Etelä-Amerikan maat tuomitsevat Yhdysvaltain johtamat ilmaiskut Syyriassa | |
 |
Etelä-Amerikan maat ovat tuominneet Yhdysvaltain ilmaiskut ISIL-militantteja vastaan Syyriassa ja todenneet, että ne loukkaavat maan suvereniteettia.
Lähde: PressTV
Toimittaja: Heikki Sipilä 26.9.2014, Verkkomedia.org
Etelä-Amerikan maat tuomitsevat Yhdysvaltain johtamat ilmaiskut Syyriassa
Ecuadorin ulkoministeriö on lausunnossaan sanonut pommitusten loukkaavan Syyrian suvereniteettia ja alueellista koskemattomuutta.
"Meneillään olevat toimet toteutetaan vastoin kansainvälisen oikeutta, koska niillä ei ole YK:n yleiskokouksen eikä turvallisuusneuvoston hyväksyntää", sanotaan Ecuadorin ulkoministeriön lausunnossa.
Aiemmin tällä viikolla Washington ja koalition arabiliittolaiset tekivät useita ilmaiskuja militantteja vastaan Syyriassa. Hyökkäykset ovat kuitenkin toistaiseksi olleet tehottomia militanttien pysäyttämiseksi. Iskut ovat saaneet terroristit lisäämään joukkojensa miesten ja aseiden määrää.
"On välttämätöntä, että sotilaallisilla toimilla on asianmukainen kansainvälisen yhteisön hyväksyntä. Viime aikojan historia opettaa, että toimenpiteet, jotka ovat yksipuolisia ja lainvastaisia vain lisäävät epävakautta kyseisillä alueilla", sanotaan julkilausumassa.
Venezuelan presidentti Nicolas Maduro tuomitsi äskettäin nämä pommitukset YK:n yleiskokouksessa. Hän sanoi, että länsimaat ovat syyllisiä nykyiseen Lähi-idän kriisiin.
Maduro sanoi, että sotilaallisissa toimissa pitää kunnioittaa itsenäisten valtioiden itsemääräämisoikeutta. Maduro sanoi myös arvostavansa Damaskoksen toimintaa aseistettuja militanttijoukkioita vastaan.
Myös Brasilian presidentti Dilma Rousseff tuomitsi Yhdysvaltain johtamat pommitukset ja sanoi niiden olevan tarpeetonta väkivallan lisäämistä.
Press TV / KOMINFORM
Heikki Sipilä @ 26.9.2014 17:34
|
 |     |
| |
lauantai 27. syyskuuta 2014
torstai 25. syyskuuta 2014
Docventures: Infosota ja totuus - Verkkomedian päätoimittajan videokommentti YLE:n lähetyksessä | |
 |
Keskiviikkona 24.9. Docventures käsitteltiin sotaa ja totuutta. Jälkikeskustelu jatkuu. Toimittaja Riku Rantala lähetti ennen lähetystä päätoimittaja Janus Putkoselle kysymyksiä koskien aihetta: Totuus. Katso jälkikeskustelu Areenassa ja pariminuuttinen osuutemme Youtubesta.
Toimittaja: Janus Putkonen
25.9.2014, Verkkomedia.org
Docventures: Infosota ja totuus - Verkkomedian päätoimittajan videokommentti YLE:n lähetyksessä
Käynnissä oleva informaatiosota on perustavanlaatuinen osa geopoliittista kamppailua, jonka seurauksena kohtaamamme sodat syttyvät.
Totuus sotien syissä ja niiden seurauksissa liittyvät toisiinsa, mutta muodotavat totuudelle useita eri seurattavia tasoja. Kun etsimme totuutta sen kaikessa laajuudessaan, emme voi jäädä pohtimaan vain seurauksien aitouksia. Kuvien ja mielikuvien manipulointia harjoitetaan kaikilla konfliktin tasoilla. Siis, kuka hyötyy, tai pyrkii hyötymään välitetystä informaatiosta?
Huomasin ilokseni, ettei Docventures lähtenyt tavoitteellisesti ''dissaamaan'' pyydettyä videokommenttiani ja jälkikeskustelussa huomasin, että studiokeskustelijat myös myöntyivät hyväksymään vallitsevan informaatiosodan ja sen oleelliset asetelmat. Ongelman myöntäminen on tervehtymisen ensimmäinen edellytys.
Leimaamisen asetelmasta todettakoon, että kapeista ja hallitsevista intressipiireistä riippumaton kansalaismedia tuo lisäarvoa julkiseen keskusteluun juuri vaihtoehtoisen asemansa kautta. Meidän ei tarvitse miellyttää ketään ja työstä me olemme vastuussa vain lukijoillemme.
Kun katsot videokommenttiani tarkasti, näet työpöytäni reunalla Yrjö Kallisen kirjan "Hälinää ja Hiljaisuutta", jossa se onkin pysyvästi kumppaninani totuuksia etsiessäni. Tunsinkin aitoa hämmennystä ja suurta iloa - kylmät väreet kulkivat selkärangassani - kun Docventuresin lähetys päättyi "iltasatuna" siteeraten juuri valtiomies Yrjö Kallisen ajatuksia. Kyseessä lienee hyvin mielenkiintoinen sattuma.
Totuuden etsiminen on kaikille tärkeä ja yhteinen haaste, koska vaaranamme on pysyvä kansallinen unitila, joka estää meitä näkemästä totuuksia. Herääminen on siis todellinen kansallinen haaste, niin siellä YLE:ssä kuin meillä Verkkomediassa, kuten jokaisessa torpassa kautta maan. Siinä tavoitteessa voimmekin ainoastaan rikastaa ja avustaa toinen toisiamme.
Vain totuus voi herättää meidät epätietoisuuden ahdistavista kahleista, eikä elämä valheen tuudittamassa unessa ole elämisen arvoista. Me kun opimme vasta totuuksista. Kiitokseni Docventuresin tiimille puheenvuoroni mahdollistamisesta tärkeässä aiheessa.
Janus Putkonen, päätoimittaja
janus.putkonen@verkkomedia.org
Muutamia suositeltavia linkkejä - perusteluja kommenttiin:
Katso koko Docventures jälkikeskustelu YLE Areenasta:
Youtubelinkki kommenttiin:
|
Valtamedian mustamaalauskampanja ''Venäjä-trolleja'' vastaan aiheuttanut kantelujen tulvan | |
 |
Verkkomedia on saanut valtavasti viestejä, joissa hämmästellään inholla YLE:n käyntiin masinoimaa mustamaalauskampanjaa Venäjän politiikasta ja mediasta keskustelevia vastaan. Lukuisten suomalaisten mitta on täyttynyt: Valtamedian Venäjän-vastaisuus aiheuttaa nyt runsaasti kanteluja.
Toimittaja: Janus Putkonen
Kanne oikeusasiamiehelle: Karoliina Topelius 17.9.2014, Verkkomedia.org
YLE:n mustamaalauskampanja ''Venäjä-trolleja'' vastaan aiheuttanut kantelujen tulvan
Jälleen, kuin yhdestä suusta lietsottuna, Suomen valtamedia on käynnistänyt toinen toista tiedotusvälinettä seuraavan ja voimakkaan Venäjän-vastaisen kohukampanjan. Nyt nähdyn syyllistämisen keihään kärjestä ovat lännen valtamediassa vaiettua tietoa etsivät kansalaiset, jotka keskustelevat siitä, mistä valtamedia vaikenee: demonisoitujen "lännen vihollisten" uutisista ja heidän päämiestensä näkökannoista.
Kansalaisten mielipiteitä ja keskusteluja mustamaalaavan leimakirveen nosti YLE 15.9. peräänkuuluttamalla "Venäjä-trollien" toiminnan paljastamista.
On tehty selväksi, että "molempien korvien kuunteleminen" ja "vaietusta kertominen" halutaan nyt syyllistää "trollaamiseksi", ja lännen uutisagendaa haastavaa tietoutta jakavat leimataan "trolleiksi". Näin aggressiivisesti tavoitteen hakuista sekä sanan- ja mielenvapautta uhkaavaa sisältöä onkin jo vaikea uskoa julkisin varoin toimivan yleisradioyhtiön tuottamaksi.
"Oletko joutunut Venäjän trolliarmeijan kohteeksi?" kysyi YLE ja pyysi kansalaisia kertomaan kokemuksistaan. Venäjän mediasta keskustelevia ja maan hallinon välittämää informaatiota toisilleen postaavia kansalaisia kuvailtiin "häiriköiksi", jotka levittävät sosiaalisessa mediassa Kremlin (Venäjän presidentinhallinnon) viestejä Venäjän toimista Ukrainassa.
YLE:n mukaan "Putin-trollit" nimittelevät keskustelijoita, vääristelevät tietoja ja kehuvat ylitsepursuavasti Venäjän presidenttiä Vladimir Putinia sekä tämän johtajuutta. Venäjän virallisten näkemysten ja esittelemien tietojen käyttäminen argumenttina leimataan "verkkopropagandaksi", johon suositellaan suhtautumaan kriittisesti.
Moninapaisesti tietojaan etsivät ja tietouttaan keskenään jakavat kansalaiset ovat aiheesta provosoituneet. Facebookissa sarkastisena palautteena avattu "Venäjän-trollit" -ryhmä on kerännyt nopeasti satoja jäseniä. Ryhmän avauspuheenvuorossa kirjoitetaan seuravaa:
"YLE pyytää 15.9. julkaistussa tutkivan journalismin artikkelissaan kansalaisia tutkimaan toisiaan ja paljastamaan interwebissä liikkuvat Venäjän valtion palkkaamat trollit. Yleläisten yt-neuvottelujen lähestyessä tällainen journalismin joukkoistaminen onkin hyvin nykyaikainen lähestymistapa journalismiin.
Haluamme auttaa YLE:ä ja paljastamme itse itsemme.
Me olemme niitä, jotka eivät välttämättä näe Venäjää pahan alkuna ja juurena. Me olemme niitä, jotka näemme natseja Ukrainan hallituksessa. Me olemme niitä, jotka vaadimme todisteita Venäjän osallisuudesta matkustajakoneen (MH17) alas ampumiseen. Me olemme niitä joiden mielestä Nato meni liian pitkälle levittäytyessään Venäjän rajoille, ja sai Venäjän hermostumaan. Kaiken kukkuraksi me olemme niitä, jotka emme halua Suomen liittyvän Natoon.
YLE, nyt teillä on meistä lista. Paljastakaa meidät!"
Kanne Oikeuskanslerille
Yleisradio Oy eli YLE on Suomen eduskunnan alaisuudessa toimiva valtakunnallinen julkisen palvelun yleisradiotoimintaa harjoittava viestintäyhtiö, jonka voidaan veronkanto-oikeutensa perusteella tulkita olevan julkista valtaa käyttävä viranomainen.
YLE on 15.9.2014 toimeenpannut oheisen linkin mukaisen mustamaalauskampanjan, jonka myötä YLE asettaa eriarvoiseen asemaan kansalaisia mielipiteen ja/tai vakaumuksen perusteella.
Esimerkiksi valtion viranomainen YLE väittää poliittisesti YLE:n edustajien kanssa ristiriitaisia poliittisia näkemyksiä ja vakaumuksia julkisesti esittäneitä kansalaisia "Venäjän trolliarmeijaksi" eli "nimettömiksi verkkohäiriköiksi", jotka "levittävät propagandaa".
Valtion viranomainen YLE nimittelee ja siten asettaa eriarvoiseen asemaan YLE:n kannalta sopimattomia mielipiteitä omaavia kansalaisia: "trollit" Ylen mukaan "levittävät Kremlin viestejä Venäjän toimista Ukrainassa esimerkiksi Twitterissä ja Facebookissa sekä pyrkivät muokkaamaan mielipiteitä", kun valtion viranomaisen toimeenpaneman mustamaalauksen kohteeksi joutuneet kansalaiset ovat vain tuoneet esille oman mielipiteensä ja poliittisen kantansa ja/tai vakaumuksensa.
Valtion viranomainen YLE lainaa toisen valtion viranomaisen Puolustusvoimien sotatieteiden tutkijaa: "verkkohäiriköiden viestien sisältö tukee Venäjän informaatioagendaa, sanoo Puolustusvoimien tutkijaSaara Jantunen" leimaten yhden kansanosan "verkkohäiriköiksi", ikään kuin oman tietynlaisen mielipiteen ja/tai tietynlaisen vakaumuksen ilmaisu kansalaisten kunkin omassa sosiaalisessa ympäristössä olisi oletusarvoisesti häiriköintiä.
Myös tämä YLE:n mustamaalaustoimenpide on omiaan asettamaan kansalaisia henkilöön liittyvien syiden perusteella eriarvoiseen asemaan.
Esittämällä Venäjän presidentti Putinin ja tämän johtajuuden "ylitsepursuavan kehumisen" ominaisuudeksi, joka YLE:n ilmoituksen mukaan luotettavasti erottaa tietyn kansanryhmän muista ja nimittelemällä tätä kansanryhmää "trolleiksi", YLE asettaa edelleen kansalaisia eriarvoiseen asemaan toisiin nähden, milipiteen ja/tai vakaumuksen perusteella.
Valtion viranomainen YLE vetoaa "asiantuntijoihin", joiden mukaan "verkkopropagandalta voi suojautua suhtautumalla tietoihin kriittisesti,” antaen siten tarkat ohjeet siitä, miten kyseistä kansanryhmää eli YLE:n nimittelemiä ”trolleja” vastaan voi ja kannattaa toimia.
Oheisen linkin mukaisessa mustamaalauskampanjassa Yle asettaa yleisön saataville ja pitää yleisön saatavilla tiedon ja mielipiteen, jossa uhataan, panetellaan ja/tai solvataan tiettyä ryhmää yhteiskunnallisen mielipiteen ja/tai vakaumuksen perusteella.
Tämä on tulkittavissa kiihottamiseksi kansanryhmää vastaan ja siten Rikoslain 10 § vastaiseksi toistuvien ja harkittujen tekojen kampanjaksi, josta Rikoslain 10 § perusteella on tuomittava sakkoon tai vankeuteen enintään kahdeksi vuodeksi.
Mustamaalauskampanjassaan YLE tietoisesti ja vakaasti harkiten kerää ”Venäjä-mielisen trollaamisen kohteeksi joutuneilta” tietoja, millaisen verkkohäiriköinnin kohteeksi lukija on joutunut sekä millaisessa tilanteessa se on tapahtunut.
YLE:n uutinen voidaan tulkita, että YLE esittää venäjämielisten kantojen julkisen esittämisen lähtökohtaisesti verkkohäiriköintinä, vaikka kyseessä olisi vain oman yhteiskunnallisen mielipiteen ja/tai vakaumuksen esittäminen. Siten YLE asettaa tietyn kansanryhmän yhteiskunnallisen mielipiteen ja/tai vakaumuksen perusteella eriarvoiseen asemaan ja implisiittisesti uhkaa tiettyä kansanryhmää häpeärangaistuksella julkisuudessa.
Keräämällä tietoja kansalaisista näiden tahdon vastaisesti, yhteiskunnallisen mielipiteen ja/tai vakaumuksen perusteella YLE tosiasiallisesti kerää henkilötietolain alaista henkilötietorekisteriä.
Henkilötietolain 11 § 2 momentissa nimenomaisesti kielletään rekisterinpitäjää käsittelemästä arkaluontoisia tietoja, kuten henkilön yhteiskunnallista tai poliittista vakaumusta.
Keräämällä kokemuksia YLE:n nimittelemien ”trollien” ja ”verkkohäiriköiden” ”verkkohäiriköinnin” ”kohteeksi joutuneilta”, YLE saattaa tulla, joko harkiten tai harkitsemattomasti, keränneeksi ja käsitelleeksi arkaluonteisia henkilötietoja kyseisten henkilöiden tahdon vastaisesti ja täten rikkoneeksi Henkilötietolain 11 § 2 momenttia.
Mustamaalauskampanjassaan YLE myös yllyttää, tai tulkinnasta riippuen jopa kiihottaa, yleisöä kertomaan julkisuudessa lisävinkkejä, miten tiettyä kansanryhmää voi kohdella eli miten esimerkiksi YLE:n nimittelemille ”trolleille” voi vastata, miten heitä ja mielipitään voi torjua tai tehdä jotain muuta:
”Kerro myös, miten olet ratkaissut tilanteen: oletko vastannut trolleille, pyrkinyt torjumaan heidän lähestymisensä tai tehnyt jotain muuta? Halutessasi voit mainita, ovatko trollaavat kommentit vaikuttaneet näkemyksiisi Ukrainan sodasta tai Venäjän pyrkimyksistä?”
Valtion viranomainen YLE yllyttää, tai tulkinnasta riippuen jopa kiihottaa, yleisöä kommentoimaan YLE:n nimittelemiä ”trolleja” ja ”venäjätrolleja”.
YLE toimii mustamaalauskampanjassaan tietoisesti ja harkiten, mitä tulkintaa puoltaa YLE:n ilmoitus: ”Tarkoitus ei ole nimitellä yksittäisiä trolleja, vaan keskustella ilmiöstä laajemmin.” Täten valtion viranomainen YLE on tietoinen toimintansa yksilöille aiheuttamasta riskistä joutua julkisen häpeärangaistuksen kohteeksi.
Kuten uutisen eri lauseista voi havaita, YLE tekee saman perustuslain, rikoslain ja ihmisoikeuksien vastaisen teon tietoisesti, toistuvasti ja harkiten.
Karoliina Topelius
Päätoimittajan kommentti:
Varsinkin Ukrainan tapahtumat ovat osoittaneet meille, ettei lännen valtamedialla ole tarkoituskaan esittää maailman tapahtumista muuta näkemystä kuin sen, joka kannattelee lännen geopoliittisia pyrkimyksiä. Intressien ohjaama uutisagenda ja sen vartioiminen on pääroolissa. Propaganda on päivittäistä, ja pelkästään väitteisiin perustuva uutisointi on etualalla. Otsikot ovat olleet suuria, mutta uutisten sisällöt köyhiä, koska lännen valtamedian väitteiltä ovat uupuneet todisteet, mikä on aiheuttanut väitteiden uskottavuuden menettämisen.
Ilman pitävää näyttöä Venäjä on syyllistetty poliittisesta ja sotilaallisesta interventiosta Ukrainassa, ja ilman todisteita Moskovaa on syytetty mm. malesialaisen lentokoneen alasampumisesta sekä oikeastaan koko kriisistä, josta julkisuuteen tulleet dokumentaatiot ovat kuitenkin todistaneet juuri lännen kädenjäljen tapahtumien taustalla. Tämä hyvin tuntemamme haastava tietous on vaiettu lännen valtamediassa, mutta ei Venäjällä ja sen valtamediassa.
Todisteettomat Venäjän ja Itä-Ukrainan vastaiset väitökset ovat vain seuranneet toisiaan, eikä vahvasti dokumentoitu tietous pääse esille Suomen valtamediassa, ellei se kannattele jo viime marraskuusta lähtien käynnistettyä Ukraina-agendaa. Yleisradio paljastaa siis jälleen sen, minkä olemme jo nähneet pitempään toteutuneen: informaatiosotansa Venäjää vastaan.
Verkkomedia perustettiin kertomaan kansalaisten toimittamana siitä mistä intressien ohjailema lännen valtamedia vaikenee. Me toimimme siis riippumattomasti, vapaaehtoisella talkootyöllä, valiten uutistietojemme lähteet ilman sitoumuksia tavalla, joka haastaa länsimediassa havaitsemamme aihepiiriä tai tapahtuaketjua koskevan uutisagendan.
Meille esimerkiksi Iranin, Kuuban, Syyrian, Kiinan tai Venäjän näkemykset sekä heidän tietoutensa ovat tasavertaisia mielipiteiden luomisen palapelissä, jossa tietous punnitaan keskenään. Meillä ei ole resursseja eikä intressiä monitoroida lännen valtamedian agendaa ja voimmekin olettaa lukijoidemme tavoittavan sen jo mitä tahansa hallintoneuvoston ohjaamaa tiedotusvälinettä seuraamalla: Suomen valtamediaan tunnetusti mahtuu vain yksi totuus.
On selvää, että propagandaan liittyvän demonisaation uhreja on kuunneltava, mikäli haluamme oppia ymmärtämään heidän kokemiensa aggressioiden syitä. Ukrainan tapahtumissa tämä on tarkoittanut erityisesti Venäjän median sisältöjen monitorointia ja Moskovan valtiojohdon näkemysten kuulemista. Donbassin kansa ja aluehallinot ovat olleet yhtä tärkeitä kuultavia Kiovan aloitettua sotilaallisen hyökkäyksen alueelle huhtikuun alussa.
Tavoitteenamme kansalaismediassa on tuottaa lisäarvoa suomalaiseen tietouteen ja antaa edellytyksiä tasapainoisen mielipiteiden luomiseksi: mahdollistaa moninapainen ja ajankohtainen uutiskeskustelu vaietuistakin aiheista – suomeksi, suomalaisille. Meillä ei väitöksistä huolimatta ole kytköstä mihinkään ulkomaiseen valtaan, instituutioon tai intressiin, eikä meillä ole uutisagendoja maailman tapahtumista. Toimimme riippumattomasti suomalaisten tuella.
Toimittajamme kirjoittavat siitä mistä itse päättävät. Perusvaatimuksena on, että uutislähteet ovat vapaasti lukijoiden saatavilla. Toimittajan mielipiteet irroitamme päinvastoin kuin valtamediassa, omiin niille huomioituihin osioihin tai erillisiin blogeihin.
Verkkomediallakin on puolueellisuutemme muodostavat intressit, jotka ovat kansalaisten sanan- ja mielipiteen vaaliminen, kansojen itsemääräämisoikeuden sekä kansainvälisen lain kunnioittaminen. Olemme sitoutuneet noudattamaan yleisesti hyväksyttyä journalismin etiikkaa, eikä Verkkomedian uutisisten sisällöstä ole vielä koskaan tehty virallista oikeuskantelua.
Olen Verkkomedian päätoimittajana erittäin pahoillani, jos joku lukijoistamme on joutunut tai tulee joutumaan sisältöjemme lukemisen, niiden jakamisen tai muutoin työskentymme kannattamisen takia kärsimään. Tavoitteemme ei ole kasvattaa kuiluja kansalaisten välillä, vaan murtaa niitä. Se, mitä Yleisradio harjoittaa, on täydellisen päinvastaista toimintaa.
Kyllä, me kritisoimme valtamediaa laiminlyönneistä ja tavoitteen hakuisista agendoista, mutta vetoomukseni valtamediassa työskenteleville on: Yrittäkää silti käyttäytyä sivistyneesti ja erottakaa edes asiat ihmisistä, koska lukijat – Suomen kansalaiset – ovat syyttömiä vallitsevaan informaatiosotaan. Välttäkäämme siis siviiliuhreja leimakirveitä heiluttaessa, koska kollektiivisella syyllistämisellä on vaarallisia seurauksia, ja useimmiten täysin syyttömille.
Janus Putkonen
Verkkomedian päätoimittaja janus.putkonen@verkkomedia.org
Lähteet:
Kantelut:
Postiosoite: Eduskunnan oikeusasiamiehen kanslia, 00102 Eduskunta
Faksi: (09) 432 2268, Sähköposti: oikeusasiamies@eduskunta.fi
Suojattu sähköposti: https://turvaposti.eduskunta.fi/, merkitse vastaanottajaksi: oikeusasiamies@eduskunta.fi
Ja/tai oikeuskanslerille: Postiosoite: PL 20, 00023 Valtioneuvosto
Kantelukirjoitukset kirjaamon sähköpostiosoitteella: kirjaamo@okv.fi
* * * Julkisen sanan neuvosto, kantelun ohjeet: http://www.jsn.fi/kantelun_ohjeet/ |
Suomen ''yksiselitteinen viesti Venäjälle'' olikin EU:n sanelemaa propagandaa | |
 |
Tulitauko Itä-Ukrainassa vahvistui lauantaina sopimuksella, joka osoitti ristiriidan Suomen johdon näkemyksen ja vallitsevan asiaintilan välillä. Venäjän sotilaita tai kalustoa ei vaadittu poistumaan Itä-Ukrainasta, ja ''Suomen yksiselitteinen viesti Venäjälle'' paljastui EU:n lausunnoksi.
Toimittaja: Janus Putkonen
21.9.2014, Verkkomedia.org
Suomen ''yksiselitteinen viesti Venäjälle'' olikin EU:n sanelemaa propagandaa
Suomen ulkopoliittinen johto kertoi perjantaina ilmaisseensa "yksiselitteisen viestin Venäjälle" ja "vaati Venäjää vetämään sotilaansa ja kalustonsa pois Ukrainasta" (IS 19.9.2014). Samassa yhteydessä konfliktin tulitaukoa pidettiin "tervetulleena", mutta väkivaltaisuuksien jatkumisesta ollaan "huolestuneita". Lausunto julkaistiin presidentti Sauli Niinistön sekä ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan (UTVA) nimissä.
Kuitenkin vain kahta päivää aikaisemmin 17.9. EU:n ministerineuvosto (Council of Europe's Comittee of Ministers) esitti täsmälleen samansisältöisen lausunnon ja syytti Venäjää sotilaallisesta läsnäolosta Ukrainassa. Venäjän ulkoministeriön 20.9. lauantaina julkaiseman vastineen mukaan EU:n lausunnolla ei ole yhteyttä realiteetteihin ja kyseessä on "ideologisesti väritettyä propagandaa", joka ei perustu faktoihin.
Venäjän kiisti jälleen todisteettoman väitteen, että sillä olisi joukkoja Ukrainassa ja Moskovan mukaan EU:n ministerineuvosto onkin "käyttänyt häpeilemättä korkeaa virka-asemaansa vahingolliseen propagandaan, jolla yritetään heikentää haurasta rauhanprosessia". Venäjän lausunnosta kertoi ulkoministeriön tiedottaja Alexander Lukashevich.
Kyseessä oli siis EU-johdon ensin keskiviikkona ilmaisema "yksiselitteinen viesti", jonka Suomen valtiojohto esitteli perjantaina kuitenkin "yksiselitteisesti omanaan". Kovista syytöksistä huolimatta EU eikä Suomi, saatika kukaan muukaan, ole esittänyt todisteita syytösten tueksi.
Tilanne jatkoi lauantaina paljastumistaan osoittaen samalla todellisen asiaintilan Ukrainassa. Ristiriita tiedetyn ja väitetyn välillä vahvistui Valko-Venäjällä jatkuneissa rauhanneuvotteluissa, jossa konfliktin osapuolet, Kiova ja Donbass, allekirjoittivat sopimuksen (memorandum) pysyvän tulitauon aikaansaamiseksi. Yhteistyöasiakirjassa määritellään ehdot ja tavoitteet tulitauon toteuttamiseksi. Allekirjoittajina toimivat kaikki "kontaktiryhmän" jäsenmaat.
Mikä sovitussa on oleellista: Sopimuksessa ei mainita sanallakaan venäläisjoukoista tai Venäjän armeijan kalustosta Ukrainassa.
Perusteltu ja ajankohtainen kysymys herääkin väistämättä, että mikäli EU:n ja myös Suomen esittämä vaatimus "Venäjän joukkojen vetämisestä" olisi edes jotenkin totuudellinen, emmekö kuulisi Kiovan vaativan juuri tässä tilanteessa venäläisjoukkojen ja sotilaskaluston vetämistä Itä-Ukrainan alueelta? Todettakoon, että sellaista mitä ei ole tapahtunut, on kenenkään vaikea vaatia olemaan tapahtumatta. 
Kuilu tiedetyn ja väitetyn välillä vain kasvaa
Suomen valtiojohto ja valtamedian tiiviisti käyttämät "asiantuntijat" (UPI, MPKK) ovat toistaneet jatkuvasti väitteitä Venäjän osallisuudesta Ukrainan konfliktissa. Olemme siis kuulleet päivästä toiseen niin yleistilanteeseen syyllistämistä, kuin syytöksiä Venäjän osallisuudesta malesialaisen matkustajakoneen alasampumiseen, vaikka edelleenkään faktinen näyttö ei näitä väitteitä tosiasiassa kykenisikään tukemaan.
Myöskään YK:lla tai Ety-järjestöllä ei ole edelleenkään esittää todisteita Venäjää syyllistävien väitteiden tueksi. Yli 20 kansainvälistä maiden välisen raja-alueen tarkastusta muutamassa kuukaudessa eivät ole paljastaneet mitään aggressiota tai sotilaallista uhkaa Venäjän toimesta. Punaisen ristin mukaan Itä-Ukrainassa on sisällissota, eikä ulkovaltojen osallisuutta konfliktiin ole todettu.
NATO tai USA eivät ole julkaisseet ainuttakaan oman tiedustelusatelliittinsa tai valvontakoneen ilmakuvaa, jolla väite Venäjän armeijasta ylittämässä maiden välistä rajaa tai operointi Itä-Ukrainassa uskottavasti todistettaisiin. Vaikka sota on jatkunut jo puolisen vuotta, mitään todisteita Venäjä-syytösten tueksi ei siis ole kyetty osoittamaan. Pitäisikö meidän edelleen uskoa yksipuolista syyllistämistä, samalla kun USA:n ja NATO:n osallisuus Ukrainan tapahtumiin on jo kiistattomasti dokumentoitu?
Tiedämme, että taistelukentällä näkemämme Donbassin aluejoukkojen kalusto on peräisin Itä-Ukrainassa sijainneilta Ukrainan armeijan varikoilta sekä sotasaalista suurista mottitaisteluista, jotka alkoivat jo heinäkuun toisella viikolla Kiovan joukkojen ajauduttua sotilaalliseen katastrofiin, joka voimistui Etelä-Donetskin rintaman romahtamisella 24.7. alkaneen aluejoukkojen vastahyökkäyksen jälkeen.
Länsimedian ja -poliitikkojen vaikeneminen todellisista tapahtumista Ukrainan itärintamalla ja myöhemmin sotilaallisesta tappiosta vastuun heittäminen kuvitteellisen "Venäjä-intervention" harteille ei kykene muuttamaan sotatilanteen dokumentoituja syitä ja niiden nähtyjä seurauksia.
Samaan aikaan lännessä on pyritty vaikenemaan presidentti Vladimir Putinin ratkaisevan tärkeä rooli 3.9. alulle saattamassa rauhanprosessissa, joka pohjasi nk. "7-kohtaiseen rauhansuunnitelmaan". Sotilaallisen yleistilanteen muututtua Venäjän diplomaattisille vaatimuksille suosiolliseksi, Valko-Venäjällä 5.9. solmittiin tulitaukosopimus, joka saikin jatkokäsittelyn 19.9. allekirjoitetulla sopimuksella.
Mikä huomattavaa, tämä Venäjän ja Valko-Venäjän välittämä rauhanprosessi käynnistettiin juuri samalla hetkellä kun Suomi muiden länsivaltojen tapaan keskittyi Venäjä-uhan lietsomiseen Walesissa järjestetyssä NATO-kokouksessa.
Ainoat Venäjän hallinnon "kalustot", joita olemme faktisesti nähneet Ukrainassa, ovat olleetvalkoiseksi maalattuja avustusrekkoja, jotka ovat kolme kertaa vieneet suurissa saattueissa Donbassin kipeästi tarvitsemaa humanitaarista apua. Vastaavaa apua emme ole nähneet lännestä, ja samaan aikaan Ukrainaan onkin virrannut lähinnä NATO:n sotilaskalustoa. Pitäisikö meidän siis syyttää Venäjää Ukrainan rauhanprosessista ja Donbassin siviilien avustamisesta sekä katsoa läpi sormien lännen sotilaallista itälaajentumista?
Mitä tulee tulitaukoon ja siitä "huolestuneisuuteen", eikö huoli pitäisi osoittaa konfliktissa sille osapuolelle, joka sitä jatkuvasti rikkoo? Ukraina myös myöntää erikoisjoukkojensa hyökkäysten jatkuneen tulitauosta huolimatta. Lauantaina Ukraina ampui taktisella ohjuksella Donetskin aluetta, mutta missä viipyy Suomen tuomio näistä räikeimmistäkin rikkomuksista?
Ja mikäli Suomi todellakin suhtautuu lämpimästi, kaikesta todetusta huolimatta, nykyiseen rauhanprosessiin, eikö kiitollisuus pitäisi osoittaa sille, joka nykyisen tulitauon on Ukrainassa saanut aikaan - Venäjälle ja sen johdolle? Vai estääkö ylhäältä ja kaukaa Suomen rajojen ulkopuolelta ohjattu geopoliittinen sanelupolitiikka myös kiitoksen?
10 tärkeää kysymystä Suomen ulkopoliittiselle johdolle:
1. Miksei Venäjän kutsumat Eyj-valvojat Venäjän ja Itä-Ukrainan välisellä rajalla ole kertaakaan raportoineet Venäjän rajaloukkauksista?
2. Miksei YK:lla ole mitään todisteita Venäjän sotilaallisesta osuudesta konfliktissa?
3. Miksei yhtään luotettavaa USA:n tai NATO:n ilmakuvaa tai sateelliittikuvaa ole julkaistu, jossa osoitettaisiin Venäjän armeijan tai muun sotilaskaluston ylittävän maiden välistä rajaa?
4. Venäjän ja Ukrainan välinen raja-alue on tarkastettu yli 20 kertaa vain muutaman kuukauden aikana laajoissa ja kansainvälisissä tarkastuksissa sotilaallisten toimien havaitsemiseksi. Mistään Ukrainaa uhkaavasta toiminnasta ei ole raportoitu, ja vaikka suomalaisiakin tarkastajia on ottanut osaa näihin tarkastuksiin, miksei raportteja ole julkaistu?
5. Miksemme ole nähneeet ainuttakaan videota, jossa näkisimme Venäjän sotilaskaluston tai sotilaiden todella ylittävän maiden välisen rajan?
6. Miksei paikalliset asukkaat kykene vahvistamaan, että he olisivat nähneet Venäjän armeijan kaluston saapumista Ukrainan alueelle?
7. Miksei mikään dokumentti, sisäpiirin uskottava paljastus tai Itä-Ukrainan aluejoukkojen esikunnan lausunto tue väitettä, että Itä-Ukrainassa operoisi Venäjän armeijan yksiköitä?
8. Mikäli Venäjän raskaasti varustetut panssarikolonnat kulkisivat tiestön ulkopuolella välttääkseen raja-asemilla tapahtuneen kontrollin, missä ovat näiden satojen tela-ajoneuvojen jättämät jäljet, jotka johtavat Venäjältä Ukrainaan tai sieltä pois?
9. Tulitauon alkamisen jälkeen mitään sotilasajoneuvojen liikennettä ei ole havaittu myöskään takaisin Venäjälle, miksi näin?
10. Ukraina on kuluneen kesän aikana tulittanut yli 20 kertaa raskailla aseillaan kohteita Venäjän Rostovissa, mutta Venäjä ei ole vastannut sotilaallisesti näihin provokaatioihin. Yli 500 ukrainalaista sotilasta on ylittänyt Venäjän rajan, ainakin kahdesti myös panssareilla. Miksei näistä yksipuolisia rajaloukkauksia huomioida Suomessa?
11. Miksei Suomen johto ole painostanut Kiovaa allekirjoittamaan Ety-järjestölle lupaa lennokkien käyttöön rajavalvonnassa? Venäjä hyväksyi suunnitelman jo elokuun alussa, mutta Kiova on lykännyt rajan kansainvälistä tehovalvontaa aina näihin päiviin saakka. Miksi näin?
12. Venäjän sotilaita on tavattu ainoastaan kerran Ukrainassa ja silloinkin vain rajapartion verran harhailemasta Itä-Ukrainan alueella. Tuolla alueella ei ole merkittyä rajalinjaa, eikä miehet vastustaneet pidätystään, ja heidät palautettiin Venäjälle jo muutaman päivän kuluttua. Ei kai "yksiselitteinen viesti" sentään vain tähän jo käsiteltyyn tapaukseen perustu?
Kolme tärkeää kysymystä Venäjä-pakotteista
Suomen ei olisi tarvinut osallistua EU:n mukana Venäjän-vastaisiin pakotteisiin, kuten Itsenäisyyspuolue selvitti Suomen ulkoministeriöstä. Pääministeri Alexander Stubbin julistettua vahingolliset pakotteet 6.9. ne löivätkin nopeasti näpeille Venäjän julistettua elintarvikealaan kohdistuneet vastapakotteet. Kukapa ei muistaisi "Stubb-juustoja"?
Suomi on kuitenkin edelleen jatkanut Venäjän-vastaista pakotepolitiikkaa, ja perustellut niitä Ukrainan kriisillä. Stubb perusteli Suomen Venäjä-pakotteita kolmella eri väittämällä. Mutta onko näille WTO:n ja kansainvälisen lain vastaisilla pakotteilla mitään järjellisiä perusteita?
Väite 1. "Venäjä on valloittanut Ukrainan alueen"
Väite "Venäjän valloittamasta Ukrainan alueesta" koskee (siis ilmeisesti) Krimin niemimaata. Krimi oli jo ennen Kiovassa tapahtunutta perustuslain vastaista ja täysin epädemokraattista vallankumousta autonominen tasavalta, jolla oli myös laillinen oikeus valita kuulumisestaan Kiovan alaisuuteen. Kun Krimi teki päätöksen itsenäisyydestä, sillä oli siihen oikeus.
Kun helmikuun vallankaappaus tapahtui, Krimi julisti itsenäisyytensä ja perusti suojakseen krimiläiset aluejoukot. Näin tapahtui myöhemmin Donbassissa, koska jo tuolloin oli odotettavissa aeellinen konflikti myös Krimillä.
Järjestettiin kansanäänestys, jossa krimiläisiltä kysyttiin pitäisikö alue liittää takaisin Venäjän yhteyteen, jossa se oli ollut aina 50-luvulle saakka. Krimiläiset äänestivät yli 90% kannatuksella Venäjän puolesta, ja Moskova hyväksyi Krimin pyynnön liittymisestä Venäjän federaatioon.
Kukaan ei kuollut, vaalivilppiä ei todettu kansainvälisten tarkkailijoiden toimesta, ja prosessi oli diplomaattinen sekä demokraattinen. Mistään Venäjän johtamasta sotilasoperaatiosta Krimin niemimaan valtaamiseksi ei ole tähän päivään mennessä osoitettu mitään todisteita.
- Siis minkä Ukrainan alueen Venäjä on valloittanut?
Väite 2. Venäjää vaadittiin tekemään irtiotto "separatisteista"
Jos Venäjä jostain syystä olisi totellut Stubbin vaatimusta ja todella katkaissut vaaditulla tavalla välinsä Donetskin ja Luganskin aluehallintoihin sekä aluejoukkojen sotilasjohtoon, kuka tai mikä taho olisi kyennyt saattamaan Itä-Ukrainassa taistelevat osapuolet rauhanprosessiin? Miten olisi käynyt kriittisille avustuskuljetuksille ja niiden jakamiselle Donbassin siviileille?
- Siis vaatiiko Suomi edelleen irtiottoa Donbassin aluehallinnosta?
Väite 3. Venäjän avulla pudotettu matkustajakone MH17
Edelleenkään, tähän päivään mennessä, emme ole nähneet ainuttakaan faktista todistetta siitä, että Malaysian airlines MH17 olisi pudotettu väitetyllä tavalla "separatisti-BUK:n" toimesta, joka olisi tapahtunut Venäjän sotilaallisella avustuksella. Tähän ei myöskään esittänyt todisteita Hollannin johdolla toiminut tutkijaryhmä alustavassa raportissaan. Faktiset näytöt viittaavat matkustajakoneen alasampumiseen Ukrainan ilmavoimien toimesta.
- Onko Suomi edelleen sitä mieltä, että Venäjällä oli osallisuus lennon MH17 tuhossa?
Toimittajan kommentti:
Meidän suomalaisten onkin tullut tosiaan aika esittää kysymyksiä ja vaatia myös vastauksia. Maamme poliittinen johto näyttää seuraavan tahdottomasti js Suomen etujen vastaisesti sekä vieläpä täysin harjaanjohtavasti EU:n sanelemaa politiikkaa. Siis mikä on EU:ssa saneltu, julistetaan omina puheina Helsingissä. Onko Suomella edes oikeutta harkintavaltaan?
Selvittäessämme kysymystä siihen toimiiko Suomen johto juuri kuten Venäjän ulkoministeriö asian ilmaisi: "Levittämällä perusteetonta ideologista propagandaa, häpeilemättä korkea-arvoisia virkoja hyväksi käyttäen", meidän tulee saada kunnollisia vastauksia. On myös aika tehdä omia mielipiteitä ja osattava todeta vallitseva asiaintila maamme nykyjohdon luotettavuudesta.
Janus Putkonen
Lähteet:
|
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
South America slams US-led airstrikes in Syria