Voimmeko luottaa kansanäänestysten tuloksiin? | |
 |
Skotlannin kansanäänestys itsenäisyydestä herätti jälleen epäilyksen, ettei äänestysten tuloksiin ole luottamista. Myös Suomen käytännöt mietityttävät. Skotlannin itsenäistyminen olisikin ollut vastoin eliitin EU-liittovaltioaikeita. Onko läntisestä demokratiasta jäljellä enää mitään?
Pääkirjoitus: Janus Putkonen, päätoimittaja
25.9.2014, Verkkomedia.org
Voimmeko luottaa kansanäänestysten tuloksiin?
Suomessa demokratia perustuu lyijykynään, jolla saamme piirtää aina määrävuosina haluamamme numeron äänestyslipukkeeseen. Mutta tulkitaanko seiska ykköseksi tai päinvastoin, ja miksei käytetä kuulakärkikyniä?
Uusi virallinen seiska sotkeutuukin helposti ykköseen eikä ole tiedossani, että lasketaanko vanhan mallin seiskoja enää tuloksissa lainkaan. Monikaan kirjoitusoppinsa perus- tai kansakouluvuosilta ei edes tiedä virallisia muutoksia numeroinneissa tapahtuneen.
Moni piirtääkin omiin ykkösiinsä aina väkäsen, joka tekeekin ykkösestä seiskan. Siis tarkoitit äänestää vaikka numeroa 1 tai 11, mutta äänesi annettiinkin numerolle numerolle 7 tai 77... Taikka päinvastoin, joka riippuu aivan siitä kumman kymmensarjan puoluetta äänten laskija mieluummin kannattaa. Ykköset ja seiskat sotketaan helposti ja huomaamatta, eikä kukaan edes tee suoranaista rikosta käsialoja tulkitessa.
Eduskuntavaalit lähestyvät ja ainakin minua arveluttaa jälleen, että saankohan taas ehdokasnumerooni seiskan tai ykkösen, koska se tuntuu varsin epäreilulta ja hyvin vastenmieliseltä. Ohjeita epäselviin numerointeihin en ole nähnyt, mutta oletko sinä?
Miksemme siis vain rastita haluamamme ehdokkaan kohtaa lipukkeessa, kuten ulkomaillakin tehdään, koska nyt äänetystuloksiin voidaan vaikuttaa käsialoja tulkitsemalla ja erityisesti äänestysnumeroja jakelemalla? Kenties jokin puolue voi siis edelleen luottaa mummeleiden jakamiin ykkösten väkäsiin - seiskoina?
Toinen tärkeä asia demokratian uskottavuuden kannalta on, että kuka äänemme laskee?
Tärkeässä roolissa on Tieto OYj, jonka omistussuhteet kansainvälisiin pankkeihin ja varsinkin geopoliitikan jättiläiseen Goldman Sachsiin ovat puhuttaneet jo vuosia kansalaispiirejä. Voimmeko siis luottaa kansanäänestysten tuloksiin vai päteekö tässä sanonta, ettei tuloksella niin väliä olekaan vaan tuloksen laskijalla? Gallupeillahan voidaan pohjustaa mediassa mitä tahansa odotettavissa olevaa tulosta "oikeaksi".
Elektroniset äänestyskoneet ovat puolestaan osoittaneet varsinkin Yhdysvalloissa jo täydellisen epäluotettavuuden ja toisaalta kuten Skotlannissa, mediaan lipsahteleekin erikoisia äänestystuloksia kesken äänten laskentojen. Usein tuloksia vilahtelee tietojärjestelmistä jo ennakkoon. Alla näkyvä CNN-uutisten kuvataulu Skotlannin vaalituloksesta 110 % äänestystuloksella ei ainakaan paranna luottamusta läntiseen vaalijärjestelmään.
Mitä Skotlannin kansanäänestyksessä oikeastaan tapahtui?
Lukuisat mediaraportit ovat kertoneet epäilyistä, että Skotlannin vaalitulos olisi ollut manipuloitu. Glasgown poliisi onkin avannut tutkintoja liittyen vaalivilppiin. Jotkin ihmiset olivat äänestäneet useaan kertaan. Äänestystuloksia laskettiin Glasgowssa 10 eri paikassa, eikä keskitetysti yhdessä paikassa. Miksi näin?
Äänestyspaikkojen toimintaa häirittiin palohälytyksillä. Joissain paikoissa, joissa oli suuri Kyllä-äänestäjien osuus, jopa kahdesti saman päivän aikana. Äänestysvilkkaudessa havaittiin epäilyttäviä ristiriitaisuuksia. Nettiin onkin ilmaantunut useita videoita - kuten alla - joissa osoitetaan ilmeisiä vaalivilppejä tapahtuneen.
Lisää paljastusvideoita:
Entinen Skotlannin Nationalistisen puolueen varapuheenjohtaja Margot MacDonald kirjoitti pyynnön Salaisen palvelun MI5:n johtajalle Andrew Parkerille, että hän antaisi takeet siitä, ettei Britannian agentit tule puuttumaan Skotlannin itsenäisyysäänestykseen.
Margot MacDonald on sittemmin menettänyt henkensä. Ennen kuolemaansa hän ehti kuitenkin kertomaan, että salaisen palvelun agentit ovat soluttautuneet Skotlannin itsenäisyyttä ajaneeseen puolueeseen.
Tutkiva journalisti Wayne Madsen kirjoitti syyskuun 10. päivä, ettei Britannia aio sallia Skotlannin itsenäistymistä ja tulee puuttumaan kansanäänestykseen. Ja Ei-äänet voittivat.
Kyllä Itsenäisyydelle, vaatineet kansalaiset olivat typertyneitä tuloksesta ja Skotlannissa on todistettu vaalien jälkeen yleistä levottomuutta. Yleinen mieliala Skotlannissa on ollut synkkä ja kansalaiset ovat pitäneet äänestystä vilpillisenä. Yli 90 000 ihmistä on allekirjoittanut vaatimuksen, jossa vaaditaan itsenäisyysäänestyksen tulosten laskemista uudestaan. Vetoomuksen laatijoiden mukaan lukuisat todisteet osoittavat, että äänestystulos oli vilpillinen.
Itsenäisyysliikkeen johtaja syytti Britanniaa siitä, että se oli houkutellut runsailla lupauksillaan Skotlannin ei-äänestäjät uurnille. Näille ruhtinaallisille lupauksille onkin vaadittu nyt luvattua katetta. Alex Salmond totesi, että vain vuorokauden sisällä äänestyksen jälkeen Lontoo oli jo alkanut rikkomaan lupauksiaan.
Venäjän vaalitarkkailijat: vaalitulos oli vilpillinen
Venäjän vaalitarkkailuviranomaiset ovat sensaatiomaisesti syyttäneet Britannian hallintoa Skotlannin itsenäisyystuloksen väärentämisestä. Venäjän tarkkailijoiden mukaan vaalituloksessa oli nähtävissä enemmän kyllä-ääniä kuin ei-ääniä.
RIA Novostille puhunut Gergy Fyodorov, joka on Moskovassa sijaitsevan vaalitarkkailulaitoksen johtaja, sanoi että "sen mukaan mitä meidän tarkkailijamme äänestyspaikoilla ja äänestystoimistossa ovat havainneet, vaalituloksessa oli enemmän kyllä- kuin ei-ääniä." Hänen mkaansa Skotlanti sai kokea valtavan painostuksen. He, jotka Britannian puolella kamppailivat Ei-äänten puolesta "syyllistyivät kaikkiin ajateltavissa oleviin rikkomuksiin".
Myös Venäjän duuman ulkoasiainvaliokunnan jäsen Igor Morozov yhtyi epäilyksiin ja vieritti tapahtuneen valtaisan Britanniaa tukeneen propagandakampanjan harteille, mutta pian vaalien jälkeen Venäjä on vaiennut virallisesti vilppiepäilyistä. Venäjän mediassa asiasta on puhuttu avoimesti ja haivaittuja rikkomuksia on uutisoitu runsaasti. Lännessä ollaan vaitonaisia.
Kun perusteita etsitään sille miksei Skotlannille voitaisi sallia itsenäisyyttä, esille on tuotu jälleen energiageopoliittiset kysymykset. Itsenäinen Skotlanti olisi saanut 90 % tuloista, joita se saisi itsenäisenä maana alueen suurista öljyvaroista. Skotlannin alueella on siis huomattavat öljy- ja kaasuvarat. Öljytulojen menettäminen olisi asiantuntijoiden mukaan heikentänyt Lontoon taloutta ja luotonsaantia huimasti.
Mitä me tästä opimme?
Huolimatta siitä kuinka vilpillinen tai vilpitön Skotlannin demokraattinen prosessi lopulta olikaan, voimme jo vahvojen epäilyjen perusteella ottaa tapahtuneesta opiksi: siitä miten läntinen demokratia nykyään ei toimi. Nähdäkseni yllä esitetty "lyijykynä-numero" -ongelma on Suomessa ensisijainen ongelma, mutta heti sen jälkeen meidän onkin vaadittava kunnollista vaalitarkkailua sekä mediakentän tasapainotustoimia.
Vaatimus Suomen uudesta itsenäisyydestä on vahvasti perusteltu, mutta kannattaako meidän kuluttaa valtavasti aikaa, varoja ja vaivaa itsenäisyysvaatimuksen edistämiseen, jos koko homma voidaan vesittää ratkaisevana päivänä pelkällä vilpillä, ja säestää tulos halutuksi korporaatio-propagandan toimesta? Olemmekin nyt peruskysymysten ja ongelmien ääressä.
Suomen vaaleja valvomaan tulisi saada vahva edustus vaalitarkkailijoita lännen valtaliiton ulkopuolisista maista: Syyriasta, Iranista, Kiinasta, Venäjältä, Boliviasta, Brasiliasta... Erityisestisitoutumattomista NAM-maista, joille lännen valtaliiton intressit eivät näyttele mielipiteen muodostamisen pääroolia. Vain riiippumattomista lähteistä voimme saada uskottavaa valvontaa, ja heidän valvontaraporteillaan tulisi olla ratkaiseva rooli vaalitulosten hyväksymisessä.
Suomen valtamedian yksinapainen agendaohjaus on murrettava, edes vaalien ajaksi. Suomen saattaminen EY-talousyhteisöön tapahtui valtavan mediarummutuksen tahdittamana, kuin nyt nähtiin Skotlannissa. Eduskunta- ja EU-vaaleissa ei Suomessa eduskunnan ulkopuolisille puolueille anneta käytännössä mitään medianäkyvyyttä hallintoneuvostojen ohjaamissa valtamedioissa. Ei edes Yleisradiossa.
Suomessa Ei-EU:lle esiteltiin kaiken pahan alkuna ja myöhemmin selvisi, että valtamediat olivat liittoutuneet keskenään kyllä-propagandaan. Sama intressiohjaus nähdään hallituspuolueiden tai valeoppositioiden saamassa puolue- ja ehdokasnäkyvyydessä aivan kaikissa vaaleissa.
On aivan selvää, että ilman kunnollista mediakentän tasapainotusta, emme voi odottaa saavamme oikeudenmukaisia tuloksia, jotka pyrkimättä tavoitteeseen, antaisivat kansalaisille eväitä tasapainoisten mielipiteiden luomiseen. Tuloksena on kansan enemmistölle vahingollisia vaalituloksia ja eteenpäin mennään kansallisia vaihtoehtoja punnitsematta.
Demokratian perusajatuksena on, ettei pieni vähemmistö saa pakottaa suurelle enemmistölle mielipiteitään. Siis aivan toisin kuin NATO- tai EU-kysymyksissä on Suomessa toteutettu. Jotta kuitenkin pääsemme edes askeleita kohti tuota perustuslaillista vaatimusta, meidän on kaikin tavoin varmistettava, että kansan enemmistön tahto tulee myös kuulluksi.
Janus Putkonen
Lähteet:
|
Sivut
▼
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.