- Juhani Suomi on taas kirjoittanut järkälemäisen poliittisen elämäkerran.
maanantai 30. syyskuuta 2013
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
torstai 26. syyskuuta 2013
maanantai 23. syyskuuta 2013
sunnuntai 22. syyskuuta 2013
lauantai 21. syyskuuta 2013
Syyrian vastaisen sodan todelliset tavoitteet - SANA
Damaskos, 20.9. (SANA) -- Jokaisella asiantuntijalla on oma arvionsa Washingtonin suhtautumisesta Syyrian kysymykseen ja oma käsityksensä konfliktin takana olevista Yhdysvaltain tavoitteista, kirjoittaa Syyrian johtava uutistoimisto Syrian Arab News Agency (SANA).
On monia käsityksiä Syyriaa vastaan?? käytävästä sodasta ja monet asiantuntijatkirjoittavat Syyrian kriisistä. Washingtonin aggressiivisen politiikan tavoitteina arvellaan olevan esimerkiksi:
1) Turvata Yhdysvalloille energiavarantojen saatavuus;
2) Luoda hallittu kaaos Lähi-idän alueen valvomiseksi;
3) Yhdysvaltain lähimmän liittolaisen Israelin etujen suojeleminen;
4) Syyrian käyttäminen "laukaisualustana", alueellisen sodan liekkien lietsomiseksi, jotka puolestaan laajentuisivat maailmansodaksi;
5) Lisätä Yhdysvaltain presidentin hiipuvaa kannatusta;
6) Antaa Washingtonille mahdollisuus valvoa tehokkaammin Kiinaa ja Euroopan maita, jotka ovat riippuvaisia Lähi-idän maiden energiavarannoista;
7) Miehittää Syyria, jotta voidaan edetä kohti Yhdysvaltain tärkeimmän vihollisen Iranin tuhoamista;
Varmistaa Yhdysvaltojen puolustusteollisuuden sopimukset ja rikastuttaa edelleen "aseparoneja";
9) Edistää Yhdysvaltain pysähtynyttä taloutta sotilasmenoilla;
10) Peitellä epäonnistumisia USA:n ??työttömyyden ja köyhyysongelman hoitamisessa ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa ja perustella tiedustelupalveluiden toimia Yhdysvaltojen väestön valvonnassa jne.
Yritettäessä selvittää Washingtonin todellisia tavoitteita jännitteiden lisäämiseksi Syyriassa on niin monia erilaisia ??toisistaan poikkeavia asiantuntijalausuntoja, ettei Barack Obaman sanoja voi ottaa vakavasti. Oletamme, että presidentillä ole lainkaan kokonaisvaltaista uunnitelmaa Syyrian suhteen.
Pentagon sen enempää kuin yhdysvaltalaiset kenttäkenraalitkaan eivät liioin ymmärrä, mistä on kysymys. Viimeisimmissä kuulemistilaisuuksissa Yhdysvaltain kongressissa neljän tähden kenraali ja USA:n asevoiminen esikuntapäällikkö Martin Dempsey vastasi senaattori Bob Corkerin esittämään kysymykseen, mitä USA:n hallinto rehellisyyden nimissä haluaa saavuttaa sotilaallisella kampanjallaan Syyriaa vastaan? "En voi vastata, koska en tiedä, mihin me pyrimme", sanoi Denpsey.
Syrian Arab News Agency
Damaskos, 20.9. (SANA) -- Jokaisella asiantuntijalla on oma arvionsa Washingtonin suhtautumisesta Syyrian kysymykseen ja oma käsityksensä konfliktin takana olevista Yhdysvaltain tavoitteista, kirjoittaa Syyrian johtava uutistoimisto Syrian Arab News Agency (SANA).
On monia käsityksiä Syyriaa vastaan?? käytävästä sodasta ja monet asiantuntijatkirjoittavat Syyrian kriisistä. Washingtonin aggressiivisen politiikan tavoitteina arvellaan olevan esimerkiksi:
1) Turvata Yhdysvalloille energiavarantojen saatavuus;
2) Luoda hallittu kaaos Lähi-idän alueen valvomiseksi;
3) Yhdysvaltain lähimmän liittolaisen Israelin etujen suojeleminen;
4) Syyrian käyttäminen "laukaisualustana", alueellisen sodan liekkien lietsomiseksi, jotka puolestaan laajentuisivat maailmansodaksi;
5) Lisätä Yhdysvaltain presidentin hiipuvaa kannatusta;
6) Antaa Washingtonille mahdollisuus valvoa tehokkaammin Kiinaa ja Euroopan maita, jotka ovat riippuvaisia Lähi-idän maiden energiavarannoista;
7) Miehittää Syyria, jotta voidaan edetä kohti Yhdysvaltain tärkeimmän vihollisen Iranin tuhoamista;
Varmistaa Yhdysvaltojen puolustusteollisuuden sopimukset ja rikastuttaa edelleen "aseparoneja";
9) Edistää Yhdysvaltain pysähtynyttä taloutta sotilasmenoilla;
10) Peitellä epäonnistumisia USA:n ??työttömyyden ja köyhyysongelman hoitamisessa ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikassa ja perustella tiedustelupalveluiden toimia Yhdysvaltojen väestön valvonnassa jne.
Yritettäessä selvittää Washingtonin todellisia tavoitteita jännitteiden lisäämiseksi Syyriassa on niin monia erilaisia ??toisistaan poikkeavia asiantuntijalausuntoja, ettei Barack Obaman sanoja voi ottaa vakavasti. Oletamme, että presidentillä ole lainkaan kokonaisvaltaista uunnitelmaa Syyrian suhteen.
Pentagon sen enempää kuin yhdysvaltalaiset kenttäkenraalitkaan eivät liioin ymmärrä, mistä on kysymys. Viimeisimmissä kuulemistilaisuuksissa Yhdysvaltain kongressissa neljän tähden kenraali ja USA:n asevoiminen esikuntapäällikkö Martin Dempsey vastasi senaattori Bob Corkerin esittämään kysymykseen, mitä USA:n hallinto rehellisyyden nimissä haluaa saavuttaa sotilaallisella kampanjallaan Syyriaa vastaan? "En voi vastata, koska en tiedä, mihin me pyrimme", sanoi Denpsey.
Syrian Arab News Agency
torstai 19. syyskuuta 2013
tiistai 17. syyskuuta 2013
maanantai 16. syyskuuta 2013
Pohjoismainen turvallisuusdialogi alkoi Ruotissa ja valmistelee pohjoismaita sotaan
Yhdysvaltain presidentti Barack Obama saapui äsken Ruotsiin vierailulle, jossa tapasi pohjoismaiden johdosta Suomen presidentti Sauli Niinistön, Tanskan pääministeri Helle Thorning-Schmidtin, Ruotsin pääministeriFredrik Reinfeldtin ja Islannin pääministeri Davia Gunnlaugssonin.
Salaisessa tapaamisessa tehtiin pohjoismaiden välinen turvallisuusdialogi, josta nyt Suomen eduskunta halusi lisää tietoa. Mutta ei sitä tiettävästi tule saamaan.
Jos on vähänkään seurannut mitä tuolla maailmalla on viime-aikoina tapahtunut, niin pohjoismaissa käydyt neuvottelut ovat liittyneet siihen, että pohjoismaat ollaan nyt kaikessa hiljaisuudessa kiristetty allekirjoittamaan paperit, jossa kaikki pohjoismaat lupautuvat lähtemään tulevaan III-maailmansotaan mukaan ja sotimaan mm. Venäjää vastaan.
Mutta kuten aina ennenkin, niin kaikki palaneenkäryä savuavat sopimukset ollaan pyritty naamioimaan erilaisten peitenimikkeiden alle ja nyt tämä NATO:n ja suurvaltojen sotilasliitto pohjoismaiden kanssa on mediassa vain turvallisuusdialogi.
Tästä kaikesta tulee mieleen II-maailmansodan ajat, jolloin Suomi solmi liittoutumissopimuksen Natsi-Saksan kanssa. Nyt tuo Natsi-Saksa on vaihtunut ja sen tilalla on USA, mutta sen geopoliittiset tavoitteet eivät eroa juuri Natsi-Saksan aikaisesta ideologiasta.
Lähde: http://yle.fi/uutiset/eduskunta_haluaa_lisatietoa_obama-sopimuksesta/6826814
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
lauantai 14. syyskuuta 2013
torstai 12. syyskuuta 2013
maanantai 9. syyskuuta 2013
Ensi menivät Nokian kännykät, nyt kaatuu Mannerheim-myytti!
Suomalaisuuden ikonit karisevat kuin syksyn lehdet.
Mikäli historiantutkija Juhani Suomen uutta kirjaa on uskominen, marsalkka Mannerheim oli ylipäällikkönä ja presidenttinä herkkähipiäinen, tittelinkipeä, pitkävihainen, kostonhimoinen, päätöksissään häilyväinen, omahyväinen ja vielä pelkurikin.
Lisäksi hän oli sodanjohtajana toivottoman vanhanaikainen ja hidasliikkeinen strategi. Ihme, että Suomi selvisi.
Tapansa mukaan Juhani Suomi tulkitsee historiaa tarkoitushakuisesti, vaikka taitavasti peittääkin omat mielipiteensä virtuoosisen lähteidenkäyttötekniikan alle.
Suomen tavoitteena on selvästi esittää Mannerheimista ”erilainen” kuva. Käytännössä se on tarkoittanut mahdollisimman kielteisten piirteiden etsimistä kansakunnan sankarista. Ja niitähän löytyy marskin aikalaisten muistelmista, päiväkirjoista ja muista lähteistä.
Lukijan rooliksi jää lähinnä pohtia, miten vakuuttavan kuvan Kekkos-tutkijana maineensa luonut Suomi lopulta Mannerheimista luo.
Raskas tyyli
Kun asialla on Juhani Suomi, on turha odottaakaan kevyttä lukukokemusta. Hänen torstaina ilmestynyt Mannerheim-kirjansa on raastavan yksityiskohtainen rekonstruktio jatkosodan lopun ja rauhanteon vuosista Mannerheimin kannalta katsottuna.
Suomen poliittisen historian vyörytys on äärimmäisen koettelevaa, sillä teksti ei hengitä valtavan faktamassan alla. Työ on ihailtavan tarkkaa ja perinpohjaista, mutta tarinasta puuttuvat suvannot, rytmi ja draamallinen jännite.
Kirjan tähtäimessä ei ole yksityishenkilö Mannerheim vaan nimenomaan marsalkka ja ylipäällikkö, josta vuonna 1944 tuli myös tasavallan presidentti.
Toisaalta Mannerheimilla ei tosiasiassa ollut näinä vuosina juuri minkäänlaista yksityiselämää. Hän oli mies, jolle kansakunnan johtajan rooli oli koko elämä. Suomi kuvaakin marskia ”suureksi näyttelijäksi”.
Vasta eläkkeellä 1940-ja 50-luvun vaihteessa Mannerheimilla oli hetken aikaa esimerkiksi viimeiselle romanttiselle naissuhteelle ruotsalaisen kreivittären d´Arcon kanssa. Tämä tosin laskutti myöhemmin Suomen valtiota palveluksistaan.
Revanssin etsimistä
Suomen analyysin mukaan Mannerheimia ajoi kirjan käsittelemänä aikana henkilökohtaisen revanssin saaminen aikaisemmista ”epäoikeudenmukaisuuksista”.
Niitä olivat Suomen mukaan esimerkiksi se, että Mannerheim joutui luopumaan 1918 valkoisen armeijan johdosta tai ettei häntä 1919 valittukaan presidentiksi.
Mannerheimiä kismitti sekin, että eduskunta vielä vuonna 1943 halusiRisto Rytin jatkavan presidenttinä.
Suomen tulkinnan mukaan Mannerheimin valinta presidentiksi elokuussa 1944 johtui vähintään yhtä paljon Mannerheimin vallanhalusta kuin herkästä sotilaspoliittisesta tilanteestakin.
Tilanne oli paradoksi niin kuin moni muukin asia ristiriitaisessa Mannerheimissa. Vaikka hän janosi valtaa, hän kaihtoi hankalia tilanteita – varsinkin jos hänen oma sankarimaineensa oli vaarassa.
Kesällä 1944 marski pähkäili melkein loputtomiin sitä ratkaisevaa päätöstä, pitäisikö Suomen jatkaa taistelua Saksan rinnalla vai hakea aktiivisesti rauhankontaktia Neuvostoliitoon.
Mannerheimin tuumiessa oikeaa siirtoa Paasikivi, Kekkonen ja muu rauhanoppositio ottivat aloitteen käsiinsä. Lopulta Mannerheim saattoi vain seurata kiltisti perässä.
Toisaalta Mannerheimin päättämättömyydessä voi halutessaan nähdä myös viisasta varovaisuutta ja hätäilyn välttämistä.
Elintärkeä keulakuva
Mannerheimin jahkailu johtui ainakin osin vanhan marsalkan heikkenevästä terveydestä. Esimerkiksi verisuonten kalkkeutuminen vaikutti muistiin, mielentilaan ja päätöksentekokykyyn.
Sodan päätyttyä presidentin hermot olivat riekaleina, kun häntä painoi maan kohtalo Neuvostoliiton uhan alla. Hän oli pessimisti ja aikoi siirtää omaisuutensa Ruotsiin turvaan mahdollisen miehityksen varalta.
Kun stressi kävi sietämättömäksi, Mannerheim pakeni sairauslomalla ja jätti maan asiat pääministeri Paasikiven hoidettaviksi.
Pelätessään joutuvansa sotasyyllisten listalle marski pakeni Portugaliin asti. Maan valinta johtui presidentin adjutantin mukaan ”ilmastollisista ja poliittisista syistä”: lämmin Portugali oli tarpeeksi etäällä Suomesta.
Mutta se ratkaiseva kysymys kuuluu: oliko Mannerheimille Suomessa vaihtoehtoa. Tuskin.
Hänen maagista arvovaltaansa tarvittiin pitämään kenraalit ruodussa ja kansa ymmärtäväisenä koville rauhanehdoille. Lisäksi Neuvostoliitto kunnioitti häntä riittävästi.
Lopulta vain Mannerheim saattoi johdattaa maan sodasta rauhaan. Keulakuva oli Suomelle elintärkeä.
Juhani Suomen loppupäätelmä on selvä: ”Mannerheim on ehkä paras esimerkki siitä, ettei tärkeää ole se, millainen kansakunnan johtaja on, vaan se, millaiseksi hänet kuvitellaan”.
Harri Hautala
Juhani Suomi: Mannerheim. Viimeinen kortti?
836 sivua. Siltala 2013.
836 sivua. Siltala 2013.