Mutta jo ennen suhteiden viilenemistä, oli vaikeaa kutsua neuvotteluja menestyksellisiksi. Syntyy vaikutelma siitä, että USA ei edes pyrkinyt sopimaan mistään, vaan ainoastaan pitkitti aikaa, omien järjestelmiensä uudistamiseksi, ja lähestyi entistä lähemmäksi Venäjän rajoja, sekä idän että lännen suunnalta.
Viimeisten vuosien aikana Venäjä on tehnyt muutamia yrityksiä, jotta oltaisiin, edes jollain tavalla voitu sopia tästä molemmille valtioille herkästä aiheesta. Moskova on ehdottanut Washingtonille yhteisen ohjuspuolustusjärjestelmän muodostamista, jonka puitteissa oltaisiin voitu jakaa vastuualueet. Ehdotuksen logiikka on yksinkertainen: Venäjä tuhoaa sen yläpuolelle lentävät ohjukset ja Euroopan yläpuolelle ilmestyvät ohjukset torjutaan yhdysvaltalaisilla välineillä. Mutta, USA on järjestelmällisesti torjunut kaikki Venäjän tekemät aloitteet ja johdonmukaisesti etäännyttänyt Moskovaa yleiseurooppalaisen turvallisuusjärjestelmän rakentamisesta. Tämän vahvistaa myös jokavuotinen, kansainvälinen ohjuspuolustusjärjestelmien ongelmien konferenssi, joka oli kesäkuun lopulla Saksassa. Venäjän valtuuskuntaa ei edes kutsuttu siihen. Koko tämän ajan Venäjän ja USA:n välinen vuoropuhelu on ollut vain muodollista, kertoi vakinaisesta palvelusta eronnut kenraalimajuri, Sotilasakatemian professori Pavel Zolotarjev.
Yhdysvaltalaiset ovat antaneet täysin selvän ilmoituksen siitä, että he rakentavat sellaisen ohjuspuolustusjärjestelmän, kuin itse pitävät tarpeellisena. Monia on hämännyt, kun Obama on puhunut Euroopan ohjuspuolustusjärjestelmän rakentamisen yhteydessä adaptiivisesta lähestymistavasta, joka olisi muka jonkinlainen myönnytys Venäjälle. Asia ei kuitenkaan ole näin. Sama koskee myös Natoa. Kaikki eri rakenteet, esimerkiksi Nato-Venäjä -neuvosto, ovat suurelta osaltaan vain toimineet, edelleen jatkuvan Naton laajentamisen peittelemiseksi.
Samaan aikaan asiantuntijat ovat osoittaneet USA:n etenemisen ohjuspuolustusjärjestelmien kehittämisen alueella. Asia koskee mm. maasta laukaistavien torjuntaohjusten testejä ja yhdysvaltalaisten,AEGIS-järjestelmillä varustettujen alusten määrän lisäämistä Välimerellä. Tällä alueella myös Ukraina on USA:n kiinnostuksen kohteena. Jos, Ukraina liittyy Natoon, niin ohjuspuolustusjärjestelmän osia voidaan sijoittaa sen alueelle, kertoi Venäjän poliittisten tutkimusten instituutin tutkija Grigori Dobromelov.
Mielestäni, jos konflikti Ukrainan kaakkoisosassa päättyy Kiovan voittoon, niin ohjuspuolustusjärjestelmän osat sijoitetaan välittömästi Venäjän rajalle. On selvää, että niiden sijoittaminen Venäjän rajan tuntumaan merkitse, että Venäjän on ryhdyttävä välttämättömiin vastatoimiin.
USA ei sijoita oman ohjuspuolustusjärjestelmänsä osia ainoastaan Eurooppaan, vaan myös Aasiaan. Muodollisena syynä tähän on ollut tilanteen käristyminen Pohjois-Koreassa. Mutta voidaanko puhua Pohjois-Korean taholta tulevasta uhkasta? USA jatkaa aktiivisesti politiikkansa, eikä piiritä ainoastaan Venäjää torjuntaohjuksillaan. Tässä tilanteessa, kriisin syntyminen kahden maan välisiin suhteisiin, oli kiertämätön asia.
.jpg "Ukrainassa tapahtuneesta lentoturmasta on avattava kansainvälinen tutkinta")
