Mistä on kysymys uusliberalismissa?

Uusi on myönteinen sana ja liberalismissakin ovat omat hyvät puolensa, kun sillä tarkoitetaan moniarvoisuutta, sananvapautta, ajattelun vapautta jne. Mutta mistä on kyse uusliberalismissa ja uudessa talous­liberalismissa? On mentävä ajassa taaksepäin. 1970-luvulla toisen maailman sodan jälkeinen voimakkaan kasvun kausi katkesi 1970-luvun lamaan. Syntyi ongelma. 

Markkinaliberalismi kaatui 30-luvun lamaan

Markkinatalouden kaikkivoipaisuuteen  luottava markkinaliberalismi kärsi haaksirikon, kun taloudet suistuivat 1930-luvun lamaan. Ongelma havainnollistuu, kun poika kysyi äidiltä, miksi on kylmä. Äiti sanoi, että koska ei ole rahaa hiiliin, joilla lämmitettiin tuolloin Yhdysvalloissa. Miksi ei ole rahaa, kysyy poika. Koska isä on työtön, vastaa äiti. Miksi isä on työtön, kysyy poika. Äiti vastaa: koska isä oli työssä hiilikaivoksella ja varastot ovat täynnä hiiltä eikä kellään ole rahaa sitä ostaa. 

Lääkkeeksi kehitettiin keynesiläisyys

Lama siis aiheutti, ettei ollut kysyntää, mikä pahensi lamaa. Tätä ratkaistiin työllisyystöillä, mutta myös kehitettiin keynesläisyydeksi nimetty talouspolitiikka taloustieteilijä John Maynard Keynesin mukaan. Se muotoutui talouspolitiikaksi, jossa hyvin pelkistetysti sanottuna laman oloissa lisätään kysyntää julkista velkaa lisäämällä. Korkeasuhdanteessa velkaa maksetaan pois ja julkisin toimin luotua kysyntää leikataan.  Tätä kutustaan suhdannepolitiikaksi.

Keynesiläistä kapitalismia runsaat neljä vuosikymmentä

Tähän liittyi ajatus, että työttömyys ja inflaatio ovat toistensa vaihtoehdot. Siksi palkkainflaatiota pelkäämättä oli mahdollista lisätä kysyntää laman oloissa. Korkeasuhdanteessa taas piti rajoittaa työvoiman kysyntää, ettei se johtaisi palkkojen nousuun inflaatiota aiheuttavasti. Tätä esti työttömyyden pysyminen tasolla, jota kutsuttiin inflaatiota kiihdyttämättömäksi työttömyydeksi. Keskeisesti tämän varaan toteutettiin talouspolitiikkaa 1930-luvulta 1970-luvulle Yhdysvalloissa ja Läntisessä Euroopassa. 

Keynesiläisyyskään ei voinut estää kapitalismin lamakautta

1970-luvun lama kuitenkin aiheutti ongelman, kun oli korkea inflaatio ja korkea työttömyys yhtä aikaa. Talouspolitiikka epäonnistui. Englannissa se johti tyytymättömyyden talveen 1979, kun palkoista tinkiminen ei ollutkaan johtanut hintojen nousun taittumiseen ja työttömyys paisui. Tämä johti työväenpuolueen vaalitappioon Thatcerille, joka oli konservatiivisessa puolueessa työntänyt syrjään nynnyiksi kutsumansa keynesläiset. Thatcherin pääkohde  oli ay-liike ja sen heikentäminen. Se onnistui hiilikaivoslakon hajoittamisella.

Thatcherin- Reaganin- politiikkaa

Yhdysvalloissa Carter leikkasi menoja inflaation ollessa korkeaa ja työttömyys paheni. Kriisi  pohjusti Reaganin valtaan nousun ja tuli reaconimicsiksi (Reagan economics) kutsuttu talouspolitiikka. Tämän Thatcherin ja Reaganin liitetyn talouspolitiikan nimitykseksi tuli uusi talousliberalismi ja monetarismi ja puhutaan myös tarjonnan talousteoriasta, kun kysynnän säätely hylätään. Mitä siis tämä tarkoittaa?

Vaikutetaan vain kierrossa olevan rahan määrään 

Pelkistetysti tämä lähtee siitä, että talouspolitiikalla ei voi vaikuttaa kysyntään. Talouspolitiikan tehtäväksi jää, että rahan määrä vastaa talouden tarpeita. Rahan määrää lisätään korkoja alentamalla ja vähennetään korkoja nostamalla. Se on monetarismin opin perussisältö. Jos painetaan liikaa, siitä syntyy inflaatio. Tarjonnan lisääminen taas tarkoitti verojen alentamista. Perusteena oli, että liian korkea verotus ei lisää verotuloja, koska se painaa taloutta alaspäin. Opin mukaan veroja alentamalla saadaan aikaan yrittämisen lisääntyminen ja sen ansios­ta verojen alentaminen lisää verotuloja. Verojen alentamisesta seuraa, että menoja on leikattava. 

Markkinavoimien valta-uusliberalismia

Eli kun veroja ja menoja alennetaan ja siihen liitetään luopuminen talouspolitiikasta ja yksityistäminen, tila raivataan markkinavoimille ilman niiden säätelyä, joka taas on keynesläisyydessä. Koska markkinavoimille annetaan valta, siksi kyse on talousliberalismista. Se taas merkitsee paluuta 1930-luvun lamaa edeltäneisiin oppeihin. Siksi kyse on talousliberalismin tulosta uudelleen ja uudessa tilanteessa. Siitä tulee ilmaisu uusi talousliberalismi. Uusi tarkoittaa kahta asiaa: uudelleen paluuta vanhaan ja toiseksi uudessa tilanteessa. Se muuntuu sanaksi uusliberalismi, kun ta­loudelliseen liberalismiin liittyy se, että yhteiskunta vetäytyy vaikuttamasta asioihin.

Verojen alentaminen ei toiminut

Kumminkin oppi verojen alentamisen verotuloja lisäävästä vaikutuksesta johtikin monestakin syystä Yhdysvaltojen velkaantumiseen Reaganin kaudella. Clintonin kaudella teknologiabuumin myötä tilanne paljon korjaantui, mutta taas uusliberalismin opit ja sodat johtivat Bushin kaudella pahentuneeseen velkakierteeseen ja pankkikriisiin. Siitä kärsitään nyt siellä ja EU ja EU-maat ovat velka- ja työttömyyskriisissä. Reaganin kaudella uusliberalismi ajautui kiville ja 2000-luvulla se johti haaksirikkoon. Samalla kehitys on johtanut pahenevaan eriarvoistumiseen, koska jättipankeille annettiin valta ja annettiin syntyä ökyrikkaiden verot välttävä kerrostuma. Tässä valossa uusliberalismi on erehdyttävä sana, koska se naamioi kehityksen kielteisyyttä.

Jälleen työllistäminen ja kysynnän vahvistaminen

Joudutaan uudelleen asettamaan kysymys kysynnän vahvistamisesta, työllisyystoimien lisäämisestä ja markkinatalouden ongelmien korjaamisesta. Nykyisessä maailmassa entistä keskeisempää on, että se tehdään samalla ympäristön kannalta kestävällä tavalla. On paljon muutakin, mitä ei yhteen kirjoitukseen voi mahduttaa.

Teksti: Pekka Tiainen

 

Palveluiden alasajoon ei suostuta

Kansan Ääni 6/2013 ilmestynyt

Kansan Äänen tuoreimmassa numerossa esille nousevat julkisten palveluiden alasajo,hallituksen rakennepaketti ja monet muut tavallisten kansalaisten elämään vaikuttavat teemat. Samalla nostetaan tapetille monia muitakin aiheita aina filosofiasta sotahistoriaan ja kansainväliseen politiikkaan.

Kansan Äänen julkaisujärjestöt toivottavat kaikille lehden lukijoille, avustajille ja ystäville hyvää Uuttavuotta. Voimia ensi vuoden taisteluun uusliberalismin murtamisen merkeissä!