osaksi Välimerellä partioivaa sotilasvoimaa. Länsilaivasto kykeni vain nostelemaan hartijoitaan ja asiantuntijat vain spekuloimaan siitä mitä Venäjän alukset purkivat Syyrian puolustuksen vahvistamiseksi. Israel vannoi kostavansa Venäjälle Syyrian aseistamisen ja uhkasi tilanteen kärjistyttyä jopa upottaa Venäjän sotalaivaston aluksia, jotka purkivat sotilasmateriaalia Tartusin satamaan. Nämä uhoilemiset jäivät kuitenkin sanasodan asteelle, vaikkakin myöhemmin tulimme näkemään Israelin voimakkaan epäsuoran koston toisaalla. Muutamia Syyrian varastojen ilma- ja meripommituksia myös nähtiin Daavidin tähden toimesta, mutta Venäjän sotilaskohteisiin ei kukaan ole uskaltanut kajota. Historioitsijoiden tuleekin muistaa, ettei Syyria ole kertaakaan vastannut Israelin aseellisiin provokaatioihin vaan se on keskittynyt terrorismin vastaisiin operaatioihin ainoastaan omalla alueellaan. Assadin hallinnon maltillisuus on tunnustettava. Mediassa käytiin vuonna 2013 erittäin kiivas Venäjän vastainen sanasota. Länsimaat syyttivät Venäjää siitä, että "se mahdollistaa verilöylyn jatkumisen Syyriassa". Moskova totesi vastauksissaan, ettei Venäjän aseellista tukea koskevat toimet ole ristiriidassa kansainvälisten lakien ja maiden välisten sopimusten kanssa. Eivätkä ne olleetkaan. Päinvastoin, lännen suorittama terroristiryhmittymien aseistaminen, joka johti esim. ISIL-järjestön perustumiseen ja mm. Israelin yksipuoliset sotatoimet Syyriaa vastaan useissa ilmapommituksissa 2013 rikkoivat kaikkea sitä, mitä YK:n tulisi taata kansainvälisen oikeutta valvomalla sen jäsenmaille. Länsimaat, jotka ovat valjastaneet ns. "kansainvälisen yhteisön" palvelemaan omaa kaksinaismoralismiaan, oli pakotettu nielemään pahimmankin kiukkunsa ja Venäjä on jatkanut liittolaismaansa Syyrian aseellista tukemista aina näihin päiviin saakka.  Tähän päivään mennessä emme ole kuulleet uskottavia paljastuksia siitä mitä asejärjestelmiä Venäjä oikeasti Syyrialle kevään 2013 jälkeen on toimittanut, mutta hurjimmat huhut ovat kertoneet moderneimmasta ilma- ja rannikkopuolustuksen materiaalista, jolla estettiin lopulta lännen interventio Syyriassa. Vai ehkä koko merioperaatio olikin vain Putinin taitavaa bluffausta? Odotamme totuuden kuulemista. Mutta mitä de facto tapahtui Venäjän Välimeren laivaston aloitettua operointinsa alueella 2013 - sodan aalto Syyriassa kääntyi ja militanttijoukkojen tappiokierre alkoi. Syyrialle on riittänyt työrauha, riittävä perusaseistus, luotettavat liittolaiset ja moraalinsa voimistaneet syyrialaistaistelijat, jotta voittoputki saatiin avattua. Alkukesästä 2013 lännen tukemat terroristit alkoivat menettämään yhä suurempia alueita Syyrian armeijalle ja varsinkin strategisesti tärkeän Libanonin vastaisen rajan saaminen Syyrian armeijan ja Hizbollahin hallintaan muutti tilannetta oleellisesti. Kun elokuu alkoi vuonna 2013, tänään tapahtuva Aleppon valtaaminen oli jo ennakoitavissa. Siksi länsi ryhtyi liittolaisineen pian muistutettavaan sotarikokseensa.  Syyriassa voimistunut puolustustahto, kerätty taistelukokemus ja tarvittava varustetuki loivat armeijan selkärangan eheytymisen sodantilasta huolimatta. Samalla militantit paljastuivat kurjiksi palkkasotilas-terroristeiksi ja yhä lisääntyneet äärimielisten islamistijoukkojen väkivallanteot käänsivät yleisen mielipiteen militantteja vastaan. Vaikka länsimaat pumppasivat yhä enemmän rahaa, varusteita ja koulutusta "Syyrian teroille" - alkanutta tappioputkea se ei enää katkaissut. Kesästä 2013 lähtien presidentti Assad on uhkunut ihailtavaa voitonvarmuutta, jota mikään yksittäinen vastoinkäyminen ei ole onnistunut poistamaan. Hän ei ole peitellyt kiitollisuutta Venäjää kohtaan, jonka hän vakuuttaa antaneen koko konfliktin ajan Damaskokselle työrauhansa - esittämättä poliittisia vaatimuksia tukensa ehdoiksi. Assad on kiittänyt Irania ja Libanonia, jotka ovat mahdollistaneet luotettavasti maan puolustuskyvyn säilymisen yksinäisinä ja raskaina aikoina. Kyllä, tässä kohtaa kylmät väreet ovat sallittuja. Epäonnistunut false flag -valehyökkäys Syyriassa Lännen ja niiden arabiliittolaisten epätoivo Syyria-operaationsa epäonnistumisen edessä on ollut lähinnä liikuttavaa seurata. Kun 2013 tappioputki alkoi, toteutettiin elokuussa 2013 törkeä valtioterroriteko, jonka pääarkkitehdeiksi voidaan jälkeenpäin nimetä todistetusti Turkin pääministeri Erdogan, Washington ja NATO:n esikunta. Syyriassa laukaistiin elokuussa 2013 tuhoisa kaasuaseisku, joka surmasi yli 1 000 siviiliä, josta syyllisyys heitettiin ilman todisteita Syyrian armeijalle. Muistettakoon, että tähän törkeään syyllistämiseen osallistui myös Suomen valtiojohto ja valtamedia. Washington yritti ulkoista sotilaalista interventiota, vaikka välittömästi kaasuiskun jälkeen kaikiki saatavilla olevat todisteet viittasivat yksinomaan lännen tukemien terroristien syyllisyyteen. Uskottavaa Syyrian armeijan motivaatiota hirmuteolle olikin mahdotonta keksiä. Myöhemmin myös Yhdysvaltain tutkijat ovat todenneet, ettei iskujen takana ollut Syyrian armeija. Tässä kohtaa on todettava, että me uutisoimme Verkkomediassa ensimmäiset dokumentoidut epäilyt tapahtuneesta, jotka vahvoin näytöin kohdistuivat alueella operoineisiin terroristeihin - vain vuorokausi iskujen tapahtumisen jälkeen, mutta yhä tänään ei kaasuasehuijauksen totuutta ole kerrottu asiat härskisti valehdelleessa ja vastakkaiset dokumentaatiot vaienneessa Suomen valtamediassa. Tämä asiaintilan hirvittävyys saa minut yhä vaikertelemaan. Koko false flag -valehyökkäyksen jälkipelin ajan Yhdysvallat väitti, että sillä olisi todisteet Syyrian armeijan osallisuudesta kaasuasehyökkäykseen. Venäjä viittasi näille puheille kintaalla ja totesi, etti mitään pitäviä todisteita ole. Muistanette, kuinka puolustusministeri Haglund vakuutteli silmät kirkkaina YLE-uutisissa "nähneensä nämä USA:n todisteet", jotka muka antoivat vahvan perusteen Suomen tukea lännen hyökkäystä Syyriaan? Ja propagandistit nyökyttelivät rakkikoirien tavoin näille puheille. Kuitenkaan, mitään todisteita Syyrian syyllisyydestä ei koskaan ole esitetty. Sellaisia ei koskaan ole ollutkaan. Jälkeenpäin tämä vain vuosi sitten tapahtunut valtioterroriteko on yksinkertaisesti yritetty unohduttaa lännen kansojen mielestä. Ikään kuin lännen sotilaallista hyökkäysvalmistelua Syyriaa vastan ei olisikaan koskaan tapahtunutkaan? Todistetusti Syyriassa operoivat terroristit olivat elokuuhun 2013 mennessä käyttäneet jo ainakin neljästi kaasuaseita, jotka ovat olleet peräisin Turkista. Venäjällä oli asiasta kaikki todisteet, jotka viittasivat lännen tukemien terroristien toimiin ja mediaan vuodettiin runsaastikin materiaalia, jotka osoittivat, ettei mikään ollut kuten Washington ja NATO tuolloin syytti. Suomessa nämä dokumentit kuitenkin vaiettiin. Länsimaat siis ajoittivat sotilaallisen interventionsa ajankohdan syyskuun 1. päivään 2013 - vielä kun aseistetuilla militanteilla oli jotain jalansijaa Syyriassa. Venäjän johdolla alkoikin kenties maailmanhistorian yksi suurimmista sotilaallisista uhkapeleistä. Venäjän Välimeren laivastoa vahvistettiin samalla kun lännen sotalaivat ajoivat asemiin Syyrian ympärille ja Sevastopolista tukeutuneet alukset muodostivatkin voimakkaan "ohjusviuhkan" Syyrian ja hyökkäysasemiin purjehtineen länsilaivaston väliin. Tapahtui huomattava tilanne, kun kaksi Israelin ampumaa risteilyohjusta syöksyi selittämättömällä tavalla mereen. Virallisesti mitään erityistä ei tapahtunut. Mitä kaikkea sitten tapahtuikaan ratkaisevien päivien ja tuntien aikana, on vielä historiankirjoihin kirjoittamatta. Tapahtumat ovat tuoreita ja vaitiolovelvollisuudet sitovat tapahtumiin osallisia. Odotamme lisävalaistuksia elokuun lopun ja syyskuun alun 2013 tapahtumiin kun ensimmäistä kertaa pitkiin aikoihin, USA:n laivasto pakeni paikalta taistelun ja kenties maihinnousun, jo häämöttäessä horisontissa. Mitä tiedämme on: Britannia veti käytännössä koko iskuvoimaisimman laivastonsa turvallisen matkan päähän Syyrian rannikolta ja parlamentti Lontoosta ilmoitti, ettei Britannia olisi mukana sotilaallisessa interventiossa. Sitten NATO ilmoitti, ettei se tue interventiota. Sen jälkeen hyökkäysaasemista vetäytyi Ranska, ja lopulta myös Yhdysvallat vetäytyi. Koko massiivinen lännen sotakone, joka oli askeleen päässä interventista Syyriassa, kuivui kokoon, ja sota-alukset pakenivat paikalta. Ranskan presidentinhallinto myönsi, että Ranskan presidentille oli kirjoitettu puhe viimeisenä päivänä elokuuta, joka oli ollut määrä lukea kuuden tunnin kuluttua syyskuun 1. päivä - jossaFrancois Hollande kertoisi Ranskan sodanjulistuksen Syyriaa vastaan. On siis osoitettavissa, että ratkaiseva päätös hyökkäyksestä vetäytymisestä tehtiin syyskuun ensimmäisten tuntien aikana, joka sittemmin sinetöi lännen vetäytymisen avoimesta sotilaallisesta hyökkäyksestä Syyriaan. Mikä on syy siihen miksi länsi vetäytyi, sitä voimme toistaiseksi vain spekuloida.  Diplomaattisella puolella Venäjä neuvotteli lännelle "kunniallisen vetäytymisen" ja pian laadittiinkin sopimus Syyrian kemiallisten aseiden tuhoamisesta. Tämä kasvojen pesuun tähdännyt operaatio, pelasteti erityisesti Barack Obama nöyryyttävältä tappiolta - hän kun ehti jo julistaa sotatoimet Syyriaa vastaan. Operaatio on tänään aikataulunsa mukaan loppusuoralla ja kaikki Syyrian kemialliset aseet on poistettu Syyrian maaperältä tuhottavaksi - myös Suomeen. Kuvamateriaalia kaasuaseista Syyrian terroristien käsissä - asia, josta länsimedia vaikenee tänäkin päivänä Ratkaisutaistelu Aleppossa alkamassa Kun länsi ei aloittanutkaan Syyrian vastaista interventiota, Syyrian armeija on onnistunut lisäämään voittojaan syksyn, talven, kevään ja kuluneen kesän ajan. Merkittäviä voittoja on tapahtunut lukuisia, mutta suurin niistä on ehdottomasti Homsin kaupungin valtaaminen takaisin lännen tukemilta militanteilta keväällä 2014. Kuin pisteeksi iin päälle, Syyrian presidentin toukokuussa 2014 nappaama lähes 80 % kannatus vaaleissa suurella äänestysaktiivisuudella sinetöi Assadin hallinnon ja hänen henkilökohtaisen voittonsa pitkään jatkuneessa Syyrian valtataistelussa. Kun Assad voitti vaalit demokraattisesti toukokuussa, miljoonat syyrialaiset itkivät kaduilla ilosta - koska Syyria oli jälleen yhdistynyt syyrialaisten käsissä. Lännen törkeyttä osoittaa, ettei USA, NATO ja EU ole tunnustanut Syyrian vaalien tuloksia. Tämäkin on väärää demokratiaa, joka tuottaa lännen intressien vastaisia tuloksia. Tänään Syyrian armeija keskittää voimiaan lähiaikoina odotettavissa olevaan ratkaisutaisteluun maan toiseksi suurimman kaupungin Aleppon valtaamiseksi. Erilliset operaatiot valtaamisen aloittamiseksi ovat olleet jo hyvän aikaa käynnissä ja operaation käsikirjoitus mukailee Homsin valtaamiseen johtanutta strategiaa. USA Today myöntää, että jos ja kun Aleppo on Syyrian armeijan hallinnassa, taistelu Syyriasta on lännen tavoitteiden kannalta lopullisesti menetetty: "After more than three years of civil war in Syria, government troops are advancing to retake Aleppo, the country's largest city, and possibly deliver a crushing blow to the rebellion against the regime of President Bashar Assad." Vaikka uutisen alkukirjoituksessa ehdollistetaan asia sanalla "possibly" - artikkelissa toisaalla myönnetään, että taistelu Syyriasta hävitään tai voitetaan hallitsemalla maan kaupunkeja, ja kaupungit ovat jo yksi toisensa jälkeen siirtyneet Syyrian armeijan valvontaan. Tappionsa hetkellä amerikkalaismedia syyttää Irania ja Hezbollahia niiden antamasta tuesta, jotka ovat amerikkalaisin silmin "syyllisiä" terroristien tappioon Syyriassa. On todettava, että amerikkalaisten muiden syyllistäminen Syyriasssa ei povaa mitään hyvää käynnissä olevaan Gazan sotaan tai vaikkapa Iranin ydinohjelma-neuvotteluun. "Syyria on oikeasti neljä suurta kaupunkia. Jos Assad ottaa Aleppon takaisin - viimeisen suuren kaupungin kapinallisten hallusta, hän voi tuntea tuhonneensa kapinalliset ja vallanneensa Syyrian takaisin", sanoi USA Todaylle Lähi-idän tutkimuslaitoksen johtaja Oklahoman yliopistosta, Joshua Landis. On epäselvää mitä Yhdysvallat aikoo vielä yrittää tuhotakseen Syyrian, koska Obama pyysi juuri 500 miljoonan dollarin lisärahoitusta tukeakseen terrorismia Syyriassa, mutta mikä on selvää, että aika on käymässä vähiin lännen tukemilta terroristeilta ja ellei ihmettä tapahdu jo lähiviikkoina, Syyrian armeija käynnistää suurhyökkäyksensä, jonka odotettu lopputulos on Assadin julistama maanlaajuinen voitto. Tietenkin taistelut tulevat jatkumaan vielä Alepponkin valtauksen jälkeen. Kenties pitkä ja uuvuttava taistelu Syyrian ja Irakin rajalla on alkamassa uuden lännen luomuksen - ISIL-joukkojen murskaamiseksi, mutta kuinka erämaassa ja pikkukaupungeissa operoivat aseistetut ryhmittymät voisivat torjua kokonaisen kahden armeijan - Irakin ja Syyrian yhteisen vastahyökkäyksen? En laskisi ISIL-joukoille enää pitkää elinaikaa kunhan Syyrian armeija vapautuu Turkin vastaiselta rajalta Alepposta. Irakille riittää nyt, että he kaivavat puolustusasemansa ja odottavat ratkaisutaistelun päättymistä Aleppossa. Tämän jälkeen molemmat maat voivat yhdistää voimansa ja mahdollisuudet poliittisillekin ratkaisuille löytyvät edessä olevan sotilaallisen voiton häämöttäessä. Uusien tietojen mukaan myös Jordania on peruuttamassa antamansa sotilaallisen liikkumatilan amerikkalaisilta ja samalla suunnitelma "eteläisen rintaman" avaamisesta Golanin alueelle Syyrian armeijaa vastaan voitaneen lingota samaan ö-mappiin kuin jo monet lännen sotasuunnitelmat Syyrian valtaamiseksi ennen sitä. Kun Aleppo on vallattu, Syyrian armeijalla onkin enää kaksi suuntaa huolehdittavaksi - Turkki tuskin lähtee enää uudestaan rajojen yli ilman tuettavia terroristeja Syyriassa. Sopimus kurdialueista voikin ratkaista tilanteen nopeasti ja tehdä Syyriasta sekä Turkista jopa jälleen liittolaiset keskenään. Vaaka kääntyy ja Damaskos saa puhekykynsä takaisin sotilaallisten voittojensa jälkeen. Ainoastaan Irakin suunnassa on odotettavissa suurempia haasteita, mutta toisaalta al-Qaedan ISIL-joukkoja vastaan on kääntymässä ainakin kaksi kansallista armeijaa, joita molempia tukee Venäjän tuki sekä Iranin konventionaalinen aseteollisuus. Nykyisellään uskonkin, että jos asioiden annetaan jatkua nykyisellä painollaan, Syyria on syyrialaisten lokakuun loppuun mennessä ja Irakin tilanne on normalisoitu vuodenvaihteeseen mennessä. Israelkin pakotetaan vielä ruotuunsa. Sen jälkeen alkaa uusi multipolarismin ja toivottavasti myös rauhan aika Lähi-idässä. Maidanin mielenosoittajista muodostettiin maaliskuun alussa "Ukrainan kansalliskaarti". Joukot pikakoulutettiin ja lähetettiin parin viikon jälkeen Itä-Ukrainaan "palauttamaan järjestystä" - voinettekin olla varmoja, että tällainen sytyttää varmasti sisällissodan, kuten oli tarkoituskin. Israelin ja lännen kosto-operaatio: Ukraina Olen lukuisia kertoja kertonut lukijoillemme vahvasti perustellun näkemyksen, että se mitä olemme nähneet viime syyskuun jälkeen tapahtuvan Ukrainassa, on suoraa eskalaatiota sille, mitä tapahtui Välimerellä ja Syyriassa. Koko Ukrainan poliittinen ja sotilaallinen konflikti on johdonmukaista jatkoa tapahtumille Lähi-idässä. Lännen epäonnistuminen Syyriassa sytytti siis lopulta sodan Itä-Ukrainassa, koska Israel ja länsimaat eivät salli epäonnistumisia vaan ne eskaloivat sotiaan eteenpäin. Kuten jo yllä esitettiin, voidaan varmuudella sanoa, että Syyrian konfliktin käännekohta oli lännen valtaliiton kannalta katastrofaaliseen tulokseen johtaneet Israelin Damaskoksen ilmapommitukset ja niiden seuraukset - varsinkin Venäjän sotilaalliset vastatoimet, jotka saivat Israelin raivon partaalle. Israelin strategisesta virheestä - Venäjän ja Putinin aliarvioimisesta - käynnistyi siis koettu tapahtumaketju, joka on johtamassa siihen, että 2006 julistettu lännen globalistien hahmoittelema "Uusi Lähi-itä" -suunnitelma hegemoniapyrkimyksineen voidaan heittää jo pian roskakoriin. Israel lopettikin Syyrian pommitukset ymmärtäessään virheensä, joten raivo purkautuu tänään Gazassa. Kun mietimme asiaa sotilaallisesti, Syyrian uskottavan puolustuksen kulmakivi on Krimin niemimaalla sijaitseva Sevastopolin laivastotukikohta, joka antaa Venäjän laivastolle sen massiivisen operaatiokyvyn Välimeren alueella. Toinen vastarinnan kulmakivi sijaitsee sekin Venäjällä, koska Venäjän ainoa sotavalmiuden tavoittanut eteläinen armeijakunta on vuosia valmistautunut strategiseen päätehtäväänsä: avata tarvittaessa käytävä Georgian läpi Armeniaan, joka avaisi Venäjälle maarajat keskelle Lähi-itää ja mahdollistaisi suoran tukemisen mm. Iranin, Irakin, Syyrian ja Libanonin puolustamisessa.   Jotta lännen ja Israelin vastainen puolustus Lähi-idässä romahtaisi, Sevastopol olisi ensin suljettava ja Venäjän eteläinen armeijakunta sidottava toisaalle. Siksi Ukrainan konflikti. Älkää ihmetelkö miksi Georgia on NATO:lle tärkeä "kumppani", mutta toisaalta, miksi Georgiaa ei kuitenkaan ole hyväksytty NATO:n jäseneksi. Georgian hyökkäys 2008 Venäjän tukialueelle Ossetiaan ja Abhasiaan - YK:n operaatiota vastaan - on leimattu lännen valtaliitossa härskisti ja totuuden vastaisesti "Venäjän hyökkäykseksi" naapurimaataan vastaan. Tosiassa NATO yritti estää Venäjältä operaatiovalmiudet "Lähi-idän käytävän" avaamiseen ja Kaspianmeren sulkemiseen. Jos tilanne eskaloituu suursodaksi geopolitiikan päänäyttämöllä Lähi-idässä - Venäjä avaa käytävän Georgian läpi Armeniaan välittämättä siitä onko Georgia NATO:n jäsen vai ei. Tämä on ollut tiedossa jo vuosien ajan. Ymmärtänette, miksi tätä "poliittista itsemurhaa" ei haluta lännen valtaliiton piirissä tehdä. NATO kun ei pystyisi tekemään "jäsenmaataan suojellakseen" mitään Venäjän vastatoimien alkaessa. Miksi Ukrainan vallankaappaus? Ei ole sattumaa, että samaan aikaan kun länsimaat saivat näpeilleen Syyrian interventiossa ja sotilasneuvonantajat toistivat, että Krimin laivastotukikohta ja Venäjän eteläinen armeijakunta ovat lännen mahdottomia nykyisellään vastustaa, EU asetti järjettömät poliittiset ehdot yhteistyölle, ettei presidenttiJanukovich itsenäisen IVY-maan johtajana voinut niitä hyväksyä. Ukrainan presidentti siis pakotettiin valitsemaan, eikä hänelle annettu vaihtoehtoja. Syyriassa vallankaappausta yrittäneet länsimaat ajoivat Janukovichin poliittisesti nurkkaan ja käynnistivät kaappausoperaationsa, jonka todellisena strategisena tarkoituksena oli saattaa Venäjän Krimin laivastotukikohdan toiminta pois raiteiltaan, jopa keskeyttämään toimintansa. Tämä olisi estänyt Venäjän Välimeren laivastoa jatkamasta Syyrian tukioperaatioita. Todennäköisesti NATO:n tavoitteena oli saada aikaan sotilaallinen saarto Sevastopolin ympärille, ainakin tähän kerrotaan Turkin laivaston jo jossain määrin valmistautuneen.  Tietenkin vallankaappaus Ukrainassa oli riskialtis operaatio. Ja kaikesta päätellen siihen ryhdyttiin kiireellä heti syyskuun jälkeen. Mukaan otettiinkin jopa Ukrainan natsit ja muut kansallismieliset tahot, jotka eivät normaalitilanteessa olisi edes keskustelukumppaneita länsimaille. Kaikki käännettiin Ukrainassa päälaelleen ja valtamedian myötävaikutuksella jopa mahdottomasta tehtiin mahdollista: aseistetuista ja poliiseja tappaneista fasisteista tehtiin "demokraatteja". Mutta vaikka Kiovan vallankaappaus onnistuikin hyödyntäen nopeutta, yllätystä ja niitä tavattoman brutaaleja keinoja, joita olikin aiemmin nähty vain kaukana Afrikassa, Etelä-Amerikassa sekä Lähi-idässä lännen masinoimissa vallankaappauksissa - Venäjä ei antanut itsensä provosoitua ja toimi puolustussuunnitelmiensa mukaan. Jälkeenpäin tuntuu hassulta, että lännen strategit aliarvioivat täydellisesti Venäjän poliittisen puolustuskyvyn. Moskovan ei tarvinut kuin aktivoida poliittinen puolustus Kiovan vallankaappauksen tapahtuessa ja krimiläiset muodostivat vain viikoissa uskottavan poliittisen koalition, joka yksimielesti vaati Krimin alueen erottamista Ukrainasta, ja myöhemmin sen liittämistä takaisin Venäjän yhteyteen. Moskova ei tarvinut Krimin vakauttamiseen sotilaitaan, ei verta vuodatettavaksi, ainoastaan demokraattisen prosessin, joka haastoi Kiovassa toteutetun perustuslain vastaisen vallankaappauksen. On melkolailla varmaa, että Venäjällä oli valmiina istutettuna ukrainalaisten keskuuteen poliittinen puolustussuunnitelma, johon liittyi myös krimiläisen aluepuolustuksen muodostaminen. Tai sitten Venäjän strategit ylittivät itsensä ja krimiläiset loistivat yhdistymisvoimallaan. Tarvittiin enää Sevastopolin tukikohdan varusvarastojen avaimet, jotka annettiinkin uusille aluejoukoille, joihin liittyi entiset Ukrainan viranomaiset korkeinta johtoa myöten. Ukrainan sotilaista 90% loikkasikin sittemmin Venäjän armeijaan. Tukitehtävässä oleet Venäjän armeijan sotilaat eivät olleet etulinjassa - riitti, että loikanneet ukrainalaiset sotilaat huolehtivat puolustuksen kärkitehtävät. Kiova, Tel-Aviv, Washington ja Bryssel kykenivät vain seuraamaan sivusta kun Sevastopolin laivastoasema säilytti toimintakykynsä ja samalla, Syyrian puolustajat kivijalkansa Venäjän laivaston jatkaessa keskeytyksettä alueellisia suojaustehtäviään Välimerellä. Länsimediassa esitetyt väitökset "Venäjän sotilasoperaatioista" Ukrainassa ovat edelleen vailla uskottavaa todistepohjaa. Sellaisia kun ei tarvittu. Lännen kiukku ei ole laantunut epäonnistumisesta Krimin valtaamiseksi tänäkään päivänä, kuten voimme mm. YLE-roskauutisista lukea, mutta epäonnistumisen seurauksia ei suurinkaan kiukuttelu enää muuta. "Kenenkään ei kannata yrittää hyökätä Krimille", sanoi Venäjän ulkoministeri Lavrov aivan vastikään hulluttelijoille. Kansalliskaartin rahoittaja, oligarkki Igor Kolomoiski, ja Kiovan joukkoja johtava sisäministeriksi vallankaappauksessa nostettu Arsen Avakov ovat etsintäkuulutettu Venäjän syyttäjänlaitoksen toimesta sotarikoksista Itä-Ukrainassa. Israelin kosto elää Itä-Ukrainan sodassa Entä sitten se toinen Syyrian ja Lähi-idän puolustuksen kivijalka - Venäjän eteläinen armeijakunta? Lännen strategit olettivat ilmeisesti, että tietenkin - ilman muuta, epävakaus Krimin alueella tulisi sitomaan Venäjän laivaston toimintakyvyn ja kun länsiukrainalaiset natsit aseistetaan hyökkäämään itäukrainalaisia vastaan Donetskissa, Venäjä tulee sotilaallisesti puuttumaan venäjänkielisen väestön murhaamiseen. Tapahtuihan kaikki vielä "suuren isänmaallisen sodan" juhlavuonna, jolloin koko Venäjä on muistanut sotilaallista voittoa Saksan fasisteista! Niin, kukapa ei maanmiestensä kansanmurhaa keskeyttäisi ja vieläpä omilla rajoillaan? Mutta Venäjä ei olekaan toiminut kuten lännessä on odotettu ja toivottu. Moskovan logiikkaa ei yksinkertaisesti osata lukea Washingtonissa, eikä myös Helsingissäkään. Kaksipäistä kotkaa onkin ensin kunnioitettava, sitten kuunneltava, että sitä alkaa hiljakseen myös luotettavalla tavalla ymmärtämään. Eihän Venäjä olekaan mikään Neuvostoliitto, vaan sitä tuntevilla, lähinnä sen vastakohta.  Olen jo lukemattomia kertoja kevään aikana todennut jännityksellä, että on aivan mahdollista, että Venäjä kuitenkin provosoituu ja sitoo sotilaallisen toimintakykynsä lähialueilleen lunastaakseen lupauksia, joita Venäjän hallinto on antanut viimevuosina omille kansalaisilleen. Patriotismissakin kun on heikkoutensa. Mutta mieleni hiljenee kunnioituksesta todetessani, ettei Moskova ei ole provosoitunut sotilaallisesti vielä tänäänkään. Se pelaa paljon suurempaa, globaalia valtataistelua, jossa kenenkään ei olisi syytä provosoitua. Samalla tilanne Lähi-idässä on pysynyt "tasapainossa", vaikkakin hyvin vaarallisessa sellaisessa. Ilmeisesti Moskova osasi myös odottaa Israelin ja lännen kostoa Syyrian puolustamisen vahvistamisesta? Mutta varmasti ikäviäkin yllätyksiä on jo koettu.   Vaikka Washingtonissa ja Tel-Avivissa poljettaisiin itkupotkuraivarit - Venäjän eteläinen armeijakunta on edelleen valmis avaamaan Lähi-idän käytävän ja vaikuttamaan tapahtumiin "suurella shakkipöydällä". Venäjän laivasto kulkee Tartusiin kuljettaen kontteja täynnä vain arvailujen varassa olevaa sisältöä. Ja Aleppon valtaaminenkin on enää viikkojen päässä! Israel pommittaa siis raivoisasti Gazaa, Kiova taas pommittaa Donetskia ja Luhanskia. Mitäpä muuta sotaisa lännen liittouma voisikaan kuin pommittaa puolustuskyvyttömiä siviilejä provosoidakseen vastustajiltaan sotilastoimia - että niihin päästäisiin vihdoinkinj vastaamaan koko lännen sotakoneen voimalla? Päätökset kampanjassa Irania vastaan on jätetty näihin päiviin saakka avoimeksi. On edelleen mahdollista, että Pentagonissa painetaan ilmeisen tappion hetkellä "tuomiopäivän nappia", joka tarkoittaa pommitusta Iranin strategisiin kohteisiin. On aivan sama tuhoisan lopputuloksen kannalta aloittaako pommitukset Israel vai USA. Vaarallisia pommituksia on suoritettu vastikään myös Ukrainasta kohti Venäjää. Tilanne on hyvin vaarallinen, epäilemättä ja monellakin tapaa. Venäjän hallinto on vakuuttanut, että Kiova joutuu vastuuseen sotilaallisista provokaatioistaan - kansanmurhasta ja sotarikoksistaan. Tuntuisi erikoiselta, että Israel voisi jatkaa läpi maailmanhistorian palestiinalaisten kansanmurhaa. Varmaa on, että lännen haastajat valitsevat vastaisuudessa itse ajankohdan ja paikan teoista vastuuseen saattamiselle. Tilanne kun pitää saattaa ensin uomiinsa ja pohja lännen sotavoimalta on murrettava - dollari on haastettava - vasta sitten tulee velkojen maksun aika niin Poroshenkolle, Netanyahulle ja muille globalistikumppaneille. Uhkailijat elävätkin aina itse suurimmassa pelossa. Yhdysvaltojen ja lännen sotakoirilla niin Ukrainassa, Israelissa kuin Syyriassa onkin ainoastaan yksi toivo selvitä rikoksistaan - se, että päärikolliset Pentagonissa, Lontoossa, Baselissa ja Vatikaanissa keksivät vihdoin suunnitelman, joka ei epäonnistuisi niin täydellisesti kuin muut suunnitelmat viimeaikoina. Siis avataanko sotarikoksia peitelläkseen jälleen uusia rintamia - lännen "demokratisoinnin" laajentamiseksi? Vai heräisivätkö länsimaalaiset vihdoin unestaan ja autamme yhdessä tätä pahuksen sotakonetta pysähtymään? Janus Putkonen janus.putkonen@verkkomedia.org (Jokainen yllämainittu uutistiedollinen sisältö on lähteistettynä Verkkomedian kattavassa uutisarkistossa, joten tietoa vahvistaaksesi aseta hakukoneeseen sanat "Verkkomedia + XXX" ja lue lisää!)