Iltalehden otsikointi ''Venäjän miehestä'' sai ottamaan yhteyttä Bäckmaniin, joka on parhaillaan Ukrainassa tarkkailemassa konfliktia ja missä hän tapaa myös Ukrainan presidentin. Miten Bäckman vastaa valtamedian tietoihin koskien Venäjän strategisen tutkimuslaitoksen (RISI) tutkimustyötä?
Johan Bäckman: Kelvoton desantti vai kunnioitettava dosentti?
Kuka muu suomalainen jakaa mielipiteitä nykyään enemmän kuin Johan Bäckman? Kun hänen nimensä edes vilahtaa Verkkomedian sisällössä, jo hyökkäävät trollit ja kommentaattorit kiihkorinnoin kailottamaan agressiivisia näkemyksiä Bäckmanista sekä leimaamaan asiayhteydet ja samalla koko tiedotusvälineen: "...puniikki, desantti, petturi, agentti..." Moni meistä kuitenkin seuraa hänen työtään, kulkemisiaan ja tekemisiään suurella mielenkiinnolla luoden omia mielipiteitä.
Mutta samalla moni on rakennellut kokonaisia salaliittoja suuntiin, jossa päinvastoin toimitaan ilman intressiohjausta valtaliittoja paljastaaksemme. Jotkut jaksavat väittää, että Verkkomedia olisi "Venäjän äänitorvi" tai että taustalla olisi jotain muutakin agenttiroskaa. Että Bäckmanin välittämän uutistiedon saama palstatila Verkkomediassa todistaisi tämän!
Väitökset salaliitoista ja Verkkomedian riippuvaisuutta aiheuttavista kytkökisisä itään ovat luonnollisesti pelkkää mielikuvitusta ja kuka tahansa voi tulla koska tahansa tutustumaan toimintaamme todetakseen juuri tämän: "Kellä ei ole mitään salattavaa, ei ole mitään pelättävää" - Kilvenmaalla ollaan, eikä täällä ole ketään Moskovasta.
(Tosin en pistäisi yhtään pahitteeksi, vaikka joskus vielä olisikin. Yhdenkin venäläisen saaminen mukaan kansalaismedian tiimiin helpottaisi arvokkaan ja harvinaisemman uutismateriaalin löytämisessä ja kääntämisessä venäläisistä lähteistä suomeksi.)
Näille "väittäjille" voin kertoa, että olen tavannut Bäckmanin elämäni aikana ehkä viidesti ja hiukan useammin olemme puhuneet puhelimessa. Saamme häneltä samaa tiedotemateriaalia kuin muutkin mediat. Ensimmäisen kerran keskustelin ja tapasin Bäckmanin perustettuani Verkkomedian ja hänen palattuaan matkaltaan Syyriasta. Bäckmanilla oli tuolloin mielenkiintoista kerrottavaa konfliktista, ja tieto olikin täysin päinvastaista kuin YLE tuolloin uutisoi - se totuus.
Oma mielipiteeni: desantti vai dosentti?
Verkkomedian, minun ja Bäckmanin tekemä tiedotustyö mm. Syyrian konfliktista, lastensuojelun ylilyönneistä tai Venäjän strategisen ajattelun ymmärtämisestä on ollut rajallista. Myöskään mitään Verkkomedian ulkopuolista yhteyttä meillä ei ole ollut. Bäckmanilta tulleet ja uutisoimamme tiedot ovat kestäneet hyvin ajan hampaissa.
Parhaillaan välitämme Bäckmanin lähettämää kontroversaalia materiaalia Ukrainasta:
Me kerromme Verkkomediassa siis jälleen sellaista tietoa, mistä maamme valtamedia vaikenee. Yksi oleellisista syistä miksi perustin kansalaismedian tasapainottamaan länsimedian syövyttämää ja ahdasta mediakenttää on, että 2010-luvun puoliväliin tultaessa pääuutinen Venäjällä lakkasi olemasta enää edes sivu-uutinen Suomessa.
Vaiettuja valtaliittojen välisiä rintamia on Suomelle erityisen tärkeän Venäjän lisäksi useita muitakin, kuten Pohjois-Korea, Iran, Syyria, Serbia, Ukraina, Arktinen alue, Kiinanmeri... Näistä välitetäänkin vain Reuters-ohjattu informaatio mustavalkoisena ja asiayhteyksistään irroitettuna "totuutena".
Tasapainoisen mielipiteen luominen vaatii kuitenkin kuuntelemista sekä oikealla että vasemmalla korvalla ja siksi me kerromme ajankohtaisia uutisia idän suunnasta - suomeksi ja suomalaisille. Olemme keskellä informaatiosotaa idän ja lännen valtaliittojen puskurialueella, jossa russofobialla on erityisen suuri poliittinen merkitys.
Ja tästä tullaankin takaisin Venäjä-tuntija, dosentti Bäckmaniin, jolla on selkeästi vaikutusvaltaiset ja toimivat henkilötason suhteet Venäjälle. Bäckmanin omatoimisuus suhdeverkkojen rakentamisessa harmittaakin monia, jotka pitävät Venäjää ja siihen liittyvää tietoutta tahi suhteita omina oikeuksinaan.
Olen nähnyt vierestä, kuinka Venäjä-suhteita vartioidaan lapsellisen mustasukkaisesti esimerkiksi Aleksanteri-instituutin, UPI:n, valtamedian ja ulkoministeriön toimesta. Toimijat, jotka eivät ole selvittäneet edes itselleen mikä
Neuvostoliitto todellisuudessa olikaan, yrittävät kilpailla asiantuntijoina siitä, millainen
Nyky-Venäjä muka olisi!
Johan Bäckman Syyrian kansallisen television haastattelussa 2011. Kuva: Johan Bäckman.
Olikin huvittavaa seurata omin silmin kuinka venäläiset asiantuntijat ja poliitikot pyörittelivät päätään Suomessa järjestetyssä RISI:n kokouksessa viime kesänä kun suomalaiset yrittivät selittää venäläisille heidän identiteetistään ja kaupata heille Brysselistä hankittua hegemonia-ajatusta eurooppalaisesta Venäjästä!
Siis eikö kannattaisikin mieluummin kuunnella venäläisiltä itseltään keitä he ovat, miten he asiat näkevät ja miten esimerkiksi Neuvostoliiton aika Venäjällä nähdään? Kyvyttömyys nähdä historiasta paljastuneita totuuksia estävät kunnolliset analyysit.
Tässä tarvittaisiin Aasiasta oppimaani positiivista nöyryyttä: Kunnioituksen ja ystävyyden osoittamista sekä kykyä kuunnella myös vasemmalla korvallaan. Ei se ole vaikeaa, jahka ymmärtää sen, että nöyryys ei tarkoita nöyristelemistä, jotka ovat toistensa vastakohdat.
"Desantteja ovatkin nähdäkseni ne, jotka yrittävät pakottaa toisille omat tavoitteensa. Suhteessa Moskovaan ne poliitikot, asiantuntijat ja mediaväki, jotka eivät hyväksy Venäjää itsenäisenä maana, eivätkä vastavoimana lännen tavoitteille. Dosentteina pidän taas heitä, jotka koittavat ymmärtää miksi Venäjä on se mikä on, ja jotka välittävät löytämiään vastauksia vääristelemättä myös eteenpäin."
Bäckmania en voi syyttää ensimmäisestä, mutta voin kiittää jälkimmäisestä.
Bäckman russofobian vainoissa: "Venäjän mies?"
Läntisen valtamedian russofobiaan vihkiytyneessä mielipiteen ohjauksessa hyvän maun rajat ovat jo aikaa sitten ylitetty. Nähdäkseni Venäjän vastainen mediakampanja henkilöityi ja kiihtyi ylivaihteelle Suomessa Hesarin viime vuonna julkaisemasta pääkirjoituksesta, jossa Johan Bäckman leimattiin valehtelijaksi ja Suomen vastaista propagandaa välittäväksi viholliseksi - tämän jälkeen Bäckman onkin ollut toimittajiksi itseään kutsuville haukoille vapaata riistaa.
Kampanja yltyi lopulta mittasuhteisiin, jolle on vaikeaa löytää vertaistaan. Lueskelin jossain vaiheessa jo surkuhupaisalla asenteella näitä "Päivän Bäckmaneita" valtamedian tuuteista. Lopulta ääripiste "uutisoinneissa" kulminoitui perättömissä MTV3:n väitteissä, että Bäckmanin dosentuuri olisi perustunut vilppiin. Nämä väitökset todistettiin nopeasti perättömiksi ja ohjelman tuottajat joutuivat poliisitoimien kohteeksi. Samalla tilanne myös hiukan rauhoittui, mutta tavoitteellinen "vahinko" ehti kuitenkin jo tapahtua: Kansa oppi ampumaan tätä sanansaattajaa.
Tärkeintä näyttää olleen tuhota Bäckmanin uskottavuus kaikessa mitä hän sanoo ja tekee. Tässä vaiheessa pääkirjoitusta luulisi lukijan jo käsittävän, että ilmeisen moni pelkää Bäckmania, ja siksi paniikkinappuloita hänen sysäämiseksi uskottavien sarjasta on myös painettu. Propagandakoneisto Suomessa pelkää mahdollisia vastavirallisia totuuksia, joiden käsiin saamiseen ja eteenpäin välittämiseen Bäckmanilla on omat, suorat ja luotettavat yhteydet. Sanansaattajan ampuminen palvelee niitä, joille sanoma on vastenmielinen tai vahingollinen. Virallisilla totuuksilla kun on vaikutusvaltaiset vartijat.
Iltalehti otsikoi 25.1.2014 Bäckmanin työskentelyn Venäjän Strategisen tutkimuksen instituutissa (RISI) virallistaneen hänen asemansa "Venäjän miehenä". Sittemmin otsikointia hiukan pehmennettiin, mutta alkuperäinen ja ankara leimaaminen näkyy edelleen mm. facebook-jaoissa. (Katso uutinen ja kokeile jakaa linkkiä facebook-seinälläsi!) Kaikesta huomaa, että rinnastaminen "epäluotettavaksi maanpetturiksi" jatkuu edelleen Suomen valtamediassa.
Mutta oliko tässäkään "uutisoinnissa" mitään totta vaiko pelkkää propagandaa, tarkoituksen mukaista tiedottamista? Kysytäänpä Bäckmanilta.
Tässäkö on Suomen kiistellyin mies, Johan Bäckman? Uutiskuva.
Verkkomedian haastattelussa dosentti Johan Bäckman
- Iltalehti uutisoi, että olisit nyt virallisesti "Venäjän mies". Miten vastaat otsikointiin ja kuvailisit yhteistyötäsi strategisen instituutin kanssa?
"Venäjän srategisten tutkimusten instituutti, RISI, on tieteellinen tutkimuslaitos, joka tuottaa korkeatasoista tutkimustietoa kansainvälisten suhteiden ja historian alalta. Tällasia tutkimuslaitoksia on kaikissa maissa. Korkeatasoinen tutkimus edellyttää kuitenkin sitä, että tutkijoilla on vapaus ja riippumattomuus monipuoliseen työskentelyyn. Näin ollen en tietenkään ole Venäjän mies.
Olen aina asunut Suomessa ja olen suomalainen patriootti.
Mutta muistutan, että kaikki Suomessa lähtee siitä, että meillä on hyvät suhteet Venäjään. Suomella voi tosiasiassa olla suhteet vain yhteen maahan eli Venäjään. Suomen suhteet kaikkiin muihin maihin ovat vain heijastumaa Suomen suhteista Venäjään. Eli jos suhteet Venäjään ovat kunnossa, suhteet muihinkin maihin säilyvät hyvinä. Tämä on henkilökohtainen mielipiteeni."
- Pitääkö paikkaansa, että Suomeen oltaisiin järjestämässä RISI:n toimesta turvallisuuspoliittista tilaisuutta?
Minä en ainakaan ole kuullut sellaisesta. RISI on järjestänyt jo kaksi venäläis-suomalaista konferenssia, joiden aiheina ovat olleet kahdenvälisten suhteiden erityisesti taloudelliset aspektit. Konferenssit ovat olleet erittäin onnistuneita. Ensimmäinen konferenssi oli kesäkuussa 2013 Helsingissä ja toinen marraskuussa 2013 Moskovassa.
RISI on nyt laajentanut toimintansa järjestämällä Suomessa luentotolaisuuksia. Joulukuussa Venäjän johtava asiantuntija Vladimir Kozin luennoi Helsingissä Yhdysvaltain ohjuspuolustuksesta ja merkityksestä Venäjälle. Hän on todella monpuolinen asiantuntija, joka tietää kaiken ohjusjärjestelmistä ja niitä sääntelevistä sopimuksista.
Kozinia kuulemassa oli käytännössä Suomen alan asantuntijoiden kerma kokonaisuudessaan. Tilaisuutta pidettiin myös erittäin harvinaisena mahdollisuutena keskustella venäläistä huippuasiantuntijoiden kanssa.
Helmikuun 10. päivänä Helsingissä järjestetään seminaaritilaisuus aiheesta Sotshin olympialaiset ja Venäjän ulkopolitiikka. Siihen on tulossa puhumaan joukko RISI:n asiantuntijoita. Tarkoitus on herättää keskustelua länsimedioissa meneillään olevasta kampanjasta Sotshin olympialaisia vastaan.
Maaliskuussa on luvassa luentotilaisuus, jossa RISI:n asiantuntija, professori Tamara Guzenkova kertoo Ukrainan tilanteesta. Olen tällä hetkellä itsekin Kiovassa Venäjän lähettämässä sovitteludelegaatiossa ja maanantaina tarkoitukseni on tavata presidenttiJanukovitsh sekä ns. opposition edustajia.
Jatkossa huhtikuussa on luvassa III venäläis-suomalainen RISI-konferenssi, jonka aiheena ovat maidemme historialiset ja kulttuurisuhteet. Keskustelemme esimerkiksi autonomian ajan, ensimmäisen maailmansodan ja toisen maailmansodan historiankirjoituksesta, venäjän kielen asemasta ja muusta.
- Iltalehti väittää, että Venäjän suurlähetystö pitää sinuun "hajurakoa", miten kommentoit väitettä?
Venäjän lähetystön toiminta Suomessa on aina ollut korkeasti ammattitaitoista. RISI:n toiminnalla ei ole mitään toiminnallisia yhteyksiä lähetystöön, koska kysymyksessä on tieteellinen tutkimus.
Sen sijaan olemme olleet paljonkin yhteistyössä Venäjän tiede- ja kulttuurikeskuksen kanssa, jonka alaan myös tieteellisen tutkimuksen tukeminen kuuluu.
Tässä yhteydessä haluaisin kuitenkin sanoa, että Venäjän lähetystön toiminnalla Suomessa on ollut erittäin positiivinen vaikutus Suomen ja Venäjän suhteiden vahvistumiseen viime vuosina. Minulla ei kuitenkaan ole ollut tässä kehityksessä mitään roolia.
- Iltalehti liittää venäläislasten huostaanotot ja RISI-työn toisiinsa, liityvätkö ne sinun mielestäsi?
Venäjällä ollaan erittäin kiinnostuneita venäläisistä lapsista, koska heissä on valtakunnan tulevaisuus. Vähän aikaa sitten RISI:n päämajassa Moskovassa järjestettiin konferenssi, jonka aiheena oli perheiden ja lasten suojelu Venäjän kansallisen turvallisuuden prioriteettina.
Venäjän medioissa on jo vuosia seurattu huolestuneina venäläisten lasten ja perheiden kohtelua Suomessa. Ainakin kymmenissä tietoon tulleissa tapauksissa heidän oikeuksiaan on loukattu törkeästi. Samalla tavoin loukataan tietysti myös monien suomalaisten oikeuksia, mutta Venäjän viranomaisten tehtävä ei ole Suomen kansalaisten oikeuksien valvonta.
Venäjän lapsiasiamies Pavel Astahov ja Venäjän ulkoministeriö ovat antaneet tähän liittyen paljon lausuntoja, joista Venäjän näkemys asiaan ilmenee. Venäjä on ehdottanut perustettavaksi Suomen ja Venäjän välistä perhekomissiota, jossa asiantuntijat voisivat keskustella tilanteesta.
Valitettavasti Suomi ei ole millään muotoa tunnustanut törkeitä lapsen oikeuksien loukkauksia, jotka ovat suomalaisessa lastensuojelussa täysin järjestelmällisiä.
Maria Kaisa Aulan ero saattoi olla tässä jonkinlainen virstanpylväs. Tällä hetkellä RISI:llä ei ole tekeillä mitään eritysitä lapsen oikeuksiin liittyvää hanketta ainakaan minun tietääkseni. Yhtenä ongelmana on se, että tällä alueella varsinaisia asiantuntijoita ovat psykologit, kun taas RISI on eritoten politiikan ja historian tutkijoiden laitos.
Oma mielipiteeni on kuitenkin se, että Venäjä tarvitsee strategian venäläisten lasten ja perheiden suojelemiseksi kaikkialla maailmassa. Yksi hyvä idea on perustaa lapsiasiamiehen tehtävä kaikkiin Venäjän lähetystöihin ympäri maailmaa. Tämä ideani on jo ollut esillä Venäjän tiedotusvälineissä, mutta se on siis oma ideani.
- Miten vastaat professori Timo Vihavaisen kommentointiin sinun RISI-yhteistyöstä, onko tämä tosiaan ulkopoliittinen viesti Suomen valtiojohdolle?
Uskon että tämä kiinnostaa valtionjohtoa, koska Suomessa tuotetaan hyvin vähän todellista tietoa Venäjästä. RISI:n kautta voi tietysti päästä helpostikin selville siitä, miten Venäjällä ajatellaan meille tärkeistä asioista.
Tällä hetkellä Suomi ja Kiina ovat Venäjän ulkopolitiikan proriteetit. Tämä on tosin vain minun henkilökohtainen mielipiteeni.
Olen tietysti omalta osaltani valmis antamaan myös Suomen valtiojohdolle kaiken tuen hyvien suhteiden vahvistamiseksi Suomen ja Venäjän välillä. RISI on joka tapauksessa erittäin hyvä väylä keskustelusuhteiden käynnistämiselle asiantuntujoiden välillä.
Viitattu Iltalehden artikkeli:
