27. kesäkuuta, Kööpenhaminan keskustassa oli oli mielenosoitus, joka pidettiin Ukrainan tilanteen vuoksi.
Siihen osallistuneilla ihmisillä oli Venäjän, Ukrainan ja myös Donetskin kansantasavallan lippuja. Ensisijassa he olivat Tanskassa asuvia ukrainalaisia ja venäläisiä.
Tanskalaisia oli vähän. Mukana olleen, Kim nimisen tanskalaisien, mukaan syynä siihen on, koska Tanskassa asuvat ihmiset uskovat täysin siihen, mitä länsimaiden viestimet kertovat.
- On selvää, että minulle ja muille tanskalaisille on vaikeaa selvittää sitä, kuka todella on syyllinen Ukrainan tapahtumiin. Mutta olen huomannut, että tämän asian yhteydessä kaikki viestimet puhaltavat kuten sanotaan, samaan hiileen, syyttäen Venäjää kaikesta. Tämä on vähintäänkin epäilyksiä synnyttävää. Tulin tänne antamaan tukeni venäläisille ja ukrainalaisille ystävilleni. Haluan, että myös heidän äänensä tulisi kuulluksi.
Näkemyksen siitä, että tanskalaiset sokeasti uskovat länsimaiden viestimiin, jakoi myös toinen, mielenosoitukseen osallistunut venäläinen, Sergei niminen mies.
- Olen 62 -vuotias ja asunut jo pitkään Tanskassa, ja siksi uskon, että tunnen hyvin tanskalaiset. Tutustuin Tanskaan ja tanskalaisiin, jos silloin, kun asuin vielä Neuvostoliitossa, eli kylmänsodan aikana. Silloin maassamme oli vallalla erittäin kova länsimaiden vastainen propaganda. Kun tutustuin tanskalaisiin, sain tietää, että samalla tavalla tanskalaiset viestimiset suhtautuivat Neuvostoliittoon. Kuitenkin olin hämmästynyt siitä, että tanskalaiset, eroten neuvostokansalaisista, suhtautuivat hyvin skeptisesti omiin joukkoviestimiinsä. Nimen omaan silloin ymmärsin, ettei saa luotaa vain yhteen tietolähteeseen. Nyt kaikessa on tapahtunut 180 asteen käännös. Nyt itse selitän nuorille tanskalaisille samoja asioita, joita heidän vanhempansa aikanaan selvittivät minulle.
Tanskalaiset eivät todellakaan usko mihinkään, jatkoi keskustelua Jelena Shevtshenko, joka jokin aika siten palasi Ukrainasta, missä hän kävi tapaamassa sukulaisiaan.
- Olen asunut Tanskassa jo kaksikymmentä vuotta ja puhun hyvin tanskaa, mutta tästä huolimatta heitä on joskus vaikeaa ymmärtää. Joka tapauksessa haluan tehdä jotain, koska toivon, että tanskalaiset saisivat tietää totuuden minun Ukrainastani. Olen syntynyt Kiovassa ja minun vanhempani ovat myös kiovalaisia. Meille ukrainalaisille on suuri tragedia, että meidät yritetään saada vihaamaan Venäjää. Olemme eläneet Venäjän kanssa yhdessä jo yli 350 vuotta, ja meillä on aina ollut hyvää elää yhdessä. Minulla on käsissäni kaksi lippua – Venäjän ja Ukrainan. Haluaisin, että ne olisivat aina yhdessä. Meillä on hyvin paljon yhteistä historiassa, kulttuurissa ja kielessä. Kovassa käytimme aina kahta äidinkieltä – venäjää ja ukrainaa. Puhimme niillä silloin kun halusimme. Kukaan ei sitä kieltänyt. Mutta nyt sisareltani, joka asuu Kiovassa, kielletään työssä puhuminen venäjän kielellä, jopa ruokatunnin aikana. Mutta tämä ei ole kaikkein pahin asia.
On kauhistuttavaa, että siellä on menossa hyökkäävä Venäjän vastainen propaganda. On kielletty tiedottaminen venäjän kielellä ja kaikki se, mikä tulee Venäjältä. Työpaikalla on ankarasti kielletty venäläisten lähteiden seuraaminen internetistä, eikä sisarellani ole kotona internetyhteyttä. Hän on kieltäytynyt siitä korkean hinnan vuoksi. Sisareni on työssä Ukrainan parlamentissa, eli hän ei kuulu kaikkein köyhimpiin ukrainalaisiin. Mutta tänään internetin voivat sallia itselleen vain kaikkien rikkaimmat. Nyt ukrainalaiset köyhtyvät nopeasti. Tämä on hyödyllistä todennäköisesti Kiovan hallinnolle. Näin on helpompi huijata ideologisesti ihmisiä ja tyrkyttää heille esimerkiksi tietoa siitä, kuinka hyvä henkilöBandera oli.
Isoisäni taisteli vuona 1942 Banderan joukkoja vastaan ja kertoi niiden tuhotöistä. Meidän vanhempamme tiesivät tämän ja me tiedämme, mutta uusi sukupolvi ei tiedä. Veljenpojastani tuli banderisti. Hän heitteli poliisia polttopulloilla Maidanin aukiolla. Tämä on perheemme tragedia. Olin itse Maidanilla. Silloin siellä oli telttaleiri. Teltoissa oli kirjoituksia: Kiova, Donetsk, Harkova, Pultava, ikään kuin edustettuna olisi ollut koko Ukraina. Ymmärsin hyvin pian, että tämä on kaikki valhetta. Kaikissa teltoissa puhutin vain Länsi-Ukrainan alueiden murteella, enkä kuullut siellä edes Kovan murretta. On menossa tällainen kansamme huijaaminen. Selvää, että joku tätä tarvitsee ja että joku sen maksaa. Kuka? Tiedän, että USA rahoitti viidellä miljardilla dollarilla Maidania, päätti Jelena Shevtshenko.
Vielä yksi mielenosoitukseen osallistunut oli Svetlana Mostovaja.
- Olen täällä, jotta voisin sanoa ei fasismille. Vastustan Kiovan hallinnon lietsomaa sotaa Ukrainassa, Oikea sektori -liikkeen painostuksesta. Tämä on hyvin vaarallista, koska sota voi laajentua muualle ja jopa tänne asti. Monet ovat täällä unohtaneet, mitä fasismi on ja miten vaarallinen se on. Minun juureni eivät anna mahdollisuutta tämän unohtamiseen: fasistit teloittivat ampumalla isoisäni isän ja muita sukulaisiani, Kiovan lähellä sijaitsevalla, juutalaisten joukkomurhapaikalla Babyn Jarissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti